Lue keskustelun säännöt.
Kun muutin aikoinaan opiskelemaan toiseen kaupunkiin yliopistoon, olin masentunut ja peloissani
28.08.2024 |
Oli just tällainen lämmin ja aurinkoinen elokuun loppu. Kävelin uudessa kaupungissa kauppaan ostamaan leipää, voita ja maitoa. Muut uudet opiskelijat olivat innoissaan ja juttelivat, tutustuivat, lähtivät yhdessä kahville luennon jälkeen, suunnittelivat bileitä. Itse olin niin uupunut kaikesta uudesta, uudesta ympäristöstä, uusista naamoista jne. että lähdin vain kaupan kautta kotiin. En koskaan päässyt osaksi porukkaa. Ääri-introverttius ja sosiaalifobia invslidisoi. Introverttius tarkoittaa että uupuu sosiaalisissa tilanteissa. Olen tosiaan ääri-introvertti.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samansuuntaisia tunnelmia täälläkin. Mielen valtaa välillä haikeus, kun katselee kaupungilla haalariasuisten opiskelijoiden hauskanpitoa ja muistaa, mistä kaikesta jäi aikoinaan itse paitsi. Omaa ahdinkoani oli vielä omiaan syventämään se, että jouduin kiusaamisen kohteeksi (epäileville tuomaille tiedoksi, että kyllä, myös yliopistotasolla riittää näitä tunnevammaisia mulkvisteja, jotka saavat sadistista tyydytystä toisten nöyryyttämisestä) enkä siten luonnollisesti pystynyt ottamaan ottamaan iloa irti "huolettomasta" fuksivuodesta. Näistä kokemuksista on onneksi jo vierähtänyt pitkä tovi ja ikävätkin muistot jo jonkin verran haalistuneet, mutta vielä nykyäänkin toisinaan herää tähän aikaan vuodesta se vanha, tuttu ahdistus.