Miten normaalit vanhemmat suhtautuu murrosikäisen lapsensa sanoessa vanhempiaan tyhmäksi, idiootiksi, vähä-älyiseksi

kasvatusnäkemys on vanhanaikaisen autoritaarinen. Mutta mikäs siinä, kyllä maailma tottelevaisia lampaita tarvitsee. Bää bää.

Mikäli juttelut asiasta eivät auta, kerromme lapsellemme, että hän saa vapaasti käyttää kodissamme verbaalisia kykyjään niin halutessaan. Mutta hänen täytyy myös tiedostaa se, että mikäli hän ei halua noudattaa perheen kanssa sovittuja käyttäytymistapoja ja sääntöjä, ei meilläkään välttämättä ole halua noudattaa niitä omalta osaltamme. Sovitut säännöt kun toimivat vain kaikkien osapuolten niitä noudattaessa. Ja me voimme hänen vanhempinaan jättää sovitut viikkorahat perjantaisin maksamatta. Hän saa siis itse valita, miten hän meille puhuu, mutta samalla hän antaa meillekin enemmän valinnan mahdollisuuksia tulkita yhteisiä sääntöjä :).

Meillä ei tuollainen peli vetele ollenkaan.

naureskeltaisiin tai oltaisiin piittaamatta. Riippuu niin hirveästi sävystä. Varmaan jossain tilanteessa puututtaisiin tiukasti ja jotain seuraamuksia olisi. Mutta ei siis mitenkään automaattisesti.



Murrosikäinen on vielä lapsi ja kokeilee -taas kerran- rajojaan.

Ei tullut etuuksien menetyksiä eikä muitakaan rangaistuksia, vain syvällinen keskustelu. Se riitti, eikä haukkuminen toistunut.

ilmoitamme joka kerta, että noin ei saa puhua. Tietää sen itsekin, mutta ei kykene hillitsemään itseään. Osaa pyytää rumaa käytöstään anteeksi. Seuraavalla kerralla yleensä kuitenkin sama juttu.

on oma auktoriteetti kiinni, jos noin raskaasti ottaa murrosikäisen nimittelyn.



Munkin mielestä on tilanne- ja sävyeroja, siis jos jatkuvasti vähättelee ja haukkuu vanhempiaan vs. se, että joskus riidassa menettää hermonsa ja nimittelee. Tai ihan vain vanhempien reaktioita testatakseen satunnaisesti sanoo noin.



Kakkonen, oletko itse koskaan, siis ihan aidosti oikeasti koskaan, edes yhtä kertaa, nimittänyt lastasi typeräksi tai miksi vain hermostuessasi?

Kun suurin osa aikuisistakaan ei " tiedä missä raja menee" , siis riitatilanteessa menettää malttinsa, nimittelee, haukkuu, huutaa... Aika kovia vaadit murrosikäiseltäsi. Mietin, pystytkö itse aina samaan.



Minä olen samoilla linjoilla kuin tuo 13-vuotiaan tytön äiti, että joka kerta kerrotaan ja keskustellaan, että ei noin. Ja sitten opeteltaisiin anteeksipyyntöä.



Raivostua ja suuttua saa, ja siihen tässä maailmassa usein kuuluu ylilyönnit ja nimittely. Ei se ole niin vakavaa (varsinkaan lapsen tekemänä!), kunhan jälkeenpäin tilanne selvitetään. Kovista rangaistuksista lapsi oppii lähinnä peittelemään tunnetilojaan, ei käsittelemään ja sisäisesti hallitsemaan niitä.

tulla muuta väittämään (yleensähän seuraava kommentti on, että lapsia on 2-3 ja ammattina lto). Huomaa, että ei ole kokemusta edes kaksivuotiaasta uhmiksesta.

Ikävää jos se tuottaa sinulle vaikeuksia. Tässä talossa on yhteiset pelisäännöt ollut aina, ja niiden mukaan mennään.

Kaikki tietävät kyllä miten käyttäydytään ja miten puhutaan.

Murrosikä ei ole syy huonoon käytökseen.

Vierailija:

Ikävää jos se tuottaa sinulle vaikeuksia. Tässä talossa on yhteiset pelisäännöt ollut aina, ja niiden mukaan mennään.

Kaikki tietävät kyllä miten käyttäydytään ja miten puhutaan.

Murrosikä ei ole syy huonoon käytökseen.

hyi hyi sinua, kun kirjoitit ekaan vastaukseen lapsestasi kakara. oletko sellainen vanhempi, jota lasten pitää kunnioittaa, mutta sinä et heitä? onko sinulla murrosikäistä lasta?

Meillä nyt sattuu olemaan kuri ja yhteiset säännöt, se että se tuottaa teille vaikeuksia ymmärtää, ei ole minun ongelma.

Meillä on niin paljon porukkaa täällä talossa että jos ei ole kuria eikä sääntöjä täällä olisi kaaos.



Se on jokaisen aikuisen oma asia, miten kasvattaa lapsensa, ja mitä sietää omilta lapsiltaan.

Oma tyttönikin sanoo välillä: " Heiii! Eks sä tajuuuuu?" ja muuta vastaavaa. Asiasta on puhuttu.



Yleinen suuntaus tuntuu olevan, että vanhemmille puhutaan tyyliin, johon ei voisi kuvitelllakaan, että olisin itse lapsena puhunut. Kerran muistan miten teini-iässä puhuin kaverille puhelimessa. Sanoin äitiäni ämmäksi, kun harmitti joku kierto. Vieläkin muistan miten nolotti, kun huomasin äitini kuuleen. Häntä vain vähän nauratti, minä ihan nolona.



Mieheni sai aikoinaan lapsena selkään, kun oli sanonut äitiään akaksi, mutta minusta vähän liioittelua. Kyllä toisen ihmisen kunnioittamisen oppii paremmin jolloin muulla tavalla.

Kumma että näinkin tyhmä äiti on NOIN FIKSUN lapsen saanu aikaseksi...



Nauruksihan se aina menee...