En oikein tunne itseäni naiseksi...
Aika sukupuolineutraaliksi.
Itse asiassa koen loukkaavaksi itseni sukupuolittamisen.
Jo pienenä inhosin olka se pieni tyttö.
Muita?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
En ole määritellyt itseäni millään nimikkeellä ,mutta en tunne itseäni naiselliseksi .Olen ollut aviossa ja 2 lasta .en tykkää meikata .en tykkää koruista ,mekoistatms. Hiuksni on aina olleet pitkät ilman värjäilyä ..hoidan kotia ja leivon ,laitan ruokaa mutta niin tekee miehetkin.. seksi maistuu vain alkuhuumassa ja sitten ihan sama vaikkei sitä olisikkaan..
Oi sitä miehesi onnea kun sinut sai.
Tunnen itseni ihmiseksi. Ulkoapäin määritelty naiseus ja naisen rooli ei ole koskaan kiinnostanut. Ei ristiriitaa naisen kehoon, mutta annetut sosiaaliset mallit rajoittavia ja vastenmielisiä.
Miksi pitäisi tuntea itsensä naiseksi? Minä en ole ikinä tuntenut, vaan koen olevani ihminen. Samoin muut ihmiset ovat minulle ennen kaikkea persoonia, eivät mitään sukupuolia.
Minulla on kyllä naisen keho ja pidän kauniista, naiselliseksi mielletyistä vaatteista ym. Mutta vaikken pitäisi, kehoni määrittää minut silti naiseksi, vaikken erityisesti sellaiseksi tunnekaan itseäni.
Luulen, että ainakin osa nykyajan sukupuolestaan epävarmoista ja ei-binäärisistä selittyy liian ahtailla sukupuolirooleilla. Jos kaltaiseni saavat olla mitä ovat ilman mitään ennakko-oletuksia naiseudesta ja miehisyydestä, on biologinen sukupuoli suurimmalle osalle ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä seksuaalien, mutta enemmän sensuaalinen.
Täällä ehkä samaa. Kirjoitin sen "Olento"-viestin. Aistin jne. Lihallinen seksuaalisuus on vielä alussaan, ellei se sitten ole juuri niin rajoittunutta lihan tasolla kuin mitä on näytetty. Sen sijaan kun lisätään tai tehdään muuta yhdentymistä tai aistimista, niin on taivas kattona.
Näitä pohdintoja on mielenkiintoista lukea. Minulla taas naiseus liittyy kyllä ihan mun omaan minuuteen. En ole kauhean perinteikäs nainen, mutta saan energiaa siitä miehen ja naisen (minun) välisestä väreilystä, seksuaalienergiasta. (Olen flirttailut naistenkin kanssa, ja sekin on ihan kivaa, mutta ei kosketa minua niin syvältä.) Mutta voin hyvin ymmärtää, että jollain toisella ei tuo seksuaalienergia ole niin läsnä, tai esittäytyy aivan toisella tavalla.
Minusta on todella vapauttavaa kun kulttuurissamme on yhä enemmän tilaa olla omanlaisensa (ainakin ideaalien tasolla). Mielestäni oli hellyttävää kun katsoin tässä taannoin äitini kanssa elokuvan Orlando (pääosassa aivan ihana melko androgyyni Tilda Swinton) ja äitini oli jotenkin aivan otettu ja tunnusti minulle elokuvan loputtua silmät kosteina, ettei ole oikeastaan koskaan kokenut itseään varsinaisesti naiseksi.
N50 ja äiti 75
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli olet muunsukupuolinen? Miks et vaan aloituksessa kysynyt onko täällä muita muunsukupuolisia?
Se ettei halua vetää naisille asetettua roolia EI tarkoita mitään häiriötä.
Muunsukupuolisuus ei ole häiriö. Ap kirjoittaa:
"Aika sukupuolineutraaliksi.
Itse asiassa koen loukkaavaksi itseni sukupuolittamisen"
Hän kokee olevansa sukupuoli neutraali = ei mies, Eikä nainen. Lisäksi hän kokee loukkaavana että hänet määritellään mihinkään sukupuoleen. Tällainen on yhtä kuin muunsukupuolinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli olet muunsukupuolinen? Miks et vaan aloituksessa kysynyt onko täällä muita muunsukupuolisia?
Se ettei halua vetää naisille asetettua roolia EI tarkoita mitään häiriötä.
Muunsukupuolisuus ei ole häiriö. Ap kirjoittaa:
"Aika sukupuolineutraaliksi.
Itse asiassa koen loukkaavaksi itseni sukupuolittamisen"
Hän kokee olevansa sukupuoli neutraali = ei mies, Eikä nainen. Lisäksi hän kokee loukkaavana että hänet määritellään mihinkään sukupuoleen. Tällainen on yhtä kuin muunsukupuolinen.
Niin, mutta tuo kaikki on vain sanahelinää. Ei sukupuoli ole kokemus, se on biologinen tosiasia. Se vain on, eikä sitä voi tehdä olemattomaksi laittamalla sosiaalisen median bioon merkintää "they/them".
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olen pari kertaa synnyttänyt, mietin oikeaa naiseutta. Siis minkälainen nainen on, ilman mainoksien, somemaailman ja miesten määritelmiä. Kulttuurit latistavat naiseuden liian kapeaksi.
samaa olen pohtinut. Tähän on myös vaikuttanu se, että jatkuvasti transnaiset tuovat esiin naisellista puolta ylikorostamalla. Olen biologinen nainen ja koen olevani nainen, mutta pitkiä hiuksia lukuunottamatta en juuri perinteiseen naisen malliin mahdu. Itseäni ärsyttää se, että edelleen alunperin miehiksi syntyneet määrittelevät naiselliset piirteet. Toisaalta puhutaan, että pitäisi molemmille sukupuolille antaa vapautta ilmentää itseään, mutta oikeasti koko ajan mennään entistä kapeampaan suuntaan.
Mä en yleensä puhu mitään näistä määrittelyasioista, joko se on trendi tai sitten menee vaan niin monimutkaiseksi, että sanon aina olen nainen. Koska olen nainen. Sanana en kuitenkaan koe "olen nainen" sanomista niin luontevaksi, kun tämän sanoo ääneen.
Mutta se miksi koen itseni, niin no vähän eteeriseksi tai määrittelemättömäksi. Mutta sukupuolineutraalia en vastaa myöskään, enkä aseksuaalia tai pan-seksuaalia tms. En tiedä miksi seksuaalittomuus tunnutaan liitettävän määrittelmättömyyteen. Itsessäni on mielestäni paljonkin seksuaalisuutta.
Okei, nyt keksin sen : olento. Olento.