Lue keskustelun säännöt.
Vaikea lopettaa yhteydenpito
29.08.2024 |
Hei,
Aihe on nolo, ja tunnen tästä aikamoista häpeää.
Olen 38-vuotias nainen. Olen hyvissä töissä ja elämä balanssissa.
Tapasin pari vuotta sitten miehen, jonka kanssa tapasimme muutaman kerran. Ekalla tapaamisella ehdotti seurustelua, johon vastasin että katsotaan miten tämä etenee.
Jäin ajatukseen, että mies oli minusta kiinnostunut.
Huomasin jo alussa, että vaikka mies oli ns korkeassa asemassa työelämässä, hän oli sosiaalisesti suht kömpelö.
Jostain syystä ihastuin häneen aivan saman tien.
Kuukaudet kuluivat, mutta suhde ei edennyt mitenkään. Tapaaminen hänen kanssaan oli mahdotonta, mikään ei milloinkaan sopinut. Muutama kerta onnistuttiin näkemään.
On ollut pitkiä taukoja tekstailussa, mutta jotenkin palaan aina kysymään kuulumisiaan, kertomaan halukkuudestani seurustella kunnolla ym. Hän ei torppaa, muttei myöskään halua käydä asiasta kunnon keskustelua.
Olen itse luomassani välitilassa. Haaveessa, että tämä voisi onnistua, kun en ole saanut kunnon EI:tä.
Järkevät aivoni sanovat, että tässä ei ole tietenkään mitään järkeä. Nolaan itseni, kerta toisensa jälkeen. Hän ei ole kiinnostunut.
Silti palaan tekstaamaan hänelle.
Huomiona, että toki elän ihan normaalia arkea. Käyn treffeillä ja olen seurustellut ihan oikein kunnollakin, oikeasti kiinnostavan miehen kanssa joka ilmaisi kiinnostustaan selkeästi ja reilusti, tässä välissä. En siis käytä kaikkea aikaa haaveiluun :)
Muita ylioptimistisia, ja miten eroon nolosta tekstailusta?
Kommentit (23)
Kuullostaa vähän pakkomielteiseltä. Mulla on myös jonkinasteinen pakkomielle mieheen, jonka kanssa ei ole mitään tulevaisuutta, mutta josta vain en tunnu pääsevän eroon millään. Joten ymmärrän tavallaan sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuullostaa vähän pakkomielteiseltä. Mulla on myös jonkinasteinen pakkomielle mieheen, jonka kanssa ei ole mitään tulevaisuutta, mutta josta vain en tunnu pääsevän eroon millään. Joten ymmärrän tavallaan sinua.
Tunteita mitä itellä liittyy tähän on mm. kunnioitus järkähtämätöntä päättäväisyyttä kohtaan, jota ei itseltä ole aiemmin löytynyt. Kyky tiivistää asioita, itse poukkoilen sujuvasti asiasta toiseen. Huomattavsti itseäni parempi ulkonäkö yhdistettynä siihen, että hän oli (olevinaan) hulluna minuun. Eniten kuitenkin arvostan hänen taitoaan antaa minulle tilaa puhua.
Tästä minun on vaikea päästää irti.
No niin, ehkä hyvä selventää että olen ollut ihan normaaleissa ja pitkissä suhteissa yleensä (2kpl, ikä 38).
Varmaan joku perä tässäkin voi olla kun kerran näin reagoin, mistä tietää.. mutta tämä ei ole itselle normaalia 🙂