Lue keskustelun säännöt.
En tule ikinä löytämään kumppania
30.08.2024 |
Ikää 32, seurustelusuhteita 0. Deittisovelluksia kokeiltu ja vaikka niissä ihan mukavan oloisilta ihmisiltä on tullut treffikutsuja, niin jotain puuttuu. En siis ole yksillekään treffeille lähtenyt koska joku asia on ollut niin häiritsevä, että en ole halunnut tuhlata kenenkään aikaa. Mukavia keskusteluja oon silti käynyt :) Mutta treffisovellukset ei siis ole oma juttu ja missään muualla kukaan ei lähesty. En tosin duunipaikan lisäksi about missään muualla käykään. Ja miehessä kiinnostaa terve pääkoppa ja tavallisuus, jännämiestä en halua. Tässä kohtaa oon vaan todennut että ei sitä miestä tule 99,9% todennäköisyydellä koskaan löytymään. Jotenkin jännä tunne siitä vaan vaikkei toi muuten niin maailmanloppu olisikaan.
N32
Kommentit (90)
Tahdotko loppuiäksi avioon, lopppuiäksi avoon vai kokeilla jotain viiksota vuoteen kestävää tarkentamatonta suhdetta ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On erektio lääkkeitä näin kun 2000 lukua mennään jo pitkällä, kyllä apu löytyy.
Ketään ei kiinnosta papan eltaantunut juustomakkara
Mä oon löytänyt niitä liikaakin, Ainakin nro 1 ja nro 3 olis saaneet jäädä kokematta mutta toisaalta olen sitten osannut arvostaa numeroita 2, 4 ja 5.
Vierailija kirjoitti:
Vastaava kirjoitus miehen tekemänä lytättäisi täysin ja häntä syytettäisi pelkän seksin perässä juoksiaksi. Haukuttaisi inceliksi ja sitten ketju poistuisi.
Miesten kirjoituksissa on aina takana myös naisten syyllistämistä siitä ettei ole puolisoa löytänyt ja sitten usein se seksikeskeisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kovin epätavallista, että nainen joka on 32v ja hoikka, ei saa miestä. Olitko nainen silloin kun synnyit? Onko sinussa jotain ulkoista vikaa, kuten pahanvärinen lyhyt tukka, tatuointi, sierainrengas, tms. puistattavaa?
Ai tää keskustelu kukoistaa edelleen. Missä vaiheessa oon sanonut etten saisi ketään miestä(?) mutta ei vaan ole tullut vastaan omantyyppistä vapaata sinkkumiestä, jonka kanssa kiinnostus olisi molemminpuolista. Ja kiitos kysymästä, sukupuoli on pysynyt samana syntymästä saakka, kysyitkö tota tosissasi muka..? Ei mulla ole ainuttakaan tatuointia ja hiukset on omaa väriä ja pitkät. Tykkään luonnollisuudesta. En oo mikään meikkien kanssa pelaaja, että joitakin saattaa tällainen luomunainen kauhistuttaa, mutta eipä ole aikomustakaan kuin löytää se yksi ja oma tyyppi :)
-ap
Lukematta ketjua kommentoin suoraan aloitukseen. Yritä muistaa, ettei kukaan ole täydellinen - et sinäkään. Jos on mukavaa keskustelua, niin kannattaa miettiä, että onko se häiritsevä asia niin paha, ettet voi sitä sivuuttaa. Et todella tule löytämään koskaan ketään, jos hänessä ei saa olla mitään ns. vikoja tai asioita, jotka eivät ole juuri sinulle mieleen. Ihmisissä on niin paljon puolia ja ominaisuuksia, että aina on joku, mistä et pidä.
Esimerkiksi rakastan miesystävääni yli kaiken ja meillä on aivan ihana suhde, mutta hän on aivan käsittämätön jästipää joissakin asioissa. Hyvä mies muuten, joten siedän sitä, ja hän tietää itsekin olevansa sellainen. Muistan myös ajatelleeni kun tavattiin, ettei hän nyt niin hirveän hyvännäköinen ole, mutta meillä synkkasi tosi hyvin. Nyt hän on maailman seksikkäin minun silmissä, koska rakastan häntä.
Anna siis parisuhteelle mahdollisuus, äläkä heti sano ei, jos joku asia nyt ei ole niin täydellistä. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikkea tulisi sietää, ei tietenkään. Mutta mieti, onko ne jonkun häiritsevät asiat nyt sitten lopulta niin merkittäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei arvon naiset, kyllähän te saatte kenet tahansa miehen haluattekin noilla ominaisuuksilla, mitä ketjussa lueskelin! Siis ei tatuointeja, lävistyksiä, turbohuulia tai violetteja hiuksia. Ja jos ei ole taistelukoiriakaan lemmikkinä, niin ei kai naiselta voi paljon muuta vaatia. Paitsi jos vielä olisi kiva, kiltti, naapurintyttömäiset kasvot, vähän fiksukin ja nörtähtävät silmälasit sekä pienen sivukirjaston kirjastonhoitajatar -tyyppinen olemus muutenkin. Niin sellainenhan naisolentohan on monen miehen unelma, kaino ja kiva kilttinainen!
Vierailija kirjoitti:
Lukematta ketjua kommentoin suoraan aloitukseen. Yritä muistaa, ettei kukaan ole täydellinen - et sinäkään. Jos on mukavaa keskustelua, niin kannattaa miettiä, että onko se häiritsevä asia niin paha, ettet voi sitä sivuuttaa. Et todella tule löytämään koskaan ketään, jos hänessä ei saa olla mitään ns. vikoja tai asioita, jotka eivät ole juuri sinulle mieleen. Ihmisissä on niin paljon puolia ja ominaisuuksia, että aina on joku, mistä et pidä.
Esimerkiksi rakastan miesystävääni yli kaiken ja meillä on aivan ihana suhde, mutta hän on aivan käsittämätön jästipää joissakin asioissa. Hyvä mies muuten, joten siedän sitä, ja hän tietää itsekin olevansa sellainen. Muistan myös ajatelleeni kun tavattiin, ettei hän nyt niin hirveän hyvännäköinen ole, mutta meillä synkkasi tosi hyvin. Nyt hän on maailman seksikkäin minun silmissä, koska rakastan häntä.
Anna siis parisuhteelle mahdollisuus, äläkä heti sano ei, jos joku
Hyviä pointteja, en missään nimessä etsi "täydellistä" ihmistä, olisi aivan hlvetin raastavaa olla itse se epätäydellinen osapuoli joka joutuisi joka käänteessä miettimään, että "riittääkö". Keskeneräisyys kuuluu elämään ja tekee siihen omat hienot mausteensa.
-ap
En minäkään. Oh well. N37