Lue keskustelun säännöt.
Kieltäydyin sydänleikkauksesta
06.09.2024 |
Minulla on sydänvika ja muutama läppä vuotaa. Leikkauksella ne voitaisiin korjata. Tosin kyseessä olisi avosydänleikkaus, koska aortan puolella olisi myös vahvistettava alue. Kardiologi sanoi kuitenkin suoraan että hän ei tule suosittelemaan leikkausta. Syynä on lihavuuteni, pituus 175, paino 155. Lisäksi tupakoimattomuus on ehdoton edellytys. Minä olen polttanut 45 vuotta askin päivässä.
Sanoin herralle että no annetaan sitten olla. Kun olin poistunut sisätaudeilta, menin lähimpään pubiin ja otin oluen, tätä pitää nyt tuumata, samalla kun muutakin maailman menoa. Olen kuitenkin jo sen ikäinen, että kivuttomaksi ja uudeksi minua ei kirurgikaan saa. Minulla ei montaa vuotta ole jäljellä, kyse on siitä, miten haluan ne viettää.
Kardiologi oli oikeassa, avosydänleikkaus on aina riski. Minä jätän tuon riskin ottamatta, pitäköön saksikäsi-purra eläke-euroni, niitähän se himoaa. Loppu tulee kaikille aikanaan. Leikkaus saattaisi pidentää elämääni muutamalla vuodella, mutta kuinka suuri on parannus verrattuna nykyiseen. Kauhea, osin ehkä vaarallinen laihdutus olisi edessä, lisäksi tupakasta on tullut minun mielenterveydelleni tärkeä osa, se antaa tauon, aikaa toipua kiireen keskellä. Saattaa tuntua nyky-muodissa jopa sairaalta ajatukselta, mutta minä en luovu tupakasta.
Teen tässä tän kirjoituksen jälkeen vielä elvytyskiellon ja hoitotahdon, kiellän myös kaikkien tietojeni luovuttamisen yhtään mihinkään. Ai niin, kirkosta pitää erota, polttohautaus ja raakkujoelle pitää tuhkani sirotella. No, nyt meni jo höpöksi. Mutta siis ei lääkäreiden tarjoama tapa ole ainoa oikea tapa elää, voit aina myös hypätä pois tuosta oravanpyörästä ja lääkefirmojen rahastuspelistä.
Mitä enemmän tätä miettii, sen eri seurauksia ja omaa oloani, sitä paremmalta tuntuu. Laiduttamaan alan kyllä, mutta aloitan se pikkuhiljaa, maito- ja viljatuotteet pois, katsotaan muut keinot voinnin mukaan.
Kommentit (45)
voit aina myös hypätä pois tuosta oravanpyörästä ja lääkefirmojen rahastuspelistä.
Näin neuvoo ihminen, joka on tupakkifirmojen rahastuspelissä täysillä mukana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla olisi kuitenkin mahdollisuus siihen kuntouttavaan leikkaukseen.
Itselläni sama tilanne jokunen vuosi sitten, kymmenisen vuotta oli läppävuotoa seurattu ja viimein katsottiin, että aorttaakin tulisi entrata.
Sisaruksillani tehty samoja leikkauksia t.s. sukuvikaakin on. Noh jo edellisenä vuonna lääkäri vihjaisi ylipainostani, että jos edes vähäsen pudottaisin edes 5kg. Totesin, että eikö se lääkäri jo oikeasti voisi ottaa ja määrätä minut laihduttamaan.
Hän silminnähden ilahtuen sanoi, että käyhän se sekin ja niin aloitin sen urakan saaden pois sen 30kg.
Ihan vanhanaikaisesti ruutuvihkoon kylmästi ne kaikki syömiset ja pysyttelin siinä 1200-1500kcal/pvä. Vituttelihan se kieltämättä, mutta kun olin luvannut niin minkä tuolle enää mahtaa ja olihan se outoa, kun vaatteet alkoivat käydä isoiksi ja se painon pudottaminen alkoi tuntua automaattiselta.
Tupakanpolton olinkin taistellut pois paria vuotta aiemmin sillä suusuihkeella ja auttoi se sekin, etten hakeutunut duunissa enää tupakkipaikalle.
Sitten se leikkaus niin ensimmäinen oäicä kului hoitajan luona tutki ja tiedusteli kaikki mahdolliset asiat mitattiin ja punnittiin jne. Seuraavana valmistelujen jälkeen kohta filmi poikki ja tuntui kuin juuri olisi nukahtanut hoitaja vierellä koko ajan ja letkuja joka puolella.
Ei mitään kipuja ollut kai oli niin hyvin lääkitty.
Komea arpi ylhäältä alas vain jäi.
Olihan eri toista, kun sai hengittää ja jaksoi liikkuakin kuin ei mitään muutaman viikon päästä.
Suosittelen.
Ehtii sitä sitten taasen elämäänkin ei siinä kulu kuitenkaan itse leikkauksessa kovin kauaa se oma sisu vaan on otettava käyttöön.
Tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla olisi kuitenkin mahdollisuus siihen kuntouttavaan leikkaukseen.
Itselläni sama tilanne jokunen vuosi sitten, kymmenisen vuotta oli läppävuotoa seurattu ja viimein katsottiin, että aorttaakin tulisi entrata.
Sisaruksillani tehty samoja leikkauksia t.s. sukuvikaakin on. Noh jo edellisenä vuonna lääkäri vihjaisi ylipainostani, että jos edes vähäsen pudottaisin edes 5kg. Totesin, että eikö se lääkäri jo oikeasti voisi ottaa ja määrätä minut laihduttamaan.
Hän silminnähden ilahtuen sanoi, että käyhän se sekin ja niin aloitin sen urakan saaden pois sen 30kg.
Ihan vanhanaikaisesti ruutuvihkoon kylmästi ne kaikki syömiset ja pysyttelin siinä 1200-1500kcal/pvä. Vituttelihan se kieltämättä, mutta kun olin luvannut niin minkä tuolle enää mahtaa ja olihan se outoa, kun vaatteet alkoivat käydä isoiksi ja se painon pudottaminen alkoi tuntua automaattiselta.
Tupakanpolton olinkin taistellut pois paria vu
Olipa Sinulta ihan positiivinen ja kannustava kirjoitus! Kiitos!
Joskus jostain luin, että suomalainen mies ja miksei nainenkin, on onnellisin saunoessaan pienessä kännissä ja surkutelessa oloaan ja eloaan! Kaikki asiat negatiivisen kautta. Positiivisyys ihan vieras sana!
Sovitaanko, että tehdään joku hyvä teko, joko itselle tai toiselle?! Tulee itselle muuten hyvä mieli!
Tässä lienee monelle tullut yleisemminkin ajatuksia ikääntymisestä ja elämän jatkumisesta pitemmälle kuin ilman lääketiedettä olisi jatkunut. Millainen vanhuus on mielekäs, kuinka pitkään pitää/ saa / täytyy elää. Tuossahan on meidän jokaisen ajatusmaailma ja mielenlaatu, odottaako jokaista aamua uutena mahdollisuutena vai kärsiikö henkisesti liian toimivasta kropasta.
Vakavia mietteitä, juttelin äitini siskon kanssa hänen kuolinvuoteellaan vuosi sitten ja hän kivun lievityksestä huolimatta oli aaltoilevien kipujen riuduttama. Hän toivoi että pääsisi jo pois, elämä on eletty, kuten hän sanoi, kaikki on nähty, se mitä katuu, on tietyt valinnat vuosikymmeniä sitten. Ainoa lohtu olivat muistot omasta lapsuudesta ja nuoruudesta. Kun hän sitten eräänä tiistai-iltana ei enää jaksanut puhua ja kädestäni kiinni pitäen hengähti viimeisen kerran, oli hänellä todella onnellinen ilme kasvoillaan.
Tätä muistoa miettien ymmärrän AP:n viestin hyvin, ajatuksen siitä että kärsiikö sen 10 vuotta vai elääkö itselle hyvää elämää 6 vuotta. Hyväksyn täysin AP:n ratkaisun, jos se on todella mietitty, ettei vain ollut kiukustunut reaktio kun lääkäri kieltäytyi operaatiosta. Kannattaa olla polttamatta siltojaan vielä, mieti viikonloppu ja ryhdy maanantaina asian vaatimiin toimiin.
Tsemppiä, mikä ratkaisusi sitten onkin.
Voimia sinulle ystävä.
Kehotan kuitenkin harkitsemaan uudelleen. Tupakka täyttää tietyn tarpeen sinussa. Mutta sen voi täyttää muutenkin. (Ja nykyään on paljon muitakin, vähemmän haitallisia nikotiinituotteita)
Eikä laihdutuksen tarvitse olla kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämme valintojen maailmassa. Ja kuolemme myös.
Toisaalta kaikille ei tarjota tuota valinnan mahdollisuutta.
Mutta jos päätöksesti ei vahingoita muita, niin mitäpä me muut ollaan sinua tuomitsemaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi kuinka hieno ketju elämästä ja kuolemasta, vanhenemisesta, omasta valinnasta ja elämänlaadusta. Super. Mitä AP sitten päättääkin, toivottavasti mietit asiaa todella, myös omaisten kannalta, vaikka kuolema on aina hyvin henkilökohtainen asia.
tiedän yhden joka kuoli leikkauspöydälle, just sydänleikkaus kyseessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon kiukkuisia ja katkeria kommentteja täällä. Ite taas oon sitä mieltä, että mieti tilannetta, ja tee niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Joskus on toki vaan helpompi mennä virran mukana, ja nauttia elämästä, kun taistella sitä vastaan. Vaikutat symppikseltä tyypiltä, tsemppiä jatkoon ja elämään🙂🙂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, ketä vastaan sinä kapinoit? Itseäsi vai yhteiskuntaa vai maailmaa vastaan?
Kuulostat samalta kuin teini, joka lähtee 20 asteen pakkasella ulos tennareissa, ilman pipoa ja lapasia ja huutaa mennessään, että "kyllä minä tiedän kuinka paljon tarvitsen vaatteita, teidän tapa ei ole ainoa oikea".
Niin hyvin sanottu.
Näissä postauksissa kuvastuu selkeästi myös suomalainen itsesääli ja itsensä mollaaminen. Siitä jotenkin nautitaan, omituinen asenne jota missään muualla maailmassa en ole tavannnut. (En asu Suomessa ja minulla on paljon erimallaisia ystäviä ja työkavereita).
Sellainen valmiiksi lannistunut ja "ei se kuitenkaan onnistu ja kukaan ei välitä ja olen ruma ja huono ja paras kun kuolen pois".
Huvittava mutta samalla äärimmäisen ärsyttävä. Onneksi ei joudu kuuntelemaan. En kerta kaikkiaan pystyisi olemaa
Minulla on tapana sanoa (mielessäni, en kellekään näin puhu eli esim.sulle jos olisit tässä) " Itselleen sika kiusaa tekee kun purtilonsa kaataa". Tarkoitan sillä omalla kohdallani sitä, etten laihduta, vaikka diabetes kolkuttaa ovella ja nivelet paukkuvat. Annan tulevan tulla, mutta olen kyllä erittäin huolissani siitä että en kuolekaan heti, vaan joudun vaippoihin makaamaan "palvelu"taloon...
On totta että vanhainkodeissa ja hoitolaitoksissa on aika pelkistettyä se elämä, ellei oma pää tarjoa haasteita ja sosiaalinen seurustelu virkistystä. Epäkohdista on paljon kirjoitettu, mutta uskokaa pois, suurimmassa osassa on kyllä ihan asialliset olot, joskus tulee kyllä iltapala jo klo 18, kun työvuorot alkavat päättyä. Pääpiirteissään näissä "laitoksissa" eletään kuitenkin ihan inhimillistä elämää.
Lääketieteellisesti terveydenhuolto auttaa kivuissa. Potilaille ei yleensä tarjota mitään parantavaa hoitoa, mutta kivunlievitys kyllä osataan. Valitettavasti on laitoksia, joissa käytetään myös psyykkeeseen vaikuttavia lääkkeitä rauhoittamiseen ja kivunlievitykseen. Silloin astutaan jo inhmimillisyyden rajamaille.
Ei ne kaikkia tiedä tai edes osaa ennustaa, mitä tulee tapahtumaan 'huomenna'. Tuttava oli ohitusleikkauksessa (5) ja kardiologi kehottanut syömään kaikkia määrättyjä lääkkeitä, muuten käy huonosti. Hän lopetti muutaman kk jälkeen kaikki lääkkeet ja on elänyt 27 v. ilman. Nyt jo vanha mies. Eikä tunnu surevan, jos lähtö tulee. Huumoria hällä on, sekö se 'taika'
Tässä kohtaavat monet arvot ja mielipiteet. Iäkkään ihmisen kohdalla pitää miettiä periaatteellisiakin kysymyksiä. Onko kyseessä itsemurah jos kieltäytyy hoidoista kivunlievitystä lukuunottamatta? Yhteiskunta haluaa säästää, seitenkymppiselle ei tehdä enää sellaisia toimenpiteitä kuin alle viiskymppisille. Näitä asioita joutuvat miettimään myös lääkärit.
Nykyään puhutaan valinnan vapaudesta, potilas saa kieltäytyä tarjotusta hoidosta. Tuota ei juuri kritisoida. Aloittaja puhui että purra tarvitsee rahaa ja mainitsi sen yhdeksi syyksi ratkaisuunsa. Tuo tuskin on vakavissaan sanottu, yhteiskunnassa on paljon turhemmastakin leikattavaa, ihmisarvoinen elämän ilta pitäisi olla jokaisen oikeus, ei siinä tarvitse "saksikäsi-purran" puhetta ottaa vakavasti.
Jos iäkäs on unohdettu, voi todellakin olla, että päivät ovat vain pitkää kärsimystä. Silloin tuollaisen "tulisipa minun vuoroni pian" - ajatuksen jotenkin ymmärtää. VIelä jos on jatkuvassa lääketokkurassa, masennus voi olla todella syvää ja fyysisiäkin oireita aiheuttavaa.
Nuorempana minusta tuntui käsittämättömältä, että joku ei haluaisi kaikin keinoin elää niin pitkään kuin voi. Kun vanha tätini sanoi toivovansa pois pääsyä, se tuntui hirvittävän pahalta. No nyt olen saatellut kyseisen tädin lisäksi vanhempani ja appivanhempani hautaan ja itselläkin on jo ikää enemmän ja ymmärrän täysin sen, että elämäänkin voi väsyä ja olla täysin valmis täältä lähtemään, kun aika koittaa.