Onko normasl8a, että elämässä on niin kiire, että ei ole juuri yhtään vapaa-aikaa?
Vaativa työ, kouluiässä olevat harrastavat lapset ja ikääntyneet vanhemmat, jotka tarvitsevat apua. Kaikki arkipäivät aamusta iltaan ohjelmoituja. Viikonloppu menee kotitöihin ja nukkumiseen. Ja lasten harrastuksiin ja vanhempien asioiden hoitamiseen. Sitten ystävät ihmettelevät, kun en ehdi koskaan tavata. Mistä saisi lisää tunteja vuorokauteen? Onko muilla tällaista?
Kommentit (33)
Miksi eivöt kulje itse harrastuksiinsa? Meilläkin kolme lasta, mutta harrastukset valikoitu myös sen perusteella ettei vanhempia sidota kymmeneksi vuodeksi hovikuskiksi. Ei siinä sit mitään muuta ehdikään, se on totta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan itse olet kiireesi järjestänyt, tyhmä.
Mistä luopuisit ensimmäisenä jos olisit minä? Ja tiedoksi, että mies hoitaa kyllä osansa kotitöistä ja lasten harrastuksista, mutta on osan viikosta matkatöissä, joten ei aina pysty. Ap.
En ole tuo edellinen, mutta harrastusrumbaa pyrkisin helpottamaan esim. kimppakyydeillä ja miettisin, löytyisikö sellaisia harrastuksia, joihin kulkeminen sujuisi lapsilta itsenäisesti.
Olisiko mahdollista ostaa osa palveluista, esim. siivous, omaan kotiin tai sinne vanhemmille?
Omilla vanhemmilla käy siivooja. Itselle voisi kyllä harkita, se helpottaisi vähän, vaikka ei ratkaise kaikkea. Lasten harrastulsia ei hennoisi enää tässä vaiheessa vaihtaa tai rajoittaa, kun ne ovat heille tärkei
No turhaan vikiset sitten... juokse oravanpyörääsi mukisematta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi eivöt kulje itse harrastuksiinsa? Meilläkin kolme lasta, mutta harrastukset valikoitu myös sen perusteella ettei vanhempia sidota kymmeneksi vuodeksi hovikuskiksi. Ei siinä sit mitään muuta ehdikään, se on totta
Aamen
Kuten sanoin, vanhemmilla käy siivooja. Ruoka on valmisruokaa kaupasta.Autan heitä lähinnä lääkäriaikojen varaamisessa, laskujen maksamisessa ja erilaissa asioinneissa, jotka eivät tahdo enää heiltä sujua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan itse olet kiireesi järjestänyt, tyhmä.
Mistä luopuisit ensimmäisenä jos olisit minä? Ja tiedoksi, että mies hoitaa kyllä osansa kotitöistä ja lasten harrastuksista, mutta on osan viikosta matkatöissä, joten ei aina pysty. Ap.
En ole tuo edellinen, mutta harrastusrumbaa pyrkisin helpottamaan esim. kimppakyydeillä ja miettisin, löytyisikö sellaisia harrastuksia, joihin kulkeminen sujuisi lapsilta itsenäisesti.
Olisiko mahdollista ostaa osa palveluista, esim. siivous, omaan kotiin tai sinne vanhemmille?
Omilla vanhemmilla käy siivooja. Itselle voisi kyllä harkita, se helpottaisi vähän, vaikka ei ratkaise kaikkea. Lasten harrastulsia ei hennoisi enää tässä vaiheessa vaihtaa tai rajoittaa, kun ne ovat heille tärkei
Siinähän sitten jatkat hyysäystä. Kun ne lapsetkin ovat niin lajeissaan pärjänneet..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan itse olet kiireesi järjestänyt, tyhmä.
Mistä luopuisit ensimmäisenä jos olisit minä? Ja tiedoksi, että mies hoitaa kyllä osansa kotitöistä ja lasten harrastuksista, mutta on osan viikosta matkatöissä, joten ei aina pysty. Ap.
Ehkä siitä matkatyöstä. Jostain lasten harrastuksesta ja leikkaisin hiukset sellaiseksi, ettei niiden hoitoon mene liikaa aikaa. Jos meikkaisin, lopettaisin sen. Tekisin vain nopeita ruokia. Juttelisin ystävieni kanssa puhelimessa, kun olisin autossa tai hotellissa. Tekisin niin, että minulla on tarpeeksi vaatteita koko viikoksi, ettei tarvitse pestä pyykkiä kun kerran viikossa ja tietenkin vain vaatteita, joita ei tarvitse silittää. Ehkä palkkaisin siivoojan, jos olisi rahaa. Niin ja kaupassa kävisin kerran viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Kuten sanoin, vanhemmilla käy siivooja. Ruoka on valmisruokaa kaupasta.Autan heitä lähinnä lääkäriaikojen varaamisessa, laskujen maksamisessa ja erilaissa asioinneissa, jotka eivät tahdo enää heiltä sujua.
Niin. Mihin se aika siis itse asiassa meneekään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten sanoin, vanhemmilla käy siivooja. Ruoka on valmisruokaa kaupasta.Autan heitä lähinnä lääkäriaikojen varaamisessa, laskujen maksamisessa ja erilaissa asioinneissa, jotka eivät tahdo enää heiltä sujua.
Niin. Mihin se aika siis itse asiassa meneekään?
No jos vanhemmat ei asu ihan vieressä niin kyllähän noihinkin aikaa saa menemään oman perheen ja työn lisäksi.
Ei. On toki ihmisiä jotka viihtyvät hommissa ja on vaan kiire. Ei se kaikille ole.
Ap täällä; nyt kun ajattelen, niin en itse asiassa tiedä, olisinko yhtään onnellisempi jos joutuisin kieltämään lapsilta harrastukset tai vanhempien avunpyynnöt, joten täytyy nyt vaan ottaa tämä elämänvaihe vastaan sellaisena kuin se on. Kyllä tämä jossain vaiheessa helpottaa. Tsemppiä muille samassa tilanteessa oleville!
Vierailija kirjoitti:
Sinut opetetaan oravanpyörään lapsesta asti jotta osaat juosta siinä koko elämäsi. Juokset ja juokset kunnes huomaat että tässä se elämä sitten olikin. Ja taas omat lapsesi jatkavat samaa typerää laukkaa kunnes tulevat siihen ikään että huomaavat....kuinka turhaa onkaan ihmisen palvella rahaa ja kumarrella ympäriinsä vain kuollakseen pois. Sitten on niitä jotka ymmärtävät asian jo nuorena.
Koko juttu on rakennettu niin että muutama rikastuu aivan överisti ja loput ihmiset juoksutetaan näännyksiin, tai vaihtoehtoisesti pakotetaan tekemättömyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi eivöt kulje itse harrastuksiinsa? Meilläkin kolme lasta, mutta harrastukset valikoitu myös sen perusteella ettei vanhempia sidota kymmeneksi vuodeksi hovikuskiksi. Ei siinä sit mitään muuta ehdikään, se on totta
Kaikkialla se ei vaan ole mahdollista. Itse prioirisoisin (ja aikoinaan niin teinkin) kyllä lasten harrastuksia ja yrittäisin saada vanhemmille jotain muuta apua.
Lapsille sellaiset harrastukset, ett pääsee itsenäisesti kulkemaan.
Vähennä töitä 80%
Vanhempien hoitoon mahdolliset sisarukset mukaan tai sit kotihoito, siivouspalvelu yms