Uskovainen vastaa. Kysykää nyt kun meidän asiamme ovat teitä niin mietityttäneet viime päivinä.

uskotko sen takia. että et uskalla olla uskomattakaan? Koska minä veikkaan, että uskovaiset ihmiset ovat heikkoja ihmisiä ja tarvitsevat siksi jotain " suurempaa" joka ohjaa heidän elämäänsä. Eivät tavallaan uskalla kohdata karua elämää yksin.

Mitään minulla ei uskovaisia vastaan ole, mutta tällaista olen vain miettinyt...? Sehän selittäisi miksi moni menee uskoon juuri hädän hetkellä.

Vai pakkosyötetäänkö teillä jumalaa ja Jeesusta joka väliin?

Joskus olen itsekin miettinyt, enkö uskalla olla uskomatta. Mutta kun ajattelen sitä hyvää mitä usko minulle antaa, en näe syytä olla uskomatta vaikka uskaltaisinkin. Siis: vaikka en uskoisi, niin haluaisin noudattaa kristillisiä periaatteita aika pitkälle.



Kaikki uskovaiset eivät tuputa uskoaan, esimerkiksi minä. Voin kyllä keskustella siitä jos joku on kiinnostunut. Yleensähän tuputtaminen liittyy siihen, että halutaan toistenkin pääsevän osalliseksi siitä hyvästä, mitä itse on saanut.



ap

On täysin loogista ja oikein, että vanhemmat opettavat lapsilleen sen arvomaailman ja elämänkatsomuksen, joka heillä itselläänkin on. On hyvä, että lapsella on myös tässä suhteessa juuret jossakin. Ei kovin pienelle voi tarjota pelkkiä vaihtoehtoja. Lapsi voi isompana päätyä ajattelemaan toisin kuin vanhempansa, ja jos perhe on tasapainoinen ja terve, sen ei pitäisi olla kenellekään ylitsepääsemätön ongelma.



Emme puhu Jumalasta päivittäin emmekä edes rukoile kovin usein. Silloin tällöin rukoilemme iltarukouksen. Lapset myös miettivät Jumalaan liittyviä asioita lasten tavalla ja niistä sitten juttelemme.



ap

vai olet sä lapsuuden uskossa?

ap

Sitähän se helvetillä uhkaaminen on. Ainakin tuntemassani lestadiolaisperheessä käytännössä lapsia uhataan helvetillä elleivät usko.



Minä en myöskään tuputa lapselleni ateismiani. Lapseni on pyhäkoulussa ja valitsee itse mitä haluaa uskoa. Vain uskovaiset pitävät oman elämänkatsomuksen tyrkyttämistä oikeutettuna.

mä oon lapsuudesta asti ollu

mutta en ole helluntalainen

Ikävää jos tuntemassasi perheessä toimitaan noin. Itse en tunne yhtäkään perhettä, jossa peloteltaisiin lasta helvetillä.



ap

Vai tullaanko sitä varsinaisesti? Tai miltä tuntuu olla uskossa?

peloteltu vaikka olen lestaadiolaisesta kodista

kaikki tekee omat ratkaisut

ei ole kenenkään pakko olla uskomassa

eivätkä kuole synnytyksiin

eikä miehet nai vaimojaan vastoin naisten tahtoa

Ihmiset tulevat uskoon hyvin erilaisilla tavoilla. Joku kasvaa uskoon pikkuhiljaa, toiset pamahtavat kerralla. Useimmilla on ennen uskoontuloa kausi, jolloin hengelliset asiat kiinnostavat yhä enemmän. Sitten jossain vaiheessa " päättää" tulla uskoon tai huomaa uskovansa.



Minulle uskoontulo oli tosi ihana kokemus. Olin miettinyt uskonasioita puolisen vuotta itsekseni, ja lopulta eräänä iltana rukoilin, että Jeesus ottaisi minut omakseen. Sain tosi syvän sisäisen rauhan, joka on kestänyt tänne asti.



ap

Se on ennen muuta sisäinen prosessi. Monet puhuvat Jeesuksen vastaanottamisesta tai Jeesukselle antautumisesta. Usko syttyy ja sille " antaudutaan" , siis ei harata enää vastaan.



ap

vai kumpiku?

Voihan ne toki saarnata ja se voi vahvistaa uskoa, mutta ei Jumala ole sidottu toisiin ihmisiin.



ap