Vihaan ihmisiä mutta rakastan luontoa.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Mulla lens kesällä musta iso perhonen kädelle ulkona ihan puskista kun mä olin kävelyllä, tää oli musta aika hieno hetki koska mulle ei oo koskaan käyny niin ja mä olin todellakin muutos kohdassa omassa elämässäni
Jokainen varmaan tietää mitä ne symboloi, eli just nimenomaan muutosta
Puhutaan siis henkisistä asioista, mä tein itseni kanssa aika ison myllerryksen
Se oli enne siitä että sinä joudut pian seinää vasten, arvoton russofiili.
Vierailija kirjoitti:
"Sulla on pakkomielle eritellä asioita erillisiksi asioiksi.
Todellisuus on vain yksi.
Sun kaltainen ihminen kuvittelee myös taudit haitallisiksi ja sellaisiksi jotka ei kuulu osana ihmiseen. Kuten vaikka täit tai luteet. Ajattelet että ne pitää olla pois susta kuten muovi.
Mutta muovi menee suhun ja sopii suhun ja moneen muuhunkin asiaan."
Sinun romantisoitu maailmankuva ei ole todellisuus vaikka sinulla on pakkomielle väittää niin.
Me puhumme täällä suomenkieltä. Yritä sinäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eipä se ihmeinen ole mitenkään erillinen osa luontoa. Yhtä me ollaan kaikki myös muovi.
Kyllä suurin osa ihmisistä on niin vieraantuneita luonnosta että vaikea kutsua osaksi sitä. Muovikin on valmistettu luonnosta mutta onko se osa luontoa ainoana aineena jonka energia ja materia ei palaa kiertoon?
Ei luonnosta voi mitenkään irtaantua. Luonto on se todellisuus joka toimii. Sun luontokäsitys on jotain ihan muuta. Ehkä romanttista jotain?
Silti sekin on tavallaan kyllä totta, mutta luonto tautina on sellainen asia mihin ihminen ja muovikin kuuluu kiinteänä osana ja mikään ei ole erillistä.
Olen pahoillani mutta kyllä se olet sinä jonka luontokösitys on romanttinen eikä todel
Kyllä näin. Tahtomattaan on osa luontoa ja pysyy siinä kuin liimattu.