Ahdistaako työn hakeminen ketään muuta?
Sitä kun tuntuu, että hakijalta vaaditaan lähestulkoon mahdottomia ihan perustöihin ja kaikkien hakemusten, cv:n haastatteluvastausten ja kaiken muun mahdollisten pitää olla täydellisiä ja suunnilleen täytyy osata lukea rekrytoijan ajatuksia, jotta osaa tehdä häntä miellyttävän hakemuksen. Ja välillä tulee sellainen olo, että onko töiden hakeminen ylipäänsä täysin turhaa touhua, kun onnistumisprosentti on tasan 0
En minä töitä ja työntekoa pelkää, mutta niihin töihin pääseminen tuntuu olevan täysin mahdotonta.
Kommentit (45)
Noin se onkin että pitää olla insinööri että osaa maalata aitaa. Tuntuu että yksinkertaisiin töihin tarvii olla ääöö joku 150 ainakin.
Laitoin avoimiin hakuihin mitä netistä löysin sopivia, en ylimääräisiä tietoja mitään, muutaman kuukauden välein samoihinkin. Joskus kysäisin kirppareilta työtä, yleensä ei pääse. sain kuitattua työkkärin sivuille. Tässä kuussa työkkäristä soitti että poistaa työnhaku velvoitteen koska olen maininnut jääväni eläkkeelle kun ansiosidonnainen loppuu ja ikä sopiva. Olen niin iloinen, ei pakko työnhakua enää. Harmittaa nuorten puolesta joiden haettava 4 paikkaa kuussa kun työtä ei tarjolla joka paikkakunnalla ole. Ja hallituksen leikkaukset huonontaa työllistymistä esim palkkatuki työhön joita viime vuosina tein, oli ihan kivoja työjaksoja.
Kaikkia palstan ahdistushullluja ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa. Olen työtön ja häviävän pieni määrä avoimista työpaikoista palkkaa työttömän hakijan.
Suosittelen menemään mihin tahansa työhön muutamaksi kuukaudeksi vaikka vuokrafirman kautta. Monet työnantajat ei palkkaa työttömiä huonojen kokemusten takia.
Meidän firmassa esim kävi muutama pitkäaikaistyötön ja eivät heränneet tai tulleet töihin ajoissa, pomolla meni hermot. Se että on ollut vaikka 6kk missä tahansa työssä kertoo kyvystä herätä töihin.
Ja voi mennä osa-aikatyöhönkin. Eihän sitä tarvitse edes kertoa, että on osa-aikatyössä. Sanoo vaan että on töissä siellä ja siellä. Ja mitä merkitystä tuolla nyt olisikaan.
Mistä sen tietää kuinka monta filosofian maisteria tai putkimiestä milloinkin tarvitaan? No ei mistään.
Lisäksi omat kyvyt ja kiinnostuskin pitäisi jotenkin huomioida. Voidaan sanoa sataan kertaan että on pulaa koodareista tai lähihoitajista, mutta jos niihin tehtäviin ei ole taipumusta ja kykyjä niin sitten ei vain ole. Tai jos kykenisikin jotenkin kouluttautumaan hommaan joka sitten saa vihaamaan elämäänsä joka päivä, ei sekään nyt oikein pidemmän päälle toimi.