Riehuva lapsi ja dobermanni...

Liikaa olen lukenut viime aikoina kimppuun käyneistä koirista...

Lapsen mielestä kaikki ko. aivan ok, mutta olenko liian tiukkis, jos en anna lapseni esim. yöpyä heidän luonaan?

4v. lapseni isä muuttaa naisensa luokse, jolla on kyseyinen koira. Koira ei ole tottunut lapsiin, eikä lapsi koiraan. He asuvat pienessä kaksiossa. Lapsi on lisäksi ollut pahasti allerginen koirille, nyt ei ole ollut tuolle lyhyiden vierailujen aikana... Olen todella peloissani, että uskallanko antaa edes lapseni mennä enää isälleensä?? kertokaahan viisaammat, itse en tiedä koirista mitän muuta, kun että pelkään niitä;(

Älä asettaudu esteeksi lapsen ja isän suhteelle. Jos koira pelottaa niin pyydä että lapsen isää että arvioivat tilanteen uuden naisensa kanssa (kun tuntevat otuksen) voiko koira olla vierailun aikana kotona. Älä kiellä yövierailuja.



Helpompi on kun suhteet lapsen isään pysyy hyvinä (ja uskon että isä pitää huolen tyttärestään jos norm. tyyppi on).

Miten voit tietää miten huonosti lapsi voi vierailujen aikana? nenä kutisee yms. Se ei yksinkertaisesti ole kivaa, ja kaikki eivät allergiaa noteeraa. Pystyykö exäsi edes tunnistamaan oireita?

Kysy keneltä tahansa allergialääkäriltä että kannattaako viedä lasta yökylää koiraperheeseen, jos kerran koira-allergia on. Vastaus on aina ei.

Jos kyseinen rotu ei aiheuta vielä kovia oireita, niin kohta aiheuttaa.

Mukavia koiria, oikealla omistajalla. Uskovat todella hyvin jos ovat saaneet kunnon koulutuksen. Mutta puolustavat emantaansa/isantaansa kovasti tarpeen tullen, ja vaikka dobermanneja rakastankin yli kaiken, minakin olisin hiukan eparoiva kuvaamasi kaltaisessa tilanteessa. Koira tottunut asumaan emantansa kanssa kaksin ja sitten kuvioon tulee uusi mies ja viela pieni "kiljuja" (sori, siis karjistettyna).

Nyt isän mukaan ei enää (oli viiden kerta kun näki ko. koiran).

En ymmärrä, miten muka parani näin yhtäikkiä??? voihan tietenkin siedättyä... mutta en tiedä. Lapsen isä kyllä tunnistaa oireet, ja en usko että valehtelisi.



Lapsen isä ja hänen naisensa ovat kummatkin nuoria ja rakastuneita toisiinsa, joten en oikein tiedä, että pystyvätkö he nyt "järjellä" ajattelemaan tätä tilannetta...



huolestunut äiti:(

Siedättäminen tapahtuu aina äärimmäisen pienillä määrillä allergeenia. Se että joku siedättyy yhtäkkiä lemmikistään, on ihan päänsisäinen juttu. Fysiologisesti se on mahdottomuus.

Minä uskon pikemminkin sitä että isä ei halua nähdä oireitä, sillä uusi rakkaus on liian tärkeä. Tämä on valitettavasti ihan normaalia.

Lapsesi EI ole voinut siedättyä koiralle.

Mitään pahaa exästäsi ajattelematta sanon että hän ei nyt näe lapsensa oireita. Allergiasta ei parane.

Ja puhukaa selväksi se. että koiraa ja lasta ei saa jättää hetkeksikään kahdestaan. Tämä on ehdotonta!



Itsellä ollut pari rottweileriä ja nyt saksanpaimenkoira lapsiperheessä.



Lapsen nukkumatilaan/ leikkitilaan hankittava portti tai vastaava suoja ettei koira pääse.



Kun järjestelyt kunnossa, vierailut kyllä sujuvat.



Tärkeää myös että koira omistajansa hallinnassa. Sitähän emme voi tietää..

Onneksi meillä on nykyään kansallinen allergiaohjelma. Kehotan perehtymään siihen. Nykyään allergioihin kun osataan suhtautua ei-niin-yliherkästi.

4-vuotias on lisäksi jo sen verran iso, että hänen pitäisi oppia kunnioittamaan koiraa. Eli lapselle tehdään ehdottoman selväksi, että koiraan ei kosketa rumasti, ei kiivetä sen päälle, ei juosta päin, ei heilutella tavaroita sen nenän edessä, ei mennä häiritsemään kun koira nukkuu jne. Jos isä ja naisystävä on normaaleja järkeviä ihmisiä ja koira peruskoulutettu (kuten totisesti toivon dobberin olevan), en usko että vaaratilanteita tulee.

Milloin nuo allergiat on testattu? Ja mitä tarkoitat, että lapsi on ollut todella pahasti allerginen? Onko ollut hengitysvaikseuksia tms? Lasten allergiat toki tulevat ja menevät aika yllättävästi, mutta ei paha allergia sentään mihinkään katoa viiden kerran sokkisiedätyksellä. Onhan silti mahdollista, että allergia on lieventynyt ja allergian hoitohan on joka tapauksessa oireenmukaista: lääkkeitä sen verran että olo pysyy hyvänä, muusta ei tarvitse huolehtia.

Meillä on ollut astmaatikko, jolla lievä koira-allergia, ja koira. Allergia oli ja pysyi niin kauan kuin koirakin, mutta yksikään lääkäri ei ehdottomasti ollut sitä mieltä että koirasta pitäisi luopua. Nyt kun koiran kuolemasta (vanhuuteen) on pari vuotta, lapsen niiskuttelu ON selvästi vähentynyt, joten kaipa se allergia sen aiheutti. Mitään muuta vaivaa hänellä ei koirasta koskaan ollut, ja nykyään edes parin yön nukkuminen koiraperheessä ei vielä tuo niiskuttelua takaisin. Älä siis ryhdy hysteeriseksi tuon allergian suhteen - tämä maa on täynnä allergikkoja jotka elävät eläinten kanssa ja nauttivat siitä :-)

Ja puhukaa selväksi se. että koiraa ja lasta ei saa jättää hetkeksikään kahdestaan. Tämä on ehdotonta!

Itsellä ollut pari rottweileriä ja nyt saksanpaimenkoira lapsiperheessä.

Lapsen nukkumatilaan/ leikkitilaan hankittava portti tai vastaava suoja ettei koira pääse.

Kun järjestelyt kunnossa, vierailut kyllä sujuvat.

Tärkeää myös että koira omistajansa hallinnassa. Sitähän emme voi tietää..

sain todella pahoja hengitystieoireita, naama turposi ja koko poika oli aivan ihottumalla... ambulanssilla vietiin lääkäriin. Sen jälkeen ei ole ollut juuri missään tekemisissä koirien kanssa, koska kellään lähipiiristä ym. ei ole koiraa!



Ja asunto missä lapsen isä, nainen ja koira asuvat, on siis käsittäkseni hyvin pieni kaksio, joten lapsella tuskin voi olla mitään omaa tilaa.



ja lapsi ei ole ollut siis juuri missään tekemisissä eläinten kanssa, eikä edes pienten lasten (siis vauvojen) , joten hänellä ei välttämättä ole sellaista käsitystä, että miten pitää käyttäytyä (esim. juuri ettei heilutella leluja, ym ) tai ettei saa riehua tai pitää varoa.



Ja lapsi on todella järkevä ja osaa käyttäytyä, mutta pieni lapsihan hänvasta on, joten aika moinen vastuu tulee hänelle, jos yhtäkkiä pitäisi muuttaa normaalia käytöstä kokonaan (onnistuu siis lyhyiden vierailujen ajan, mutta miten sitten kun esim. batman leikit pääsevät vauhtiin;)



Kiitos paljon mielipiteistäni, kertoaa vaan todella mielellään lisää, koska itse en todellakaan ole mikään koiraihminen, enkä niistä otuksista tiedä yhtään mitään, enkä luullut koskaan joutuvanikaan miettimään mitään tämmöisiä asioita!