Muita hoidossa huonosti käyttäytyviä?

Hei, ei se ole aina vanhemmista eikä kasvatustavastakaan kiinni, jos lapsi " käyttäytyy huonosti" hoidossa. Itselläni on neljä lasta, joista kaksi vanhinta ovat aina käyttäytyneet hyvin, ja olen saanut olla heistä ylpeä. Kun he olivat pieniä, katsoin arvostellen huonosti käyttäytyviä lapsia, kun heitä ei ole kasvatettu... No sitten sain kolmannen lapseni, tempperamenttisen puupään. Sama kasvatus, huomiota varmasti enemmän kun ensimmäisillä, ja silti käyttäytyy ihan omalla tavallaan, juuri niinkuin itse haluaa; dominoi hoidossa, puhuu rumia, tekee tinkiä, huutaa, kiljuu jnejne... Mutta välillä on kuin enkeli, hymyilee, sädekehä päänsä päällä käyttäytyy uskomattoman hyvin, tulee halaamaan ja kertoo kuinka paljon rakastaa ja taas kolmen minuutin kuluttua saattaa olla ihan toista mieltä.

Neljäs lapsemme on taas tasainen ja rauhallinen, ja uskoo vähemmällä.. Kysyin neuvolastakin apua kolmannen uhmaan, ja sieltä sanottiin vaan, että lapsella on voimakas tahto ja temperamentti ja kärsivällisyyteen kehoitettiin,

Joten sinulle emmariina, tiedostan kyllä, että kasvatus on vanhemman vastuulla ensisijaisesti, mutta ei pidä niin hätäisesti tuomita, että vanhemmat ovat kasvattaneet huonosti, jos lapsi ei osaa käyttäytyä.

Meillä on ainakin kokeiltu kaikkia mahdollista, kiristys, uhkailu, lahjonta, juttelu, huomiointi, huomiotta jättäminen, jäähy, ymym.. näistä kaikista huolimatta lapsi saa edelleen tempperamenttisiä puuskia, jolloin saattaa jopa lyödä toista, ja kolme muuta lastamme ovat ihan " täysjärkisiä" , eivätkä lyö tms, joten en aina usko kasvatuksenkaan merkitykseen.

Mutta tsemppiä sulle äippä, ja jaksamista! Hengessä ollaan mukana,

nimimerkillä kokemusta on

Meilla on 4-vuotiaan kanssa saman tyyppinen ongelma. Poika on vilkas, sosiaalinen, touhukas ja leikkimista rakastava ihana lapsi. Mutta...han on aina ollut impulsiivinen ja innostuessaa helposti esim. halaa toisia lapsia liian kovaa, saattaa puraista ja raapaisut ovat myos silloin talloin ongelma. Tama tapahtuu usein juuri leikkikoulussa,(emme asu Suomessa), jossa ryhmakoko on suuri ja siella on vain yksi opettaja, paitsi ruokailun aikana kaksi ja avustaja koko paivan. Puhumme paljon poikamme kanssa satuttamisesta, mutta han nayttaa unohtavan puheet innostuessaan. En sanoisi hanen olevan agressiivinen, mutta jotenkin vain yli-innostunut. Ja juuri silloin han menettaa kontrollin. Olemme tai voisinkohan jo sanoa olimme(?) todella vasyneita tilanteeseen. Nyt vajaan parin viikon ajan olemme kokeilleet seuraavaa: Teimme pahvista kilpa-autorataa muistuttavan radan jonka jaoimme 15 osaan. Joka paiva koulun jalkeen laitamme sinne autotarran jos poika on osannut olla kiltisti koulussa. Han on siita yllattavan innostunut ja laskee saatujen tarrojen maaraa. Kun paastaan maaliin, niin palkintona on museoreissu. Lisaksi haemme pojan koulusta pari tuntia aikaisemmin kuin ennen ja kotona syodaan valipala jonka jalkeen han nukkuu paivaunet. Poikamme on nukkunut aina hyvin ja nytkin nayttaa silta etta paikkarit eivat ole pois younista. Nyt tilanne on rauhoittunut ja poikamme on jo aamusta hyvatuulinen koska heraa ilman herattelyja ja kotona oloaika on mukavaa ilman vasymyksesta johtuvaa kiukuttelua. Koulussa menee paremmin, joskin joskus viela sattuu ja tapahtuu. Nayttaa kuitenkin silta etta ollaan menossa parempaan suuntaan. Saa nahda jos ja kun paastaan museoon niin mita sen jalkeen seuraa???

Hei,

Haluan mainita viela etta me puhutaan satuttamisesta ja toisten hairitsemisesta todella PALJON. Tuntuu vasyttavalta aina vaan ottaa asia puheeksi, mutta uskon etta se on paras tie hyvaan lopputulokseen. Pahojen tilanteiden kohdalla meilla on kaytossa myos lelujen takavarikointi. Tarrailu alkoi kun poika puri pienempaa koulukaveria poskeen. Tilanne on kieltamatta hankala jos et ole paikalla kun lapsi tekee pahaa. Saahan poika jonkunmoisen palautteen jo koulussa, mutta jos hairikointi ja huono kaytos on toistuvaa kylla me vanhemmatkin varmaan asialle voidaan jotain.

että kyllä me vanhemmatkin armaan jotain voimme asialle...Siis se on ensisijiasesti teidän tehtävänne! Teillä on vastuu. Jos te ette tee asialle mitään, päivähoidon, tarhan, koulun (ja työpaikan ponnistelut joskus tulevaisuudessa) valuvat hiekkaan. Tänä päivänä, kun ammattikasvattajat viettävät suurimman osan ajasta lasten kanssa luullaan, että heillä on myös kasvatusvastuu. Se on väärä kuvitelma! Kasvatusvastuu on vanhemmilla aina ja ensisijaisesti, muuten ei mene perille. Jos ette itse ole todella tiukkoja ja päätä, että käytös ei todellakaan ole sallittua, lapsi luistaa aina jossain vaiheessa.

CIC: täytyy kokeilla vinkkejäsi, kiitokset niistä...

Suhtaudun vaan noihin tarrajuttuihin jotensakkin epäilevästi, kun tuntuu, että lasta lahjotaan hyvää ja normaaliin käytöseen, mikä pitäisi tulla luonnostaan ilman palkintoja.



emmariina: Kotona tyttö yrittää välillä kaikki samat jutut ja saamme hänet kasvatuksella ja tiukoilla rajoilla aisoihin. Hoidossa tapahtuneista asioista toki puhutaan, mutta 3-vuotiaan muisti on yllättävän lyhyt.



Toki kotona 2 aikuista ja 1 lapsi, joten rajat ja niiden valvonta toimivat tehokkaammin. Hoidossa taas yksi täti ja neljä lasta, joten tilanne varmasti ongelmallisempi.



Uskon, että tarha hyvä ratkaisu sen suhteen, ettei tilanne kaadu yhden hoitajan niskaan. Mutta kuten selitin, tällä tilanteella mentävä pari kuukautta eteenpäin joka tapauksessa.



Tilanne on juuri sen vuoksi niin haastava, että kotona tyttö saadaan tottelemaan yms. mutta hoitotäti ei saa aikaan samaan tulosta... Tai saa kai lopulta, mutta tilanne hänelle varmasti raskas.

Emmariina - kyllä minusta kuulosti siltä, että AP:lla homma on kotona hanskassa. Mutta eihän hän voi olla siellä päivisin paikalla lastan vahtimassa.

Onko perhepäivähoitajilla - käytössään erityislastentarhan opettjien palveluita. Eli ehkä olisi hyvä pitää palaveri, jossa ovat vanhemmat ja hoitaja ja alueen kelto, jolla saattaisi olla hyviä vinnekjä ja ohjeita hoitajalle. Tosin teillä nyt on niin vähän aikaa jäljellä...

Toivottavasti löydätte hyvän päiväkodin tytöllenne uudesta asuin paikastanne.

Ei ole epailystakaan etteiko vastuu ole vanhempien. Yritinkin hienotunteisesti sanoa, etta kylla vanhemmilla keinoja taytyy loytya joka tilanteeseen. Vaikkakin valilla niiden oivaltaminen olisi vaikeaa. Tasapainoinen lapsi on pitkan ja jphdomukaisen kasvatuksen tulos. Vanhempien on osattava ja saatava pyytaa apua kinkkisissa tilanteissa jos tuntuu etta omat neuvot eivat riita. Apu voi loytya taalta keskustelupalstalta, ystavilta tai ammattilaiselta.



Vanhempien kannustus tallaisissa tilanteissa on ensiarvoisen tarkeaa. Kritiikki ja tuomitseminen pahentavat vain tilannetta. Me puututaan valittomasti lapsemme pienimpaankin ongelmaan jos olemme paikalla kun jotain sattuu. Lapsella on hyvin selvat rajat ja ne han myos tietaa. Nythan oli kysymys hairiotilanteesta kun vanhemmat eivat ole paikalla, siis ku lapsi satuttaa koulussa. Taytyy etsia syita tahan kayttaytymiseen. Ovatko ne koulussa, kotona vai molemmissa vai muualla? Meidan kohdalla tilannetta helpotti paivauniin takaisin siirtyminen. Me olemme olleet aina hyvin kiinnostuneita lapsemme koulupaivista. Tarha ei ole hanelle parkkipoaikka. Usein puhutaan opettajien kanssa paivan tapahtumista. Poikamme on hyvin pidetty muiden lasten keskuudessa. Kenties hanen kaytos ei ole sen kummempaa kuin tuon ikaisen normaalia kayttaytymista ja rajojen kokeilua. Joskus sattuu haavereita kun kun paljon touhutaan. Niinpa vastuullisina vanhempina niihin puututaan. Lpsen kanssa neuvotellessa hyvin toimii SYLI, RAKKAUS ja PUHUMINEN. Toivon etta hanesta kasvaa onnellinen aikuinen. Eikos se ole niin etta me aikuiset synnytaan vanhemmiksi kun me saadaan lapsia ja kasvetaan naiden lasten kanssa oppien koko ajan uutta. Sekos tassa vanhemmuudeaa onkin niin ihanaa!!!!

Päävastuu on vanhemmilla ja homman pitää sujua yhteistyössä keskustellen hoitopaikan kanssa - mutta hoidossa ollessa vastuu on kyllä hoitajalla. Sillä eihän se auta, vaikka kotona ollaan jämptejä ja johdonmukaisia, jos ei hoitaja siinä onnistu. 3-vuotiaalla on tosiaan vielä niin lyhyt muisti, että ei voida olettaa, että kun illalla asioista kotona keskutellaan, muistaa lapsi seuraava päivänä käyttäytyä hoidossa. Toki niistä kuuluu kotona keskustella ja vähitellen se oppi sinne selkäytimeen menee... Mutta kyllä noin pienen kasvatus on sen verran kokonaisvaltaista ja kokoaikaista, että siihen on osallistuttava kaikkien lasta hoitavien täysillä.

Omat lapseni ovat onneksi hyvässä päiväkodissa, jossa on riittänyt ymmärrystä ja kuria myös pikku-uhittelijoille, mutta kyllä meilläkin 3-vuotias tyttö on niin fiksu, että osaa tasan tarkkaan testata jokaisen uuden hoitajan auktoriteetin - ja onneksi sitä on aina löytynyt.....

PPHlla on tietysti rankkaa kun on yksin lasten kanssa, jos on yksi vaativampi - joten päiväkoti on varmasti hyvä vaihtoehto - siellä kun henkilökunnalla on myös enemmän koulutusta ja tosiaan niitä kelto etc. apuja käytössää.

Meillä on 2v poika joka on tähän asti ollut kotona ja nyt maaliskuun alussa menossa päiväkotiin. Mistä olen itse jo etukäteen huolissani niin siitä, että kotona hän on koko ajan saanut vähintään yhden aikuisen 100% huomion osakseen ja päiväkodissa/ perhepäivähoidossahan näin ei sitten ole -> johtaako kiukutteluun?



Tämä nyt on vain spekulointia mutta voisiko mitenkään olla että lapsi hakee huomiota vaikka väkisin siellä hoidossa- jos ei sitä saa hyvällä niin ainakin sitten saa kun kiusaa toisia? Jos näin on niin tietysti asialla on se huono puoli että lapset per hoitaja- mitoitukset ovat mitä ovat ja asia ei sinällään muutu hoitopaikkaa vaihtamalla.



Sitä en sitten tiedä mitä tuollaisessa tilanteessa voi tehdä paitsi tietenkin jatkaa huonon käytöksen johdonmukaista kieltämistä - ja se tässä jo itseäkin huolettaa oman lapsen osalta (heh, taidan olla aika huolehtija kun jo etukäteen mietin tällaista ja mitään ei edes ole vielä tapahtunut). Olen nyt meillä yrittänyt ennen hoitoon menoa lisätä sellaisia tilanteita missä poika ei saakaan koko ajan huomiota vaan äiti/ isä/ hoitaja tekee jotain ihan muuta pidempiä aikoja kuin aiemmin.



Tsemppiä kovasti teille ja toivottavasti saatte asian ratkeamaan parhain päin mahdollisimman pian.



t Joululahja