Mies esittää muille hyvää aviomiestä

Varmaan mun ex ..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua harmittaa aidosti kun tällaiset kaksinaamaiset ja vastuuta enimmäkseen välttelevät miehet ovat saaneet mahdollisuuden elää parisuhteessa kun taas itse saan tai joudun elämään sinkkuna....

Mutta tuskin tilanteeni muuttuu toiseksi  kos uhriudun  tai jos syytän muita tai halveksin muiden valintoja.

Pitäisikö kokeilla olla vaikka röyhkeämpi?

Vai uskotella itselleni, että kun vain jaksan toimia huomaavaisesti ja muita arvstavasti (en peppua nuollen) niin ehkä joku haluaa arvostaa minuakin. 

Miehenä sanoisin että suurin ongelmasi on katkeruus ja todella heikko itsetunto. Voin kuulla kitinän ja märinän rivien välistä tänne asti.

Miehisty ja ala seisomaan omilla jaloillasi.

Myönnän, että katkeroitumiselle olen altis kun monesti olen ollut se toinen, enkä ensimmäinen. - Vaikka on tietysti hyvin ikävää arvottaa parisuhde ja platoninen ystävyys. Molemnat ovat merkittäviä ihmissuhtrita. - Itse kai olen vain vähän konservatiivi tai vain tylsä kun mielestäni jotkut asiat kuuluvat minulla parisuhteeseen kahden ihmisen välille.

En halveksi tai estä ketään elämästä vaik polyamorisessa suhteessa mutta se ei ole minun juttu  kuten ei ns. Yhden yönnjutut tai sex with benefits tyyppiset säädöt.

Haluatko täsmentää mitä miehistymisellä? 

Minulle se on ja on ollut yritys ossltsni kantaa vastuuta niin itsestäni kuin läheisitäni ja huomioida ympäristöäni, niin että siinä, ainakin enimmäkseen muut voisivat viihtyä joko minun kanssani tai ilman minua. 

Hitto mikä urpo.

Vierailija kirjoitti:

Onko tässä iltapäivän kovin miesvihaketju? 

Uli, uli uliskaa. 

Minä jätin miehen astiat pöytään, jos ei itse koneeseen laittanut, pyykkejään en pessyt, lakanoitaan en vaihtanut, enkä pyyhettä, imuroin vain oman puoleni makkarista, kävin lounaalla töissä ja illaksi ostin valmiin salaatin, jonka söin todellakin itse, kahvit keitin itselleni, jne. Ai niin, lähdin reissuun, vknloppulomille, teatteriin jne. Ilmoittamatta. Vähän aikaa se katseli, ja kysyi onko joku vikana. Kysyin, että kuinka niin, kaikkihan on oikein hyvin. Alkoi selittämään, että kun en tee mitään hänelle, kunnes itsekin tajusi olevansa ääliö ja pyyteli anteeksi. Mutta olin jo ostanut uuden kodin ja irtisanonut vuokrasopimuksen osaltani (koti oli tarkoitus yhdessä ostaa, mutta onneksi tajusin, ettei kannata). Ja asioista oli siis puhuttu muutamaan kertaan, mutta kun ei mennyt perille, niin ei mennyt. Vieläkin se kaupungilla tulee jutteleen ja yrittää saada minua treffeille, eipä kiinnosta. 

No et säkään mikään penaalin terävin vaimo ole, kun olet tuollaisen pellen kanssa naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Joo siis oon huomannu, että monelle miehelle kaikista tärkeintä on, mitä muut ajattelee. Hänestä.... Ylipäätään. Ei väliä miten suhde voi tai onko edes mitään suhdetta aidosti. Pääasia, että ulospäin näyttää hyvälle. Iso osa miehistä on sairaita..

Vapaus valttia!

Meillä ei ainakasn ei tuollaisia ongelmia vaan vähän ongelmallisempia. Esim. Mmiehen ajatusvääristymär raha-asioissa.

"No ei sinunkaan raha-asioiden hoito ole ollur esimerkillistä" sanoo miehen puolustajat varmaan.

No ei, mutta tarkoitraako tuo automaattisesti,  että hänen nökemyksissään tai sanomisissaan sitten ei voi olla mitään vikaa? Näkee mitä itse maksaa, mutta ei tippaakaan sitä mitä toinen maksaa tai ainakin puhuu niin.

Käyttää sanontoja  kuten: "Mä maksan kaikki." mikä ei ole lähelläkään totuutta. Ja kun huomauttaa tästä, saa syytökset että ei arvosta asioita mitä hän on maksanut! Mitenköhän sen arvostuksen pitäisi ilmetä?  Todennäköisesti olla puhumatta ikinä siis epämiellyttävistä asioista ja antaa täysin mennä go with the flow periaatteella hänen puoleltaan kaikessa. 

Noh, mikä olisi sopiva keskustelutyyli aiheesta? Antaa luulla, että asia on noin miten ajattelee mikä ruokkii taas lisääriitoja, koska ei totta vai ottaa puheeksi, mistä seuraa myrsky parin ensimmäisen lauseen jälkeen.

Onko mies siis tyhmä?

Ei, mutta ehkä juuri tuossa. Tietyt ajatusmalli ovat valitettavasti juurtuneet niin, että niistä ei voi edes keskustella. 

Kutsu ne vanhemmat asumaan teille niin mies tekee kotihommia aina.

Älkää kutsuko vieraita, niin ei ärsytä.

Mutta miksi sitten olet tuollaisen miehen kanssa joka on surkea mies?  Onko se niin komea että siedät tuollaista huonoa suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Mutta miksi sitten olet tuollaisen miehen kanssa joka on surkea mies?  Onko se niin komea että siedät tuollaista huonoa suhdetta.

No ehkä ap haluaisi että mies olisi oikeasti tuollainen mitä esittää olevansa. Että koska pystyy siihen muiden läsnäollessa niin on olemassa pienen pieni mahdollisuus että muuttuisi tuollaiseksi tosielämässäkin. Näinhän ei tietenkään koskaan tule käymään, mutta se toivo pitää suhteen kasassa ap:n puolelta.

Kannattaisi kertoa miehelle kuinka kiva on kun hänkin tekee kotitöitä , että olet iloinen jos aina tekisi ja pyytämättä, myös kun olette kahdestaan 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi kertoa miehelle kuinka kiva on kun hänkin tekee kotitöitä , että olet iloinen jos aina tekisi ja pyytämättä, myös kun olette kahdestaan 

Ei tällaisille auta kertoa, se loukkaa miehisyyttä että nainen kertoo arvostavansa.

Vierailija kirjoitti:

Minä jätin miehen astiat pöytään, jos ei itse koneeseen laittanut, pyykkejään en pessyt, lakanoitaan en vaihtanut, enkä pyyhettä, imuroin vain oman puoleni makkarista, kävin lounaalla töissä ja illaksi ostin valmiin salaatin, jonka söin todellakin itse, kahvit keitin itselleni, jne. Ai niin, lähdin reissuun, vknloppulomille, teatteriin jne. Ilmoittamatta. Vähän aikaa se katseli, ja kysyi onko joku vikana. Kysyin, että kuinka niin, kaikkihan on oikein hyvin. Alkoi selittämään, että kun en tee mitään hänelle, kunnes itsekin tajusi olevansa ääliö ja pyyteli anteeksi. Mutta olin jo ostanut uuden kodin ja irtisanonut vuokrasopimuksen osaltani (koti oli tarkoitus yhdessä ostaa, mutta onneksi tajusin, ettei kannata). Ja asioista oli siis puhuttu muutamaan kertaan, mutta kun ei mennyt perille, niin ei mennyt. Vieläkin se kaupungilla tulee jutteleen ja yrittää saada minua treffeille, eipä kiinnosta. 

Mä olen tehnyt tätä myös hyvän aikaa, silläkin uhalla, että jos joku tulee kylään silloin kun mies ei ole paikalla, niin lattialla lojuu miehen likaiset kalsarit, ja keskellä keittiön pöytää on miehen siihen kolme päivää sitten jättämät astiat ja roskat, vessan lavuaarissa partakarvat, pyyhkeensä haisee kuolemalle jne. Kummeksuvia katseita on seurannut, kun meillä on ennen ollut siistimpää (koska siivosin miehen sotkut), saatan pahoitella, että sori kun ei meinaa sun kahvikuppi mahtua pöydälle Petterin roskien sekaan, enkä nosta niitä pois. Mies tietenkin raivoissaan, kun kehtasin jättää sotkunsa esille, jotka joku muu näki.  Jos ei olisi niin kaksinaismoralistinen teeskentelijä, siivoaisin toki, mutta näillä mennään nyt. Etsin tosiaan omaa asuntoa.

Tätä samaa tekee myös isä-ihmiset, kuten exäni. Joka oli kaikkien mielestä niiiiin hyvä mies, ja niiiiin hyvä isä. Koska näkivät vain sen esityksen. Muiden nähden hassutteli ja leikki lasten kanssa, puki ja huolehti, ja kun muita ei näkynyt, makasi pahantuulisena sohvalla räpläämässä puhelinta, ja tiuski lapsille. Teki tosiaan tuota hartioiden hierontaa muiden läsnäollessa, ja yritti suukotella, mikä karmii outoudessaan vieläkin. Lähes joka ilta raksahti oluttölkki poikineen auki, mutta se oli asia mitä ei saanut mainita. Sen jälkeen alkoi luetella mikä kaikki minussa on vikana, vitsillä tietenkin. Exän piti saada rentoutua, kun oli ollut niin raskasta kestää meitä. Muille puhui kuinka ihana perhe hänellä on. Kaikki perheen kanssa tehdyt reissut ja retket selitti muille niin ihanina kokemuksina, vaikka oli alusta asti ollut vastahakoinen ruikuttaja kaikessa ja jatkuvasti k**pä otsassa. Että sitä ihanuuksia kokenutta iloista isää ei kyllä lapset nähneet. Edelleenkään jotkut tuttavat eivät ymmärrä miksi erosin, eivätkä usko jos selitän, he uskovat omia silmiään.