Mitä ajattelet ihmisestä, joka on kokenut hirveitä suruja ja menetyksiä elämässään ja haluaa silti kaikille hyvää ja on hyvä itsekin?

No hyvä juttu, että ei ole antanut vastoinkäymisten määrittää itseään liikaa

Sellaisia me ihmiset olemme

Ryssykkä lutikka tekee aloituksia. 

Moni ei ymmärrä sitä faktaa ja ihan universaalia lakia, että yleensä kaikkein vahvin herääminen ja sitä kautta rakkauteen kasvaminen tapahtuu nimenomaan kauhean tuskan kautta. 

Eli en mitään, se on normaalia, tai sen pitäisi olla. 

Monestihan se menee nimenomaan niin, että ihminen katkeroituu ja alkaa paskaks ihmiseks ja syyttää muita, koska se ei halua kasvaa eli se ei koskaan saavuta sitä isompaa tietosuutta ja rakkautta

Sun pitää sukeltaa siihen tuskaan jotta sä voit päästää siitä irti. 

Tää ei tapahdu sillä että ihminen kittaa viinaa tai kattoo aikuisviihdettä ahdistukseensa, vaan sillä että ihminen katsoo sitä ahdistusta silmiin.

Hän on pystynyt käsittelemään menetykset ja pääsemään niistä eteenpäin. Kovia menetyksiä kokeneet yleensä arvostavat elämäänsä niin paljon että se mikä aiemmin ärsytti tai suututti, ei tee sitä enää, asiat ovat saaneet uudet mittasuhteet. Usein sanotaan että menetykset vahvistavat, monille se on sanahelinää mutta tunnen muutaman tälläisen ihmisen joilla näitä raskaita menetyksiä ja vastoinkäymisiä on ollut, ja heidän elämänsä on muuttunut totaalisesti näiden menetysten myötä. Auttamisenhalu on herännyt ja heillä on voimavaroja vielä muidenkin auttamiseen, vaikka toisin voisi luulla. Ovat vertaistukihenkilöinä tai auttavat muilla tavoin. Tietenkään se ei aina näin mene. Kaikilla ei ole ulospääsyä vaikeista tilanteista. Monilla myös onneksi on.

Vierailija kirjoitti:

Moni ei ymmärrä sitä faktaa ja ihan universaalia lakia, että yleensä kaikkein vahvin herääminen ja sitä kautta rakkauteen kasvaminen tapahtuu nimenomaan kauhean tuskan kautta. 

Eli en mitään, se on normaalia, tai sen pitäisi olla. 

Monestihan se menee nimenomaan niin, että ihminen katkeroituu ja alkaa paskaks ihmiseks ja syyttää muita, koska se ei halua kasvaa eli se ei koskaan saavuta sitä isompaa tietosuutta ja rakkautta

Sun pitää sukeltaa siihen tuskaan jotta sä voit päästää siitä irti. 

Tää ei tapahdu sillä että ihminen kittaa viinaa tai kattoo aikuisviihdettä ahdistukseensa, vaan sillä että ihminen katsoo sitä ahdistusta silmiin.

Kerro lisää tästä, kiinnostaa. Suosittele kirjoja vaikka

Moni vaan katkeroituu.

Arvostan

Arvostan korkealle, vaatii tosi vahvaa ydintä ettei katkeroidu ja muutu itsekin välinpitämättömäksi tai pahantahtoiseksi. Harvassa on tuollaiset.

Vierailija kirjoitti:

Arvostan korkealle, vaatii tosi vahvaa ydintä ettei katkeroidu ja muutu itsekin välinpitämättömäksi tai pahantahtoiseksi. Harvassa on tuollaiset.

Millaisia henkisiä ominaisuuksia vaatii ihmiseltä, ettei muutu sellaiseksi vastoinkäymisiä kohdattuaan?

Miten on sen saanut aikaan? Saa kertoa

Vierailija kirjoitti:

Arvostan korkealle, vaatii tosi vahvaa ydintä ettei katkeroidu ja muutu itsekin välinpitämättömäksi tai pahantahtoiseksi. Harvassa on tuollaiset.

No jaa, en mä kyllä koe että on pelkkää omaa ansiota todellakaan. Olen vaan saanut lopulta tarpeeksi apua, ja on ollut jonkin verran sentään tuuriakin. Varmasti myös perustemperamentti vaikuttaa paljon. Olen herkkä ja sovinnollinen. Olin myös aika pieni kun jotenkin tietoisesti ajattelin että mitä ikinä mulle vielä tapahtuu en ikinä tule kostamaan epäreilusti sitä muulle maailmalle. Näin miten onnettomia ihmisiä sellaiset on. En halunnut itselleni samaa.

Hyvää ajattelen. Mistä voima kumpuaa??

Toivon hänelle hyvää ja, että myös hän saa toiveitaan todeksi eikä jää ainoastaan toisille hyvän toivojaksi, mahdollistajana ja auttajaksi. Eli saa hyvää, iloa ja rakkautta myös itselleen.

Naiivi ja tyhmä luultavasti, ei oo vielä silmät auenneet todellisuuteen. Koska täällä maailmassa ei pärjää hyvyydellä. Ainoastaan raha puhuu ja terävät kyynärpäät.

Ajattelen, että juuri surut ja menetykset on osasyy sille, miksi ihminen haluaa hyvää muille.

Vierailija kirjoitti:

Toivon hänelle hyvää ja, että myös hän saa toiveitaan todeksi eikä jää ainoastaan toisille hyvän toivojaksi, mahdollistajana ja auttajaksi. Eli saa hyvää, iloa ja rakkautta myös itselleen.

Ei tuu ikinä saamaan yhtään mitään, eikä nämä tyhjän toivottelut asioita muuta.

Vierailija kirjoitti:

Miten on sen saanut aikaan? Saa kertoa

Ei oo saanu aikaan. Nää haluaa vaan uskoa johonkin niinku jeesukseen, mutta ei tämmösiä tyyppejä oo.

Vierailija kirjoitti:

Hyvää ajattelen. Mistä voima kumpuaa??

Vierailija kirjoitti:

Toivon hänelle hyvää ja, että myös hän saa toiveitaan todeksi eikä jää ainoastaan toisille hyvän toivojaksi, mahdollistajana ja auttajaksi. Eli saa hyvää, iloa ja rakkautta myös itselleen.

Pyh. Ei ole olemassa mitään hyvää, iloa, eikä mitään rakkautta. Paskapuhetta.