Oletko ns. omistavaa luokkaa ja omistat asuntosi? Minkä ohjeen antaisi vuokraluukussa kärsiville?
Kommentit (107)
Irtisanomissuojaa heikennetään. Omistusasuntoon ei saa asumistukea enää tammikuussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nauti elämästäsi ja älä vähättele omaa asumismuotoasi!
Sulla on kaikki hyvin. Todennäköisesti joskus voi matkustella ja sulla on jonkinlainen auto. Elektroniikkaa ja Arabian kupit ja lautaset. Kun asumismenosi ovat vain vuokravastike.
Suurin osa asuntovelallisista, omistusasunnon ostajista, elävät sinun kulutustasosi alle. Heillä ei välttämättä ole varaa "mihinkään muuhun kuin asuntoonsa".
No omistusasuminen on kyllä tutkitusti halvempaa kuin vuokralla asuminen, eli kyllä se on oikeastaan päin vastoin.
Hallitus heikentää irtisanomissuojaa.
Työmarkkinatuki on 595 netto kuukaudessa, mutta sitä vähentää vuokra-,metsä-,korko-ja osinkotulot, myös osakesäästötili.
Omistusasuntoon ei saa yleistä asumistukea enää tammikuussa.
Toimeentulotukeen vaikuttavat puolison tulot, lainat ei ole asumismenoja, ei saa omistaa kesämökkiä, venettä, moottoripyörää tai asuntovaunua.
Irtisanomissuoja lähtee kaikilta. Hankala ottaa isoa asuntovelkaa.
Vierailija kirjoitti:
En katso kuuluvani mihinkään luokkaan, vaikka omakotitalossa asunkin. Mun ohje on, että jos haluat omistaa asunnon, alat tekemään töitä sen eteen. Jos haluat jatkaa vuokralla asumista, jatka, mutta säästä silti. Mieli voi joskus muuttua tai sitten on varaa johonkin muuhun hauskaan - parempi auto, vene, mökki mukavalla sijainnilla...
Itse asuin hetken vuokralla, kun olin 19 v. Muuttaessani pois sieltä, oli ihan hirveä hulabaloo yksityisen vuokranantajarouvan kanssa, joka syynäsi joka paikan, ja väitti mun aiheuttaneen joitain kolhuja ko. asunnossa. Kyseessä 1800-luvun talossa sijaitseva remontoimaton ja todella kolhuinen asunto. Kukaan ei ollut kertonut, että sisään muuttaessa kannattaa ottaa kuvia asunnon sen hetkisestä kunnosta...
Muutin sieltä vuokralta poikaystävän luokse, joka maksatti mulla sen ASP-asuntoa, kunnes heitti mut ulos, kun olin 20 v. Oli löytänyt toisen.
Siinä oli tuumaustauon paikka. Mitäs sitten? Halus
Hyvä historiikki. Ja toi on kyllä niin totta. Jos on tyytyväinen vuokralla, niin miksi pyrkiä kohti omistajuutta. Eikä se omistaminen mikään auvo ole. Omistaminen, minkä tahansa omistaminen, tuo aina mukanaan tiettyjä huolia, epävarmuutta ja ehdottomasti kuluja.
En ole, en halua sitoutua yhteen paikkakuntaan.
En katso kuuluvani mihinkään luokkaan, vaikka omakotitalossa asunkin. Mun ohje on, että jos haluat omistaa asunnon, alat tekemään töitä sen eteen. Jos haluat jatkaa vuokralla asumista, jatka, mutta säästä silti. Mieli voi joskus muuttua tai sitten on varaa johonkin muuhun hauskaan - parempi auto, vene, mökki mukavalla sijainnilla...
Itse asuin hetken vuokralla, kun olin 19 v. Muuttaessani pois sieltä, oli ihan hirveä hulabaloo yksityisen vuokranantajarouvan kanssa, joka syynäsi joka paikan, ja väitti mun aiheuttaneen joitain kolhuja ko. asunnossa. Kyseessä 1800-luvun talossa sijaitseva remontoimaton ja todella kolhuinen asunto. Kukaan ei ollut kertonut, että sisään muuttaessa kannattaa ottaa kuvia asunnon sen hetkisestä kunnosta...
Muutin sieltä vuokralta poikaystävän luokse, joka maksatti mulla sen ASP-asuntoa, kunnes heitti mut ulos, kun olin 20 v. Oli löytänyt toisen.
Siinä oli tuumaustauon paikka. Mitäs sitten? Halusin ehdottomasti oman.
21 v. ostin pahimman mahdollisen pommin Helsingin keskustasta, jonka löysin. Rahaa oli taskussa sen verran, että sain Helsingin kaupungin myöntämän lainan. Ja asunto todella oli niin pommi, että lainasumma siihen riitti, enkä tarvinnut lisäksi pankkilainaa. Kävin duunissa ja opiskelin samaan aikaan. Hanttihommia haalin sieltä sun täältä.
Muistan vieläkin, miten haltioitunut fiilis mulla oli, kun oli ensimmäiset kerran omat seinät. Siitä sitten matka jatkui kohti nykyistä omakotitaloa.