Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhde lapsen syntymän jälkeen
28.08.2024 |
Miten lapsen syntymä muutti parisuhdettanne ja miten pidätte siitä huolta?
Rakstan todella paljon vaimoani ja lastani. Menemme lapsen ehdoilla ja pidämme siitä hyvää huolta. Nyt muutaman kuukauden jälkeen alkaa vaivaamaan se, ettei parisuhteelle ole ollut kunnolla aikaa. Olemme olleet todella aktiivisia enne lapsen syntymää. Nyt tuntuu kuin 90% elämästä olisi tauolla. Toki käymme kahvilla ja syömässä ulkona lapsi mukana aina silloin tällöin mutta kahvihetken onnistuminen riippuu paljolti lapsen mielialasta. Itkuisuus stressaa kyllä ja vie fiiliksiä. Miten siis huoletta parisuhdetta? Vauvan kanssa kaikki menee todella hienosti mutta parisuhdeajan väheneminen painaa mieltä.
Kommentit (64)
On kyllä taas niin ilkeitä vastauksia, että hyvää päivää. Tottakai muuttunut elämäntilanne mietityttää ja myös muuttunut parisuhde. Vanhemmaksi varsinkin mies loppujen lopuksi tulee varsin yhtäkkiä ja se vaatii pohtimista monelta kantilta. On selvää, että samanlainen elämä ei ole mahdollista lapsen syntymän jälkeen. Ja vaikka moni nyt täällä ilkkuu, niin onhan lapsen syntymä oikeasti valtava muutos. Siihen tulee kasvaa mukana ja parisuhdeaika on silloin kun lapsi nukkuu. Pienen vauvan kanssa molempien on tärkeää muistaa levätä riittävästi. Sitten kun/jos on mahdollista saada lapselle hoitaja, voitte ihan rauhassa viettää kahden keskistä aikaa. Toivoisin, että useampi vanhemmaksi tullut muistaisi tämän myllerryksen ja jakaisi kokemusta ja empatiaa, eikä lyttäisi tuoretta vanhempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhdeaikaa on sitten enemmän kun lapsi on teini ja sitten kun kasvaa aikuiseksi. Tietysti vauva-aika, taaperoaika yms on sellaista ettei parisuhdeaikaa paljon ole.
Parisuhde on yleensä kuollut ja kuopattu siinä kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkkaa lapsenvahti ja TADAA ongelma ratkaistu.
Harva tuore äiti jättää lastaan vahdille. Väärin.
Mutta isä voi jättää? Kaikki on aina vain äidin harteilla? Sekin on aina äidin vika ettei se jaksa viihdyttää puolisoaan. Kumma juttu, aina naisten vika. Vauvan voi ihan hyvin jättää kahdeksi tunniksi lastenvahdille.
Aika vaikeaa se vauvavuonna on. Käyttäkää hyväksi ne hetket kun lapsi nukkuu. Kyllä se siitä muuttuu taas paremmaksi kun on vuorokausirytmiä ja pidempiä unipätkiä. Illat voi katsoa taas lähekkäin elokuvaa ja sängyssä tehdä muutakin kuin nukkua.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhdeaikaa on sitten enemmän kun lapsi on teini ja sitten kun kasvaa aikuiseksi. Tietysti vauva-aika, taaperoaika yms on sellaista ettei parisuhdeaikaa paljon ole.
Itse en jaksa ajatella yli 3 viikon jaksoissa. Jos kolmessa viikossa ei ole parisuhdeaikaa niin alkaa lopun ajoilta näyttämään. Lasten teini vuosiin on aika monta kolmen viikon jaksoa odoteltavana. Tsemppiä teille! Minä lataan Tinderin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhdeaikaa on sitten enemmän kun lapsi on teini ja sitten kun kasvaa aikuiseksi. Tietysti vauva-aika, taaperoaika yms on sellaista ettei parisuhdeaikaa paljon ole.
Ei kukaan oikeasti voi odottaa yli 10 vuotta parisuhdeaikaa! Apua!!!
Ekat 5 vuotta on aika häsää. Jos useampia lapsia niin venyy aina lisää. Kaikki vähä aika jonka minä sain itselleni meni nukkumiseen koska öisin en saanut riittävästi nukkua.
Parisuhdeaika oli meillä aika tuntematon käsite, yleensä toinen hoiti jos toisella oli töitä/nukkui/jotain muuta. Muistan kun kerran jostain syystä mentiin ruokakauppasn miehen kanssa kahdestaan niin naurettiin että kauheeta tuhlausta, toinen olisi voinut senkin ajan nukkua tai vaan paussata. Oi niitä aikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas ilkeitä vastauksia ja vain sitä omaa oikeata mielipidettä toitottavia. Säälittää lähinnä näiden ihmisten puolesta. Sinulla ap on oikeus ihan omiin tunteisiisi eikä kannata katkerista tai epävarmuuttaan kohkaavista ihmisistä välittää. Kyllä se siitä helpottaa! Itse olen ollut 2,5 vuotta eri aikoina koti-isä ja leppoisaa aikaa oli. Yhden lapsen kanssa olin kotona, kun lapsi oli 6kk-1,5vuotta. Hyvin pärjättiin ja ei ollut liian rankkaa. Ehditte vielä vaikka mitä. On kyllä sekopäisiä nämä jotkut äidit täällä mielipiteineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhdeaikaa on sitten enemmän kun lapsi on teini ja sitten kun kasvaa aikuiseksi. Tietysti vauva-aika, taaperoaika yms on sellaista ettei parisuhdeaikaa paljon ole.
Ei kukaan oikeasti voi odottaa yli 10 vuotta parisuhdeaikaa! Apua!!!
Ihan kuule normaalia lapsiperheissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvan kanssa kaikki on helppoa. Odottakaa vuosi tai pari, että olette siinä päiväkoti - kurahaalari - työpäivä - ruokakauppa - mahatauti - flunssa - korvatulehdus -limbossa muutaman vuoden.
Siinä vaiheessa ravintolaillat vaihtuvat selviytymistaisteluun. Toki kaikenlaista voi sopia, mutta todennäköisesti lapsi on sairaana, tai ainakin itse olette liian väsyneitä mihinkään ylimääräiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhdeaikaa on sitten enemmän kun lapsi on teini ja sitten kun kasvaa aikuiseksi. Tietysti vauva-aika, taaperoaika yms on sellaista ettei parisuhdeaikaa paljon ole.
Ei kukaan oikeasti voi odottaa yli 10 vuotta parisuhdeaikaa! Apua!!!
Ihan kuule normaalia lapsiperheissä.
Juuri näin. Lapset 8 ja 10 v. Alkaa vaan kärsivällisyys odottaessa nyt loppua. Ongelma on että näin kun on 10 v odotellut niin ei tuo puoliso enää paljon kiinnosta. Vielä 10 v odottelen ja sitten lähden. Jos ap haluat pitää parisuhteesi kunnossa niin pidä siitä huolta nyt. Lastenhoitajat on kalliita, mutta ainut vaihtoehto jos isovanhempia ei ole käytettävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MIkä on tämä parisuhde, jota ei enää ole?
Tai siis mitä ihmettä oikein odotat parisuhteelta, jos keskustelu, yhdessä tekeminen ja vauvan kanssa elämisen opettelu eivät riitä. Mihin tarvitse sitä vaimoa ilman vauvaa?
Mitä kaikkea te sitten teitte ennen vauvan syntymää? Meillä samanikäinen vauva, mutta kun ollaan kotihiiriä niin elämä muuttunut vain aktiivisemmaksi, kun käydään vauvakerhoissa pari kertaa viikossa.
Neuvona osaan antaa vain, että pieniä huomionosoituksia puolisoiden kesken monta kertaa päivässä niiden suurien ravintolakäyntien tms sijaan. Sanoitatte että välitätte toisistanne, ihailette vieretysten lastanne, keitätte aamukahvit toisillenne, tuotte kaupasta kukkia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko ihan täysi pelle? Mitä odotit? 24/7 kahden kesken aikaa lapsen saannin jälkeen?
Ota ne aivot hyvä mies käteen ja ajattele.
Jahas. Vastaanotto olisi ollut ymmärtäväinen, jos kirjoittaja olisi puhunut vaimon sijaan puolisosta. Tällöin palstamammat olisivat olettaneet ap:n olevan nainen.
Tuo ap:n tunne on ihan normaali ja uskoakseni kaikki vanhemmat kokevat sen. Niillä miehillä, joiden puoliso hurahtaa äitiyteen ja äitiydestä tulee lähes ainoa identiteettiä määrittävä tekijä, tuo tunne on varmasti voimakkain.
Kaikki varmasti tunnistavat lähipiiristään tällaisen äitiyteen hurahtaneen naisen, joka ei puhu mistään muusta kuin lapsestaan ja elää koko elämänsä lapsen kautta.
Ap:lle lohdutukseksi voi sana, että tuo on kuitenkin väliaikaista. Jos puolisosi on normaali nainen, jolla on muutakin elämää kuin lapsensa, hän kyllä tulee kuplastaan ulos. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkkaa lapsenvahti ja TADAA ongelma ratkaistu.
Harva tuore äiti jättää lastaan vahdille. Väärin.
Mutta isä voi jättää? Kaikki on aina vain äidin harteilla? Sekin on aina äidin vika ettei se jaksa viihdyttää puolisoaan. Kumma juttu, aina naisten vika. Vauvan voi ihan hyvin jättää kahdeksi tunniksi lastenvahdille.
Totta, vauvan voi jättää hoitajalle ja käyttää 2 tuntia puolison viihdyttämiseen. Naisen ei pidä ajatella vain itseään ja väsymystään, ilman muuta miestä ja tarpeitaan pitää ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkkaa lapsenvahti ja TADAA ongelma ratkaistu.
Harva tuore äiti jättää lastaan vahdille. Väärin.
Mutta isä voi jättää? Kaikki on aina vain äidin harteilla? Sekin on aina äidin vika ettei se jaksa viihdyttää puolisoaan. Kumma juttu, aina naisten vika. Vauvan voi ihan hyvin jättää kahdeksi tunniksi lastenvahdille.
Minä olisin ollut valmis jättämään 3 kk ikäisen vauvamme äitini tai anopin hoidettavaksi muutamaksi tunniksi, että olisimme voineet käydä vaimon kanssa kahdestaan illallisella ravintolassa. Vaimo ei suostunut.
Hän oli ensimmäistä kertaa erossa vauvasta parin tunnin ajan vasta, kun vauva oli noin puolivuotias. Tuolloinkaan ei suostunut jättämään vauvaa kenellekään muulle kuin minulle.
Oli kieltämättä rasittavaa aikaa. Isovanhemmat olisivat mielellään auttaneet, mutta vaimolle se ei käynyt. No onneksi nykyään vaimon henkinen napanuora on katkennut.
Vierailija kirjoitti:
MIkä on tämä parisuhde, jota ei enää ole?
Tai siis mitä ihmettä oikein odotat parisuhteelta, jos keskustelu, yhdessä tekeminen ja vauvan kanssa elämisen opettelu eivät riitä. Mihin tarvitse sitä vaimoa ilman vauvaa?
No vaikka seksiin. Jos lapsi ja lapsen kasvattaminen on ainoa yhdistävä tekijä, niin teillä ei ole enää mitään yhdistävää tekijää sitten, kun lapsi muuttaa pois kotoa. Sitäkö haluat omalle kohdallesi?
Ap - on realistista, että pariin vuoteen teillä ei tule olemaan erityistä parisuhdeaikaa. Hyvää elämää se silti voi olla. Yritä tulla sinuiksi sen kanssa. Alkushokki on pahin. Tilanne paranee, mutta hyvin hitaasti. Ennemminkin sinä tulet (tai et tule) hyväksymään tämän "parisuhteen" uuden tilan. 2-6 vuotiaan kanssa saatte aikaa maksamalla siitä jollekin ulkopuoliselle. 7-12 vuotiaana vain jos pystytte luottamaan lapsen kavereiden vanhempiin ja tunkeutumaan heihin. Eli, ei se oikeasti parane, totut vain siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkkaa lapsenvahti ja TADAA ongelma ratkaistu.
Harva tuore äiti jättää lastaan vahdille. Väärin.
Mutta isä voi jättää? Kaikki on aina vain äidin harteilla? Sekin on aina äidin vika ettei se jaksa viihdyttää puolisoaan. Kumma juttu, aina naisten vika. Vauvan voi ihan hyvin jättää kahdeksi tunniksi lastenvahdille.
Minä olisin ollut valmis jättämään 3 kk ikäisen vauvamme äitini tai anopin hoidettavaksi muutamaksi tunniksi, että olisimme voineet käydä vaimon kanssa kahdestaan illallisella ravintolassa. Vaimo ei suostunut.
Hän oli ensimmäistä kertaa erossa vauvasta parin tunnin ajan vasta, kun vauva oli noin puolivuotias. Tuolloinkaan ei suostunut jättämään vauvaa kenellekään muulle kuin minulle.
Oli kieltämättä rasittavaa aikaa. Isovanhemmat olisivat mielellään auttaneet, mutta vaimolle se ei käynyt. No onneksi nykyään vaimon henkinen napanuora on katkennut.
Tämä on juuri se ongelma. Mies ei jaksa hetkeäkään odottaa.
Alue: Aihe vapaa
Tuosta parisuhteen hoitamisesta aletaan jankata jo ennen vauvan syntymää neuvolassa. Meillä olisi ollut vauvalle hoitaja, mutta olin yksinkertaisesti niin uupunut ensimmäiset 1,5v, että jaksoin juuri ja juuri hoitaa itseni ja lapsen. Mies siis on osallistuva isä, mutta silti oli näin. Tunsin kauheaa syyllisyyttä, kun missään ei ole kerrottu, että äidin on ok ajatella myös itseään, eikä aina tarvitse olla tyydyttämässä muiden tarpeita.