Rehellisesti. Mikä on ensimmäinen ajatuksesi kun puhelin soi

Mietin että mitä isäni nyt on keksinyt tai mitä hänelle on tapahtunut..

Jos tuntematon numero, niin voi ei. Kunpa lapsille ei ole sattunut mitään.

Jos joku kaveri,  mietin jaksanko kuunnella tunnin hänen asioita vai jätänkö vastaamatta. Useimmitn jälkimmäistä koska olen epäsosiaalinen ja väsyn kun pitää kuunnella pitkiä monologeja. Ja käsi väsyy ja korva kuumuu kännykkää pitäessä korvalla.

Vierailija kirjoitti:

Työpuheluitahan ne on, jossain on ongelma ja ratkaisen sen. 24/7 päivystys, myös silloin, kun on perhejuhlat tai istun kavereitten kanssa iltaa.

Suomessa on palon työttömiä, en halua olla yksi heistä.

Viestin perusteella sun elämä ei käsitä juuri muuta kuin sen pelon työttömyydestä.. 

Mulla ihan sama. Ja ihan hirveetä kun posti tulee - mitä nyt taas?

Mutta etkö sä ole jo estänyt mun numeron niin multa ei ainakaan tule enää mitään hirvityksiä! En soita, mutta meneekö viestit silti läpi. Kerrohan, olisi kiva tietää.

Hyvää yötä, stalkkari!

Olen hiljentänyt kaikki muut soittoäänet paitsi aikuisen lapseni joten nykyään puhelimen soiminen/viestiäänet ovat vain iloinen asia.

mutsi soittaaa...

ei mulle kukaan muu soita koskaan

Puhelin ei soi, koska se on aina äänettömällä. M26

Puhelinmyyjät siellä on, tai näitä häläri soittajia. 

Onko se ihastukseni? Mistä se olisi saanut numeroni? Mmm. En jaksaisi keskustella mitään nyt. Painanko punaista vai jätänkö soimaan, ihan kuin en kuulisi puhelua? Mitä jos se onkin jotain tärkeää?

Ystävät tietävät etten aina vastaa heti, yritän soittaa (henkilöstä riippuen) takaisin noin 12t sisällä:).

Jos tuntematon numero, en yleensä vastaa.

Muutama tuttu, auts, ei jaksa.  Muutama muu tuttu, mukava asento tuolissa, kiva puhella!

Minulle soittavat lähes ainoastaan oma äiti ja omat lapset. Eli oletus on, että joku heistä soittaa, kun puhelimeni soi.

Pelästyisin ihan suunnattomasti, koska ei minulle nykyään kukaan soita.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä joku kielitaidoton puhelinmyyjä 😂. Puhelu jää hyvin lyhyeksi

Mun puhelut lasteni kanssa ovat paljon lyhyempiä kuin puhelut puhelinmyyjien kanssa, koska myyjä papattaa aina pitkän matkaa ennenkuin edes selviää, että kyseessä on puhelinmyyjä.

Jos aikuiset lapset soittaa, ilahdun. Kaikista muista puheluista rasitun.

Maailman helpoin ratkaisu tähän asiaan on olla kantamatta puhelinta mukana ja pitämällä sitä kotona aina kiinni. Laitat hetkeksi päälle aina kun pitää soittaa johonkin ja sitten kiinni.

Mulla on salainen numero ja kaikki estot, joten mulle ei soittele puhelinmyyjät. Jos olen töissä, eka ajatus on "voi ei, lapsi on tullut kipeäksi, soittavat päiväkodista hakemaan", muussa tapauksessa olen ilahtunut, että joku soittaa, koska siellä on joku, jonka kanssa haluan oikeasti jutella.

Kavereilla on omat soittoäänet, joten niistä riippuen on tunnetilakin. Jos yleissoittoääni, niin tuskin vaivaudun edes vastaamaan ellen odota jotain soittoa.

Soitto on "voi v-ttu" ja viesti on neutraali ellei odotettavissa sitten ole viestejä joltain rasittavalta tyypiltä, jolloin on myös "voi v-ttu".

"Ahaa.. kukahan mahtaa soittaa"

Kuka siellä on? En ole tehnyt mitään!