Oletko parisuhteessa/naimisissa, vaikka intohimo ja rakkaus on loppunut vain siksi, ettet saa aikaiseksi erota.

Älä sitten eroa. Pystytkö järjestämään elämäsi hyvin itsesi näköiseksi silman että eroat?

Toi on tuttua täälläkin. Tosin suurta rakkautta ja intohimoa ei ole ikinä ollutkaan. Vain kaksi reppanaa jotka löysivät toisensa 18 vuotta sitten. Nyt tää kämppiksena olo on vuosia jo häirinnyt. Sitä haluaisi elämältä muutakin edes hyvää seksiä. Tuskin mulle mitään prinssiä ja rakkautta on tässä elämässä olemassakaan. 

Tapailin nuorena miehiä, joihin tunsin vetoa, mutta tapailemiset eivät johtaneet mihinkään. Elämässäni oli yksi mies, jonka luokse aina palasin muiden suhteiden päätytyä. Lopulta tuntui, että jään yksin, jos en ota tätä miestä,

Nyt olemme olleet naimisissa 40 vuotta. Elämä on arkista ja harmaata. Seksi ei ole tuntunut miltään. Lapset ovat tuoneet merkitystä elämälleni.

Tottumuksesta olen. Jos mies haluaisi lähteä, niin olisin vaan helpottunut. Ole ollut valmis eroon jo ainakin 5 vuotta. 

N.51

Olen. On tässä silti hyvääkin, ja huomiota ja seuraa saan muualta. 

Tästä ketjusta tulee yksi suuri itkuvirsi, kun saamattomat pääsevät ääneen.

Vierailija kirjoitti:

Tottumuksesta olen. Jos mies haluaisi lähteä, niin olisin vaan helpottunut. Ole ollut valmis eroon jo ainakin 5 vuotta. 

N.51

Eron voi ottaa myös nainen. Tämä tuli sullekin varmaan ihan puskista?

Joo.

Tavallaan. 

Miltä tämä parisuhde näyttää ulkopuolisen silmin; varmaan lähes täydelliseltä, kaksi luojan toisilleen luomaa, ulkoisesti puitteet kunnossa, yhteisiä reissuja, kohtuullisesti varallisuutta, molemmat osapuolet terveitä ja urheilullisia, osoitetaan huomiota toisille muiden nähden sun muuta.

Todellisuus; taloudellinen järkiliitto, jossa ei ole tunteita. Ei rakkautta, ei vihaa, vain toisen sietämistä ulkoisten paineiden ja kulissien ylläpitämisen vuoksi. Hyvin näyteltyä kiintymystä ja hellyyttä tarvittaessa muiden nähden. Kumpikin tietää sen faktan, että mahdollisesti erotessa molempien elintaso laskisi dramaattisesti, kummallakaan ei ole varaa yksin ylläpitää tätä illuusiota varallisuudesta.

No, on tässä hyviäkin puolia. Ainakin siedetään toisiamme. Seksielämäkin on olemassa, jopa ihan aktiivinen ja monipuolinen eikä sitä seksiä tarvitse harrastaa vain "rakkauden velvollisuudesta". Lisäksi yhdessä pystymme pitämään elintason, mihin emme kumpikaan yksin pystyisi. Ei ole mustasukkaisuutta turhaan kun ei ole niin vahvoja tunteitakaan. Kotityöt helppo jakaa, kun ei tarvitse tehdä toisen puolesta "rakkauden vuoksi". 

Toki uskaltaisin omassa elämäntilanteessa väittää, että tällainen järkiliitto voi ulospäin näyttää enemmän rakkausliitolta kuin oikea rakkausliitto. Joku voisi jopa luonnehtia tätä enemmän rakkausliitoksi kuin oikeaa rakkausliittoa. Varmaan tämä liitto täyttääkin kaikki ne kriteerit, joita oletetaankin rakkausliittoon kuuluvan. Esimerkiksi toisen huomiointi teoin, toisen arvostus, julkinenkin huomiointi, toiseen luottaminen (ei mustasukkaisuutta), toisen tarpeiden huomioiminen, yhteisen elämän rakentaminen (varallisuus). 

Mulla on vaan aina ollut se käsitys, että rakkaudella ja järjellä ei ole mitään tekemistä keskenään. Mutta onko se järkevyys lopulta rakkautta?

Nimim. Tyytyväinen jo 20 vuotta

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan. 

Miltä tämä parisuhde näyttää ulkopuolisen silmin; varmaan lähes täydelliseltä, kaksi luojan toisilleen luomaa, ulkoisesti puitteet kunnossa, yhteisiä reissuja, kohtuullisesti varallisuutta, molemmat osapuolet terveitä ja urheilullisia, osoitetaan huomiota toisille muiden nähden sun muuta.

Todellisuus; taloudellinen järkiliitto, jossa ei ole tunteita. Ei rakkautta, ei vihaa, vain toisen sietämistä ulkoisten paineiden ja kulissien ylläpitämisen vuoksi. Hyvin näyteltyä kiintymystä ja hellyyttä tarvittaessa muiden nähden. Kumpikin tietää sen faktan, että mahdollisesti erotessa molempien elintaso laskisi dramaattisesti, kummallakaan ei ole varaa yksin ylläpitää tätä illuusiota varallisuudesta.

No, on tässä hyviäkin puolia. Ainakin siedetään toisiamme. Seksielämäkin on olemassa, jopa ihan aktiivinen ja monipuolinen eikä sitä seksiä tarvitse harrastaa vain "rakkauden velvollisuudesta". Lisäksi yhdessä

Surullista, mutta kaipa sitten oma valinta. Itse en eläisi muussa kuin rakkaussuhteessa. Mannona,  kulissien pitäminen ja ulospäin näyttäminen ei voisi vähempää kiinnostaa. Vain elämän sisällöllä ja tunteilla ollut merkitystä. Valinnut rakkauden työuran ja mammonan edelle. Kulissien ylläpito tai näyttäminen ei ole koskaan käynyt edes mielessä. Elänyt itseäni ja vaimoani varten, en muita. 

Intohimoista seksiä ollut alusta lähtien ja on yhä edelleen. Samoin läheisyyttä ja läsnäöloa siinä missä seurustelun alussakin. Vaimo on se puuttuva palani joka minut on täydentänyt kokonaiseksi. Ympäröivällä maailmalla tai mielipiteillä ole pskankaan  väliä. 

Mikä siinä on niin hankalaa, että loppuelämänsä haluaa olla onneton? 6-12kk ja talo on myyty ja ero on selvä. Se on aika lyhyt aika jos sen jälkeen parempi elämä odottaa ja elämää on vielä iän puolesta jäljelläkin.

Minulle kävi niin, etä koronan aikaan aloin kaivata jotain ihan muuta, koska masennuin kotona olosta ja 40 vuoden rajapyykistä. Mieheni kyllästytti todella, ja meidän seksi oli tosi urautunutta. Olin epävarma siitä, haluanko erota, koska mies on mukava ja hyvä isä meidän 3 lapselle. Hankin rakastajan, mutta jäin kiinni. Siinä vaiheessa halusin erota, mutta mieheni halusi, että koitetaan päästä siitä yli. Oli tosi vaikea vuosi, ja tunteet meni vuoristorataa ja käytiin uudelleen ja uudelleen läpi meidän juttua. Olisi varmaan pitänyt mennä jo aikaisemmin terapeutille, mutta saatiin käytyä kahdestaan läpi koko meidän elämä ja kaikki tyytymättömyyden aiheet. Loppujen lopuksi oloni parani tosi paljon ja seksikin miehen kanssa alkoi taas maistua, kun sain taas takaisin rakastumisen tunteen. En olisi ikinä uskonut joutuvani tällaiseen soppaan, mutta onneksi ei tullut erottua ja perhettä hajotettua.

N46

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan. 

Miltä tämä parisuhde näyttää ulkopuolisen silmin; varmaan lähes täydelliseltä, kaksi luojan toisilleen luomaa, ulkoisesti puitteet kunnossa, yhteisiä reissuja, kohtuullisesti varallisuutta, molemmat osapuolet terveitä ja urheilullisia, osoitetaan huomiota toisille muiden nähden sun muuta.

Todellisuus; taloudellinen järkiliitto, jossa ei ole tunteita. Ei rakkautta, ei vihaa, vain toisen sietämistä ulkoisten paineiden ja kulissien ylläpitämisen vuoksi. Hyvin näyteltyä kiintymystä ja hellyyttä tarvittaessa muiden nähden. Kumpikin tietää sen faktan, että mahdollisesti erotessa molempien elintaso laskisi dramaattisesti, kummallakaan ei ole varaa yksin ylläpitää tätä illuusiota varallisuudesta.

No, on tässä hyviäkin puolia. Ainakin siedetään toisiamme. Seksielämäkin on olemassa, jopa ihan aktiivinen ja monipuolinen eikä sitä seksiä tarvitse harrastaa vain "rakkauden velvollisuudesta". Lisäksi yhdessä

Teillä on sentään seksiä, meillä ei sitäkään. Onneksi olemme aikuisia ja annamme toisillemme oikeuden hakea seksuaalista tyydytystä muualta. Minulla on FWB suhde, jossa muut tarpeet tulee tyydytettyä.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan. 

Miltä tämä parisuhde näyttää ulkopuolisen silmin; varmaan lähes täydelliseltä, kaksi luojan toisilleen luomaa, ulkoisesti puitteet kunnossa, yhteisiä reissuja, kohtuullisesti varallisuutta, molemmat osapuolet terveitä ja urheilullisia, osoitetaan huomiota toisille muiden nähden sun muuta.

Todellisuus; taloudellinen järkiliitto, jossa ei ole tunteita. Ei rakkautta, ei vihaa, vain toisen sietämistä ulkoisten paineiden ja kulissien ylläpitämisen vuoksi. Hyvin näyteltyä kiintymystä ja hellyyttä tarvittaessa muiden nähden. Kumpikin tietää sen faktan, että mahdollisesti erotessa molempien elintaso laskisi dramaattisesti, kummallakaan ei ole varaa yksin ylläpitää tätä illuusiota varallisuudesta.

No, on tässä hyviäkin puolia. Ainakin siedetään toisiamme. Seksielämäkin on olemassa, jopa ihan aktiivinen ja monipuolinen eikä sitä seksiä tarvitse harrastaa vain "rakkauden velvollisuudesta". Lisäksi yhdessä

Huhhuh! Eli raha ja kulissit on tärkeintä? Tällaisia liittoja on kaveripiirissä, he vain luulevat että muut ei tajua homman jujua.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan. 

Miltä tämä parisuhde näyttää ulkopuolisen silmin; varmaan lähes täydelliseltä, kaksi luojan toisilleen luomaa, ulkoisesti puitteet kunnossa, yhteisiä reissuja, kohtuullisesti varallisuutta, molemmat osapuolet terveitä ja urheilullisia, osoitetaan huomiota toisille muiden nähden sun muuta.

Todellisuus; taloudellinen järkiliitto, jossa ei ole tunteita. Ei rakkautta, ei vihaa, vain toisen sietämistä ulkoisten paineiden ja kulissien ylläpitämisen vuoksi. Hyvin näyteltyä kiintymystä ja hellyyttä tarvittaessa muiden nähden. Kumpikin tietää sen faktan, että mahdollisesti erotessa molempien elintaso laskisi dramaattisesti, kummallakaan ei ole varaa yksin ylläpitää tätä illuusiota varallisuudesta.

No, on tässä hyviäkin puolia. Ainakin siedetään toisiamme. Seksielämäkin on olemassa, jopa ihan aktiivinen ja monipuolinen eikä sitä seksiä tarvitse harrastaa vain "rakkauden velvollisuudesta". Lisäksi yhdessä

Ei, järkevyys ei ole rakkautta. Hyvä jos olet onnellinen. Meidän elintasomme on aika surkea. Rahaa ei ole, mutta rakkautta on. En ymmärrä miten joku laittaa jonkun rahan elämässään etusijalle. Itse en vaihtaisi vaimoani miljardiin euroon. Toki sinulla ei ole rakasta, jota vaihtaa, niin ymmärrän.

Ymmärtäkää nyt jo ajoissa, että raha ei ole onnellisuuden lähde. Mietitääs: köyhä, ja rikas katsovat telkkaria. Rikas katsoo isommasta telkkarista uudelta sohvalta, köyhä pienemmästä, vanhalla sohvalla. Ohjelma on silti sama, ja aiheuttaa samanlaisia tunteita molemmissa. Rikas juo konjakkia kelomökissä lapissa, ja saunoo. Köyhä juo rannalla auringonpaisteessa halpaa olutta. Kummalla on mukavempaa?  Molemmat harrastaa liikuntaa. Rikas uusissa muotivermeissä, köyhä vanhoissa verkkareissa. Kummalla on mukavampaa? Niinpä, ei sitä voi tietää.  Mutta kun vierellä on oma rakas, niin silloin tietää.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan. 

Miltä tämä parisuhde näyttää ulkopuolisen silmin; varmaan lähes täydelliseltä, kaksi luojan toisilleen luomaa, ulkoisesti puitteet kunnossa, yhteisiä reissuja, kohtuullisesti varallisuutta, molemmat osapuolet terveitä ja urheilullisia, osoitetaan huomiota toisille muiden nähden sun muuta.

Todellisuus; taloudellinen järkiliitto, jossa ei ole tunteita. Ei rakkautta, ei vihaa, vain toisen sietämistä ulkoisten paineiden ja kulissien ylläpitämisen vuoksi. Hyvin näyteltyä kiintymystä ja hellyyttä tarvittaessa muiden nähden. Kumpikin tietää sen faktan, että mahdollisesti erotessa molempien elintaso laskisi dramaattisesti, kummallakaan ei ole varaa yksin ylläpitää tätä illuusiota varallisuudesta.

No, on tässä hyviäkin puolia. Ainakin siedetään toisiamme. Seksielämäkin on olemassa, jopa ihan aktiivinen ja monipuolinen eikä sitä seksiä tarvitse harrastaa vain "rakkauden velvollisuudesta". Lisäksi yhdessä

Ehkäpä jos koet, että olisit monen muun tuntemasi ihmisen kanssa paljon onnellisempi, voisi liittoanne sanoa kulissiliitoksi. Jos ei näin ole, vaan tällaisia ihmisiä on vain yksi-kaksi, on avioliittonne ihan tavallinen. Ainahan voi sitä paitsi uneksia, että jonkun kanssa olisi tosi ihanaa, mutta sitten se kuorsaakin tosi äänekkäästi eikä suostu käymään suihkussa kuin kerran viikossa.

En. Koen helpompana erota kuin olla onneton.