Mies haluaa erota, itse en...
Pakko päästä purkamaan ajatuksia jonnekin. Toivottavasti täältä löytyisi vaikka joku samassa tilanteessa ollut tai muuten joku osaisi auttaa!
Eli parisuhde ollut monta vuotta vähän sitä sun tätä eli ollaan jotenkin yhteisen ajan puutteen takia ajauduttu aikas kauaksi toisistamme. Ei kuitenkaan mitään kauheista riitoja tms., mutta läheiyys puuttuu. Kävimme kerran jo pari vuotta sitten perheasiain neuvottelukeskuksessa, mutta emme oikein avautuneet siellä eikä siitä ehkä ollut silloin paljoakaan apua. Mieheni haki niihin aikoihin netin kautta seuraakin ja piti yllä jonkin aikaa kaukosuhdetta johonkin naiseen, mutta se on nyt ohi ollut jo pitkään.
Nyt mieheni minun mielestäni hätiköiden haluaakin erota. Itse en siitä vaan halua erota, koska nyt voisi mennä vaikka uudestaan jonnekin keskustelemaan ja yrittää oikein kunnolla ja tosissaan molemmat. Hänen mielestään se on kuitenkin turhaa. En tiedä, mitä tehdä, kun en siis kerta kaikkiaan näin vaan halua erota, koska mieléstäni aina voi vielä yrittää, jos kerran kummallakaan ei ole ketään toista tms. Vai onko hän sitten menettänyt lopullisesti kaikki tunteensa..? lapset kuitenkin hänelle myös tärkeät ja puhuu jo yhteishuoltajuudesta. En osaisi edes sitä kuvitella, koska lapset ovat minulle niin tärkeät ja äiti mysö heille. isäkin varmaan tietty myös.
Eroa en varmasti voi vastustaa, jos hän sitä hakee, mutta voiko mies heittää minut ulos yhteisestä omakotitalostamme (molemmilta säästöjä ja yhteinen laina)? Pyytää minua muuttamaan, koska hän on meitä viimeiset vuodet elättänyt(olen ollut monta vuotta kotiäitinä ja opiskellut). En edes pystyisi elättämään itseäni ja lapsia( en edes vuoroviikoin) ennen valmistumistani.
En tiedä. Todella epätodelliset fiilikset tällä hetkellä. Enkä haluaisi edes kenellekään tästä puhua, koska jos kaikki järjestyisikin vielä, olisi se jotenkin noloa. Varmaan tyhmästi ajateltu.
Kommentit (10)
teidän kahden se asia on juteltava, ja jos haluat vielä yrittää, voisi konkreettisten muutosehdotusten tekeminen auttaa ja uuden terapeutin löytyminen.
Ei miehesi voi sinua ulos heittää, missään nimessä et suostu lähtemään, se on sinun koti ja sinä olet laittanut perheeseen rahaakin arvokkaamman panostuksen yhteisestä päätöksestä, voit tämän miehellesi ilmoittaa jos hän käy ehdottelemaan että sinä muutat. Sinulla on täysi oikeus puoleen kaikesta ja kotiisi. Ehkä kun jätät tälläiset eroamisen käytännön asiat ja ratkaisut miehesi harteille, hän näkee kuinka vaikeaa se todellisuudessa, voi yrittämisen halua vielä löytyäkkin. Talo aika varmasti menee myyntii, ellei miehesi osta sinua siitä ulos ja jää siihen asumaan, mutta ilman säännöllisiä tuloja en usko että sinulla on varaa siihen yksin jäädä asumaan.
Lapsista et luovu ja yhteishuoltajuuden asiat tarkasti paperille, elatusmaksut ym jos päädytte eroon.
Tuo on kurjaa aikaa elämässä, toivottavasti pääsette molempia tyydyttävään ratkaisuun. Meillä on vain tämä yksi elämä, ja sitä ei kannata kuluttaa vain tappaakseen aikaa...
saatte vielä toimivan keskusteluyhteyden aikaiseksi, ja onnistutte välttämään eron.
Jos kuitenkin päädytte eroamaan, kaikki etenee onneksi melko hitaasti, eli ehditte yhdessä sopia siitä, kuka muuttaa ja mihin, ja muutenkin miten hoidatte laten huoltajuuden jne. Jos kuitenkin tuntuu siltä, että miehesi yrittää saada Sinut lähtemään yhteisestä kodistanne tms. suosittelen, että hankit oman asianajajan jo aikaisessa vaiheessa. Se maksaa jonkin verran, mutta loppupelissä saattaa kuitenkin säästää rahaa... Olen vain vierestä seurannut melkoisen riitaisaa eroa, ja todennu, että asianajaja on välttämätön, jos toinen heittäytyy härskiksi. Asianajaja osaa muutenkin sanoa, mihin olet oikeutettu ja mihin et, jottei tarvitse arvailla nettipalstoejen neuvojen varassa. Periaatteessahan omaisuus jaetaan puoliksi, jollei parilla ole avioehtoa.
Voimia Sinulle, yritä saada liitto vielä toimimaan, mutta jollet siinä onnistu, niin etsi itsellesi asianajaja!
...siihen asti, kun valmistut.
On miehesikin etu, että sinulla on varaa yhteishuolajuuteen, jos ajaudutte eron, muuten hän joutuu maksamaan sinulle suuremman elatusavun jne suurituloisempana.
.....
Vinkkejä:
- Arvioittakaa asuntonne ja tehkää laskemia-
- pienten lasten vanhempina teidän kannattaa olla realisteja- ja ennakoida arki- hyvä, kun pysytte keskustelemaan edes jonkin verran-- keskusteluvälejä kannattaa hyödyntää.
Eroamien on kallista, mutta perheen tunneilmapiiri voi parantua- laskekaa mikä kannattaa...
Parisuhdeneuvontakin on tehokasta-
uskokaa pois!
Monesti kysymys on VALLANKÄYTÖSTÄ ja toki AJANKÄYTÖSTÄ...
---
(Moni mene ojasta allikkoon-
monella miehellä erityisesti on kova hinku erota, ja vuoden päästä ovat uuden perheen perustaneet ja uuden vauvan tehneet---)
Ei kannata antaa helpolla periksi. ja mielestäni lasten takia kannattaa aina yrittää, koska kyllä he aina kärsivät vanhempien erosta. Ei se ole niin yksinkertaista, mitä miehesi ehkä sen kuvittelee olevan. tsemppiä!!
varmaan hakee eroa. Käyttäytyy todella törkeästi. On ilmeisesti joku naisystävä, jolla tuntuu olevan lapsiakin? Juttelee tämän kanssa vaan puhelimessa kotona ollessaan. ja jonkun vieraan tytön kännykkänumeronkin ohjelmoi meidän tytön kännykkään, jotta voivat viestitellä. On siis tämän oletetun naisystävän tyttö. menee kyllä vähän liian pitkälle.
Meidän tyttö ei tietenkään tajua tilannetta, mutta vaikea kuvitella, että tekisi hyvää muuttaa heti iskän uusioperheen kanssa yhteen. On kyllä todella paha ja sekainen olo itsellä!!
En osaa tai uskalla edes raivota miehelle, kun pelkään, että kaikki menee vielä jotenkin sekaisemmin. Lisäksi lapset aina kotona, ettei pysty edes kunnolla keskustelemaan!
Otetaankohan huoltajuusasioissa tuollaista uusioperhekuviota mitenkään negatiivisena huomioon? Tuntuu, että joka paikassa vaan painotetaan vuoroviikko-systeemiä ja isän oikeuksia, mikä tietysti on ok, mutta näin kun isä pettää ja haluaa erota, se vaan tuntuu niiiiin epäreilulta!
Löytyykö tällaisesta kokemusta kellään?
En voi puhua omasta kokemuksestani, mutta lähipiirissäni tapahtui juuri ero lähes täysin kuvailemallasi tavalla. Tässä(kin) tapauksessa mies roikkui kotona, eikä oikein ole tehnyt elettäkään muuttaakseen pois. Miehesi ei todellakaan voi heittää sinua noin vaan ulos yhteisestä omakotitalostanne, se on sinunkin kotisi. Ei vaikka kuinka olisi " elättänyt" teitä, sinä olet omalla panoksellasi osallistunut yhtä lailla perhe-elämään hoitamalla lapsia ja pitämällä kotia kunnossa, eikö vaan?
Toki on aika selvää, kuten täällä aikaisempi kirjoittaja sanoikin, että ilman työpaikkaa ja tuloja sinulla tuskin on varaa jäädä taloon asumaan?
kotiäiti:
En osaa tai uskalla edes raivota miehelle, kun pelkään, että kaikki menee vielä jotenkin sekaisemmin. Lisäksi lapset aina kotona, ettei pysty edes kunnolla keskustelemaan!
Sorry, mutta miten asiat voivat vielä tuosta sekaisemmin mennä? Pyydä lapsille hoitaja/vie hoitoon hetkeksi aikaa ja ota tilanne _välittömästi_ puheeksi miehesi kanssa. Ajatteletko, että kyllä se homma tästä jotenkin sutviintuu kun vaan odotat -miltähän se odotusaika mahtaa kaikista osapuolista, etenkin lapsista, tuntua? Miehesi ei ilmeisesti aio tehdä asian eteen yhtään mitään, odottaa vaan että sinä häivyt (mitä et tee) ja hän voi siististi vaivaa näkemättä jäädä asuttamaan yhteistä asuntoanne.
Jos miehesi todella sen eron haluaa, tee kuten matruskin kirjoitti ja hanki itsellesi asianajaja tai ota yhteyttä asiantuntijaan ja pidä huoli oikeuksistasi. Sun on turha alkaa miestäsi nöyristelemään.
Pari asiallista linkkiä:
" Avioerohakemuksessa puoliso voi myös vaatia yhteiselämän lopettamista, jos puolisot eivät riitaisuuksiensa johdosta pysty keskenään sopimaan siitä, kumpi puolisoista jää asumaan yhteiseen kotiin. Käräjäoikeus joutuu tällöin ratkaisemaan kumpi puolisoista on enemmän asunnon tarpeessa ja kumpi puolisoista joutuu muuttamaan pois yhteisestä kodista. Omistusasunnon osalta omaisuuden osituksessa ratkaistaan, kummalle puolisoille yhteinen asunto lopulta jää."
(http://www.lakiopas.com/lakitietoa/avioero/)
FINLEX: Avioliittolaki 13.6.1929/234
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234
Voimia toivottaen,
KL.
eli mies haluaa erota ja minä en. Olemme olleet yhdessä lähes 12 vuotta ja naimisissa 7 vuotta. Lapsia meillä on kolme.
Haluaisin yrittää yhteistä elämää vielä, lastenkin takia. Mies ei halua. En vaan jotenkin osaa jatkaa elämääni,tuntuu kamalan vaikealta ajatella elämää eteenpäin, yksin. Olen tosi väsynyt tähän tilanteeseen enkä tiedä miten menisin eteenpäin.
Mies on pettänyt ja satuttanut minua kamalasti,mutta silti en pääse elämässä eteenpäin. Tiedän olevani tyhmä, kun en päästä irti,mutta se on vaan niin kamalan vaikeaa...
Olen pahoillani tilanteestasi ja siitä miten törkeästi miehesi käyttäytyy sinua kohtaan. Näin ulkopuolisen silmin näyttäisi siltä että hän yrittää heittää vastuuta ja ratkaisun tekemistä sinulle. Eli käyttäytyy niin härskisti että sinulla palaa pinna ja muutat pois. Ja asiasta tietämättömien silmissä se näyttäisi siltä että sinä jätit hänet. Oma neuvoni sinulle on että raivoa! Anna pahan olosi tulla hänen tietoonsa, ilmaise miten sinuun sattuu ja miten hän sinua loukkaa! Kuten joku aiemmin tuossa kirjoitti niin lapset olisi syytä viedä siksi aikaa hoitoon. Itsekin olen käynyt pariterapiassa ja terapeutin mukaan oli hyvä että näytin tunteeni ja raivosin. Siitä mieskin huomaan että teoilla on seuraukset ja toiseen sattuu, puhumattomuus taas kertoo enemmän siitä että toiselle on aivan sama mitä toinen tekee. Ja törkeä käytös vain jatkuu.
Voimia!
että hommaat sen lakimiehen. Tässä on tietysti paljon pelissä, kun ottaa huomioon, että mies on ollut töissä ja sinä et.
En tiedä, onko teillä avioehtoa vai ei. Jos ei ole, niin lähtökohtaisestihan omaisuus ja velat jaetaan tasan. Jos taas avioehto on, sitä yleensä noudatetaan.
Normaalisti osituksessa omaisuus lasketaan yhteen ja jaetaan kahtia (tämä siis kovasti yksinkertaistaen). Sen jälkeen katsotaan, mikä olisi kummankin osuus rahallisesti, ja se puoliso, jolla on omaisuutta enemmän, maksaa tasinkoa köyhemmälle osapuolelle. Lopputuloksena olisi siis tasajako. Tämä on siis perusperiaate tilanteessa, jossa ei ole avioehtoa.
Jos avioehto on tai jos muuten ositus uhkaisi johtaa kohtuuttomaan tilanteeseen, sitä voidaan sovitella. Usein sovitteluun johtaa esim. sellainen tilanne, jossa vaimo uhkaa jäädä huonoon taloudelliseen tilanteeseen siksi, että hän on ollut kotona ja näin mahdollistanut miehen uran kehittymisen omansa kustannuksella.
No, tässä on siis monta asiaa, jotka on otettava huomioon, eikä varmastikaan ole viisasta yrittää niitä tässä kauheasti eritellä, kun en tiedä tuota tilannettanne tarkemmin.
Ehdottaisin, että otat välittömästi yhteyttä esimerkiksi kotikuntasi julkiseen oikeusaputoimistoon ja selvität, onko sinun mahdollista saada oikeusapua sitä kautta. Toinen mahdollisuus tilanteessa, jossa ei ole suuria ansiotuloja, on käyttää kotivakuutuksen oikeusturvavakuutusta. Nyt tässä on luultavasti kuitenkin sellainen tilanne, että vakuutus on perheenne yhteinen, joten sen käyttäminen voi olla hankalaa.
Ja tsemppiä, yleensä kuitenkin näissä tilanteissa pyritään ottamaan ensisijaisesti huomioon lasten etu.
Kirjoitinkin jo uuteen ketjuun tilanteestamme, eli mies haluaa erota, minä en. Yritän nyt saada miestäni vielä kerran antamaan mahdollisuuden suhteellemme, mutta miten saada hänet tekemään se. Hän kun tuntuu olevan avioliittoneuvontaa vastaan ja vähän nihkeä muutenkin.
Toivo elää, että jos saisin hänetkin yrittämään, voisimme vielä löytää onnen takaisin, mutta yksin en sitä voi tehdä.