Lue keskustelun säännöt.
Miksi ulkomailla käyminen ei tunnu samalta kuin nuorena?
28.08.2024 |
Olen käynyt nuorena interaililla Euroopassa ja vaihto-oppilaana Jenkeissä. Matkailuautolla vanhempien kanssa Pohjoismaissa ja Saksassa. Ja aina tuli hieno fiilis, että nyt ollaan ulkomailla. Vieras kieli ja erinäköiset ihmiset saivat mielikuvituksen lentoon. Joskus näen uniakin noista ihanista ajoista.
Nykyisin käyn vuosittain golfaamassa Espanjassa, Portugalissa tai Belekissä. Koskaan enää ei tule tunnetta: "Jee, nyt ollaan ULKOMAILLA!"
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä siksi kun vanhana jo tajuaa että ei se matkustaminen ole mitään kovin ihmeellistä hommaa. Samanlaisia ihmisen tollukoita sitä raahustaa maapallon joka kolkassa. Ehkä jossain päin kadut on leveämpiä ja talot korkeampia, mutta ei siellä mitään sen kummempaa ole tarjolla...
Aurinko, valoisuus ja vihreys on tärkeää, nähtävyyksillä ei ole mitään merkitystä enää, ne nähtiin nuoruudessa jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun kaikki on jo koettu. Harvoin tulee vastaan mitään uutta, jota ei jolllain tasolla olisi jo nähnyt. Aina nuoret valittavat, että keski-ikäiset ovat niin nuivia, mutta harva nyt jaksaa innostua samoista asioista uudelleen ja uudelleen.
Minä olen matkustanut 50-60 maassa ja kokenut aikakoneella siirtymisen 1700-luvulle tai nähnyt kämmenen kokoisen hämähäkin, tai nähnyt mm. Iranin Upeita rakennuksia. Kun niiden sydäntäpysäyttävät vaikutukset on koettu, niin tosi vaikea hengästyä mistään pienemmästä.
Aikakoneella 1700-luvulle? Pääseekö sillä muuallekin?
Siis uiguurialueella tuli fiilis, että elän toisessa aikakaudessa taloja, vaatteita ja toimintoja myöten. Tarvitsimme esim taksin, ja meille tuotiin aasi ja lavetti.
Nyt vanhempana tuntuu paremmalta, kun osaa kunnolla nauttia lomasta. Nuorena meni tukka putkella paikasta toiseen vaan.
Maailma on tasapäistynyt. Kuten joku jo mainitsikin, kaikkialla on samanlaista ihmisten pukeutumisesta lähtien. Kukaan ei enää arvosta omaa ainutlaatuisuuttaan, vaan kaikki pitää käsimerkkejä myöten apinoida - yllätys, yllätys! - jenkkilästä.
Sitten jos lähtee jonnekin vinkuin tiaan, niin siellä ollaan aivan liian alkeellisia tai joutuu kivitetyksi, koska ei pukeudukaan niinkuin paikalliset. Tai vähintään kännykkä pöllitään, kun yrittää löytää takaisin hotellille googlemapsin avulla. Sen jälkeen onkin seikkailu päällä, koska paperikarttaa ei ole ja paikalliset kouluttamattomat ihmiset eivät puhu mitään muuta kuin äidinkieltään, joka ei ole englanti.
Vasemmisto on pilannut tuonkin. Ulkomaat on tuotu Suomeen. Monikulttuurisuus onkin muuttunut monokulttuuriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole päässyt matkustelemaan parikymppisenä niin paljon kuin eräät. Olen käynyt muutamalla ranta- ja kaupunkilomalla mutta interreil sekä Aasian reppureissut, Amerikan Road tripit ja kaukokohteet yleensäkin ovat vielä kokematta. Minulle ulkomaan reissut aiheuttavat vähintään yhtä mahtavan fiiliksen kuin nuorempana.
Ymmärrän kuitenkin aloittajan pointin. En saa kotimaan kylpylälomasta samaa fiilistä kuin lapsena.
No saa kylpylälomasta hyvät fiilikset kaikkine hoitoineen. Matkalle lähtiessä majoitun aina kylpylähotelliin, jotta voin ottaa välillä hoitoja ja sitten kiertää katsomassa maisemia ja muuten vaan rentoutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä siksi kun vanhana jo tajuaa että ei se matkustaminen ole mitään kovin ihmeellistä hommaa. Samanlaisia ihmisen tollukoita sitä raahustaa maapallon joka kolkassa. Ehkä jossain päin kadut on leveämpiä ja talot korkeampia, mutta ei siellä mitään sen kummempaa ole tarjolla...
Aurinko, valoisuus ja vihreys on tärkeää, nähtävyyksillä ei ole mitään merkitystä enää, ne nähtiin nuoruudessa jo.
Ei kyse ole mistään nähtävyyksistä, vaan siitä että nuorena oli vitaali ja janosi elämää. Kelläpä meistä ei olisi ollut juttua reissuissa, seksiä, romantiikkaa ja jännitystä. Ja sen sellaista. Sehän se on mikä teki noista matkoista nuorena niin mahtavia. Vanhempana on vain se tylsä puoliso, kenties lapset mankumassa ja omakin hormonituotanto täysin alamaissa, jolloin jaksaa vain käydä syömässä ne samat annokset ja ajaa autopilotilla ne pakolliset kohteet läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun tunteeni latisti korona-aika sulkuineen. Olin lyhyellä matkalla Keski-Euroopassa kesällä 2019 ja se tuntui yhtä kivalta ja virkistävältä kuin ennenkin. Puhuttiin, että mentäisiin myöhemmin uudelleen. Mutta koronaeristyksen jälkeen en olla innostuttu lähtemään mihinkään. Sitä paitsi lentämistä pitäisi välttää ilmastosyistä.
Joka paikassa on nykyään samanlaista, samannäköistä ja samat liikkeet, kaupat, tuotteet, ihmisten maneerit ja puhelimen räpläystä. Ennen ulkomailla oli oikeasti erinäköistä, oli paikallista kulttuuria ja eksotiikkaa jne, sai elämyksiä autenttisuudesta. Nyt saa hakemalla hakea aitoa elämystä ilman että massassa mennään. Maailma on typistynyt kun kaikki on "lähellä" somen ja globaaliuden vuoksi. Ainoastaan luonnosta, maisemista ja ruoasta saan aitoja elämyksiä. Ja yksittäisistä vuorovaikutuksista paikallisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko aloittajalla olla ihan yleistä apatiaa elämään. Kaikki kokemukset niin kotimaassa kuin ulkomailla tuntuvat laimeammilta.
Mutta suoraan sanottuna golf-loma Espanjassa ei kyllä tunnu ihan niin säväyttävältä kokemukselta kuin useamman maan läpi interreilaaminen.
Golf noin ylipäätään teemana on lähinnä - no - pitkästyttävä. Ja koko loma uhrata moiselle? Luulen että ap:n ahdistus johtuu tästä! Kokeile kulttuuria ja taidetta pallon perässä ravittamisen sijaan.
Ennen jokaisessa maassa kohtasi enimmäkseen paikallisia, mikä oli kiinnostavaa. Nyt turistit vallanneet useat kohteet. Barcelonassa 1.62 milj asukasta, mutta turisteja vuodessa 12 milj.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä siksi kun vanhana jo tajuaa että ei se matkustaminen ole mitään kovin ihmeellistä hommaa. Samanlaisia ihmisen tollukoita sitä raahustaa maapallon joka kolkassa. Ehkä jossain päin kadut on leveämpiä ja talot korkeampia, mutta ei siellä mitään sen kummempaa ole tarjolla...
Aurinko, valoisuus ja vihreys on tärkeää, nähtävyyksillä ei ole mitään merkitystä enää, ne nähtiin nuoruudessa jo.
Ei kyse ole mistään nähtävyyksistä, vaan siitä että nuorena oli vitaali ja janosi elämää. Kelläpä meistä ei olisi ollut juttua reissuissa, seksiä, romantiikkaa ja jännitystä. Ja sen sellaista. Sehän se on mikä teki noista matkoista nuorena niin mahtavia. Vanhempana on vain se tylsä puoliso, kenties lapset mankumassa ja omakin hormonituotanto täysin alamaissa, jolloin jaksaa vain käydä syömässä n
Ankea elämä!
Onneksi ei omalla kohdalla ole jämähtänyt tuollaiseksi vaikka onkin sama mies ollut vuosikymmeniä, 4 lastakin ollut reissussa ja nyt heidän perheetkin.
Janoan elämää yhä 60+vnä:)
Vierailija kirjoitti:
Joka paikassa on nykyään samanlaista, samannäköistä ja samat liikkeet, kaupat, tuotteet, ihmisten maneerit ja puhelimen räpläystä. Ennen ulkomailla oli oikeasti erinäköistä, oli paikallista kulttuuria ja eksotiikkaa jne, sai elämyksiä autenttisuudesta. Nyt saa hakemalla hakea aitoa elämystä ilman että massassa mennään. Maailma on typistynyt kun kaikki on "lähellä" somen ja globaaliuden vuoksi. Ainoastaan luonnosta, maisemista ja ruoasta saan aitoja elämyksiä. Ja yksittäisistä vuorovaikutuksista paikallisten kanssa.
Älä mene turistikohteisiin! Niiden ulkopuolella ei ole yhtään ketjukauppaa, liha ostetaan yhä lihakaupasta eikä marketista ja hedelmät ja kasvikset torilta. Englantia ei osaa kukaan joten joudut kommunikoimaan alkuasukkaitten kielellä:)
Nettiyhteyskin pätkii joten somessa ei tarvitse olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta maailman samankaltaistumisesta moni on jo maininnut. Lisäksi se että parissakymmenessä vuodessa turismin määrä kasvanut. Porukkaa on joka puolella ihan älyttömästi. Minä en ole tekopyhä: tottakai minäkin olen yksi niistä samoista liian monista turisteista. Mutta joka paikka on jumalauta niin täynnä porukkaa.
Eikai nyt samoilla golfkentillä käymisestä tulekaan mitään suurta fiilistä. Oletko vähän yksinkertainen?
Vierailija kirjoitti:
Ennen jokaisessa maassa kohtasi enimmäkseen paikallisia, mikä oli kiinnostavaa. Nyt turistit vallanneet useat kohteet. Barcelonassa 1.62 milj asukasta, mutta turisteja vuodessa 12 milj.
Mutta laitappa rinkka selkään ja lähde Santiago de compostelan vaellukselle niin näet ihan toisenlaista Espanjaa.
Tai lähde Nepaliin, Katmandussa on erilaista. Tai Singaporeen.
Mä olen niin tylsä ihminen, että jo lapsena petyin siitä, ettei ulkomailla tuntunutkaan yhtään erilaiselta. Kovin odotin 8-vuotiaana ekaa ulkomaanmatkaani Kyprokselle. Olin katsellut kuvia, fantasioinut millaista siellä on, miltä etelän aurinko tuntuu, miltä rantahiekka ja turkoosi vesi, ruoat... Sitten tultiin perille ja totesin, että ei täällä tunnu yhtään erilaiselta kuin Suomessakaan. Joo, näkymät oli vähän erilaiset, mutta ei ne aiheuttaneet minussa oikeastaan sen enempää mitään tunteita kuin vaikka erilaisten maisemien katsominen telkkarista. Joskus ihan kiinnostavaa, mutta ei sen enempää.
Myöhemmin käytiin perheenä eksoottisemmissakin kohteissa, esim. Tansaniassa jossa isän veli oli kehitysaputöissä. Silti tuntui, että jotenkin ei tunnu mitenkään erilaiselta olla ulkomailta. Lähinnä välillä tuli inhottavia tunteita kuten pelkoa jos joku kerjäsi aggressiivisesti tai jos teini-ikäistä blondia tyttöä tuijotettiin jotenkin "nälkäisesti" ja uhkaavasti. Tai oli liian kuuma tai rantahiekka meni uimapuvun alle tai moskiitot vaivasivat. Mutta ne positiiviset tunteet oli aina luokkaa: ihan kiva.
Aikuisena en ole matkustellut sitten kuin pari kertaa, koska mulle se vaan ei ole ollenkaan kaiken sen vaivan ja rahan arvoista. En nauti matkailusta sen enempää kuin vaikka dokumentin katsomisesta jostain matkakohteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä siksi kun vanhana jo tajuaa että ei se matkustaminen ole mitään kovin ihmeellistä hommaa. Samanlaisia ihmisen tollukoita sitä raahustaa maapallon joka kolkassa. Ehkä jossain päin kadut on leveämpiä ja talot korkeampia, mutta ei siellä mitään sen kummempaa ole tarjolla...
Aurinko, valoisuus ja vihreys on tärkeää, nähtävyyksillä ei ole mitään merkitystä enää, ne nähtiin nuoruudessa jo.
Ei kyse ole mistään nähtävyyksistä, vaan siitä että nuorena oli vitaali ja janosi elämää. Kelläpä meistä ei olisi ollut juttua reissuissa, seksiä, romantiikkaa ja jännitystä. Ja sen sellaista. Sehän se on mikä teki noista matkoista nuorena niin mahtavia. Vanhempana on vain se tylsä puoliso, kenties lapset mankumassa ja omakin hormonituotanto täysin alamaissa, jolloin jaksaa vain käydä syömässä n
Nämä taitaa olla yksilöllisiä tuntemuksia. Itse 55+, upea eläväinen ja terveydestään välittävä puoliso, ei pershedelmiä "mankumassa". Toki tunnistan hormoneiden hyytymisen mutta en anna sen vaikuttaa, pakotan itseni ja puolisoni elämään edelleen tai toisin päin..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin tuntuu paremmalta kuin nuorena!
Taalla ulkomailla on olot paremmat kuin suomessa 🤗
Jännästi ikinä ei kuitenkaan kerrota, missä on "taalla".
Ja tiedoksesi, että saat laitteellasi skandit käyttöösi aivan helposti.
Tunteet jotekin latistuu vanhemmiten. En minäkään saa enää irti sitä fiilistä mitä sain alle kolmekymppisenä. Tietysti nautin reissuista edelleen, mutta ei se enää ole sellaista kuin nuorena. Ei vaan pääse enää niihin fiiliksiin.