tarvitseeko lapsi vai äiti leluja enemmän?
juu, elikkäs tälläistä pohdin.. nyt on monia muoti-leluja joita täytyy saada, hintaan kuin hintaan. täytyy olla täysi sarja winx nukkeja, kaikilla lisukkeillaan, kaikki mahdolliset autot sekä vielä juuri se erittäin harvinainen juttu jota ei kyllä varmaan muilla ole, ainakaan ihan naapurissa.
no, itse mietin tätä siitä näkökulmasta kun olen lapsien kanssa kotona jo viidettä vuotta, ja nuo tulot on niin pirun pienet että on pakko sanoa ei, jo pelkästä raha syystä. mutta kyllä se ei tulee monesti vastaan vaikka kyse olisikin ihan pienestä jutusta johon olisi varaa.
itsellä on himoja lasten leluihin, aivan ihania leluja on, jotka haluaisin, pienimälle little people sarjaa esimerkiksi. mutta eihän he tarvitse niitä?
meillä ei ole ostettu kuin max 20lelua omille lapsille, kaikki muut lelut on tulleet lahjoina, ja silti leluja on. minusta tarpeeksi, ja lapsetkin leikkivät niillä kovasti. toki he toivovat monesti joitain leluja, jopa säästävät rahaa että saavat itse ostaa mummoilta saamilla kolikoilla jonkun lelun jota toivovat kovasti.
jos teillä on " kaikki" lelut leikitäänkö kaikilla?
onko lapsi toivonut kovasti jotain millä sitten ei leikitäkkään?
oletko ostanut lelun vain siksi että sinä sen haluat?
itse olen monesti joutunut sanomaan periaatteessa itselleni ei, kun käymme leluhyllyillä, kauheaa! ;) varmaan ollu tosi köyhä ja kurja lapsuus kun aikuinen himoitsee leluja? =) muistan kyllä että ei minulla ollut leluja montaa laatikollista, sarja legoja, muutama pehmo ja joitain pikkuleluja.
Kommentit (14)
Ollaan tietoisesti pidetty linjaa, ettei leluja osteta. No, jotain on ostettu, mm. puupalikoita, taaperokärry ja nukke. Kirjoja en laske leluiksi, ja niitä meillä onkin yllin kyllin.
Lahjalelut päätyvät meillä monesti avaamattomina kirppikselle, juuri sen takia, että lelujen määrä pysyy pienenä. Haluan myös, että lapsellani on vain " hyviä" leluja, eli esim. lahjaksi saadut legot ja jotkut muut laadukkaat lelut ollaan säästetty, mutta kaikki muu surutta kiertoon.
Musta myös monesti tuntuu siltä, että leluja ostetaan enemmän vanhempien iloksi kuin lasta varten. (Tätä ei tietenkään kukaan myönnä). Monilla tutuillani, joilla on samanikäinen lapsi kuin itselläni on kymmenkertainen määrä (vähintään!) leluja, mutta eipä ne lapset sen onnellisemmilta vaikuta kuin omani. Minä haluan, että ne vähäiset lelut mitkä meille on kelpuutettu ovat laadukkaita ja että niistä tulee tärkeitä lapselleni. Pidän myös siitä, että paikat pysyvät siisteinä, ja että lapsi keskittyy yhteen asiaan kerrallaan.
Helppohan tällaista on tietysti sanoa, kun oma lapsi on vielä näin pieni, mutta luulen, että sama linja pitää jatkossakin. Lapsi tullee saaman meiltä vanhemmilta muutaman, tarkasti harkitun lelun vuodessa, ja lahjaksi saadut lelut pistetään salaa kiertoon. Leluja ei tulla ostamaan hetken mielijohteesta myöhemminkään, eli yksittäinen pyyntö saada jokin lelu ei vaikuta mitään. Toki ko. lelun saattaa myöhemmin saada, jos selvästi vaikuttaa siltä, että lapsi haluaa sen - ja että se täyttää vanhempien vaatimukset ;-)
t. nim. " inhoan turhaa krääsää" .
On hienoa, etta olette jaksaneet pitaa linjanne ja antaa lapselle vain vahan leluja, mutta ihan oikesti musta kuulostaa aika mahdottomalta ajatus, etta kun lapsenne kasvaa, voisitte laittaa lahjat kiertoon. 1,5-vuotias ei niita niin osaa kaivata, mutta esim. jo 3-4 vuotias pitaa yhtena synttareiden, joulujen yms. kohokohtana lahjojen saantia, vaikka kuinka olisi vahaan tottunut ja kylla varmasti muistaa mita leluja on saannut. Ehka kannataa yrittaa tehda selvaksi lahjan antajille, etta antavat vain tiettya sarjaa tai sitten vaikka kirjoja, askarteluvalineita ym. Ehka oon vahan hopo, mutta mun mielesta ne lahjat on lapsen, kerran on ne saannut, eika vanhemmat voi niita tosta vain myyda pois. Osan leluistahan voi laittaa aina sailoon ja vaihtaa esim. kuukauden valein leluvalikoimaa.
Meilla leluja on kertynyt aina paljon, vaikka itse ei lapselle niita juuri osteta. Ma en kylla usko, etta lapsi ei osaisi keskittya leikkimiseen jos on paljon leluja. Lapsi vain valitsee milloin minkakin lelun/lelut kayttoon ja leikkii sitten niilla. Meidan 4-vuotias ei kylla koskaan ole ollut oikein leluilla leikkia, mutta nyt viime aikoina on alkanut leikkimaan jonkun verran enemman.
etta ma rakastan leluja ja aina yksinkin kaupungilla ollessa kiertelen lelukaupoissa ja hypistelen kaikkia ihanuuksia. Kotiin ei todella kaikkea hankita, mutta ihaillahan saa:) Valitettavasti poikaa ei ollenkaan kiinnosta nuket ja barbiet... Monesti kylla tuntuu, etta aitin ja pojan lelumieltymykset ei oikein kohtaa. Onneksi edes mun viimeisin leluhimo ja hullutus on pojankin mieleen. Ma oon nimittain taysin hurahtanut Schleichin ritareihin. Juuri synttarilahjaksi sai poika 120¿ maksaneen linnan ritareilleen ja kylla monta kertaa tota linnaa kattoessa on tullut mieleen, etta on siina lelulla hintaa. Mutta tuon linnan ostivat aitini, mummoni ja siskoni perheineen yhteiseksi lahjaksi, joten yhdelle ei tullut niin isoa menoeraa. Toi onkin ollut musta hyva tapa, etta toivoo jotain isompaa useammalta. lapsi saa meileisen lahjan, joka muuten olisi liian hintava ja lahjoja kertyy vahemman kerralla.
Isä ostaa tytölle hienoja autoja ja tukkirekkoja yms. Kyllähän tyttökin niillä joskus leikkii, mutta isin on ne saatava =) Itse olen enemmän hullaantunut noihin vaatteisiin, ostan vaikka ei ole tarvetta.
Kuparikiitäjällä on ihan hienot periaatteet, arvostan näkemystäsi! Hemsu puhuit asiaa kuin omasta suustani. Itselläni useampi lapsi ja leluja ON KAUHEASTI. Ostan itse aika paljon ja pakostakin joka syntymäpäivä, joulu ja muutenkin niitä tuntuu tulevan kotiimme. Myös isovanhemmat haluavat antaa leluja tämän tuosta ja tästä...
Yritän vanhemmasta päästä laittaa kiertoon ja ne, joista lapsi ei tunnu kiinnostuvan. " Olen ajatellu että se on tämän päivän ilmiö, että leluja tulee ja menee." Tällä tarkoitan sitä, että leluja menee kiertoon samalla tavalla kuin ihmiset laittavat huonekaluja eteenpäin. Kyllästytään ja vaihdetaan. Nykyään kierrätys on päivän sana ja hyvä kun ei tarvii roskiin laittaa... voi laittaa kirppikselle, lahjoittaa ystävälle tai kierrätyskeskukseen.
Vielä onnistut kuparikiitäjä leluja hivuttamaan taka-alalle, mutta muutaman vuoden kuluttua se ei enää onnistu - etkä kyllä ehkä raaskikaan kun näet pienen lapsesi onnettoman ilmeen kun etsii lahjaksi saatua leluaan.
Olen itse jonkin sortin leluhullu, vakka lapsuudessa minulla oli yllin kyllin leluja. Tämä myös johtuu ehkä siitä, että olen tällä hetkellä kotona lasten kanssa ja leluilla leikitään ehkä enemmän kuin päivisin hoidossa olevat lapset.
Kuparikiitäjä puhui siisteydestä ja tosiaan se on kyllä KARMEA ongelma. Lelut eivät tunnu menevän oikeille paikoilleen, vaikka kaikille on omat paikkansa ja äiti tästä nalkuttaa joka päivä! Mutta tällä tavalla opettelemme siivoamista ja paikkojen järjestelemistä lasten kanssa.
Meillä lapsi vasta 7kk, mutta mietin näitä leluasioita jo kauan aikaisemmin. Hirvittää kuinka paljon ihan parivuotiaat saavat jouluna lahjoja. Niin paljon, että pää menee lapsella ihan sekaisin. Pari-kolme lahjaa on minusta tuon ikäiselle hyvä määrä, ei varmasti osaa enempää kaivata ja noista lahjoista on sitten sitäkin enemmän iloa.
Mutta itseasiaan, olen samoilla linjoilla ap:n kanssa. Itsellenikin pienenä ostettiin vähän, mutta laatua. Toki sitten isompana tuli jotain ponisarjoja, mitkä piti kerätä, mutta yleensä ottaen lelumäärä pidetty kohtuullisena.
Vaikka olen kyllä vielä täysin jäävi vastaamaan tähän, kun käytännön kokemus on nolla. Mutta omassa lapsuudessa toiminut ainakin vallan hyvin, joten minulla onneksi äiti tukemassa ja ymmärtämässä tätä linjanvetoa. Voi kun joku taas minunkin päähän takoisi, että myös vaatemäärän lapsella voi pitää kohtuullisena ;)
jos ostaa perusleluja niin ei voi menna pain mantya. Pehmojen maara on rajattava tai lapsi ei tosiaankaan niilla leiki. Sisakkain Pinottavat muovikipot joita on 9 eri vareissa on lelu joka on kestanyt vauvasta 4-vuotiaalle. Legoja ja duploja kannatan. Muutakin luovuutta herattavaa kuten askartelua ja muovailuvahaa. Muotilelut on sikakalliita ja ne bratzit just muut on just niita joihin kiinnostus ei kesta. Kaikki tytot ei valita nukeista mutta 3 vuotias poikani leikkii barbeilla. Jarki kateen ja mietittava tilaakin. Vie valilla osa leluista pois pariksi viikoksi , sitten vaihda eli lelujen kierratysta kotona piiloon ja leikkiin. Mina olen myos opettanut lapsiani antamaan osan leluista esim joulukerayksiin.
Eli leluja on ihan liikaa. Olen pyrkinyt ostamaan aina jotain tiettyä sarjaa (brion junarata + junat, duplot, fisher price), mutta on niitä virheostojakin tehty. Minä harrastan kirppiksiä ja sieltä tarttuu mukaan paljon hyväkuntoisia leluja ja kirjoja meillä on paljon. Meillä pojalla on tietyt suosikit leluissa, mutta suosikit myös vaihtuvat aika ajoin. Osa leluista meillä on hyllyssä ja osaa kaapissa, eli ne kaapissa olevat välillä vaihdetaan hyllyihin ja päinvastoin.
Leluja laitetaan myös kiertoon ja niin, että poika saa itse päättää mikä annetaan eteenpäin. Yleensä olen vienyt ehjät ja hyväkuntoiset kiertoon pojan päiväkotiin, ottavat ne mielellään vastaan. Ja vaikkei poika oliskaan jollain autolla kotona leikkinyt, niin päiväkodissa saattaa sillä leikkiä. Mitään ongelmaa ei ole tuosta päiväkotiin annosta ollut. Poika on alusta asti ymmärtänyt, että kun lelut viedään päiväkotiin, ne on sen jälkeen kaikkien lasten leluja, ei siis enää meidän pojan omia leluja. Nykyään poika itsekin mainitsee, että tämän voisi antaa päiväkotiin :-) Ja koska poika on itse päättänyt mikä / mitkä lelut annetaan, ei vanhoja leluja enää kaiholla muistella. Joskus saattaa todeta, että missäs se lelu on, mutta itse muistaa, että sehän on päiväkodissa.
Meillä varsinkin isoin, 5½ vuotias poika, on oppinut tän keräilyn, tahdon koko sarjan autot autoja, tahdon kaikki erilaiset turtlesit jne. ja on niitä hänelle ostettu ja isovanhemmilta saamillaan rahoilla itse ostanut. Mutta myönnän, että kaupoilla kun käyn tulee leluhyllyillä katsottua että ai tuota pojalla ei vielä ole pitäiskö ostaa jne.
Tosin parhaimmat lelulöydöt on tullut löydettyä kirpparilta esim. Fisher Pricen maatila ja linna että se rahamäärä mitä niihin oon käyttänyt ei päätä huimaa. Meillä yksi lapsi, tyttö kohta 4 v. Tavaraa on siis lapsen huoneen täydeltä ja vintissä toinen mokoma. Onneksi kaikille löytyy kuitenkin huoneesta omat paikkansa; toista se on pehmolelujen kanssa. Kertokaa miten te muut säilytätte pehmoleluja? Itse olen haaveillut jotain seinälle kiinnitettävää lasiovellista hyllykköä mihin ne sais pölyltä suojaan. Suurin osa pehmoista on isovanhemmilta, ystäviltä tai sukulaisilta saatuja ja itse koen vaikeaksi lahjaksi saatujen juttujen laittamista kiertoon. Siksipä melkein sydäntä raastoi kun luin Kuparikiitäjän viestin. Kerro hyvä ihminen tulevaisuudessa lahjan tuojille periaatteistanne, niin voivat käyttää rahansa jonkun teille sopivan ostoon tai laittaa vaikka lahjan sijaan sopivaksi katsomansa summan lapsen tilille jos sellainen löytyy! Ja aiemmin kirjottamaani palaten, käytettynä ostettujen, vielä hyväkuntoisten lelujen laitto taas kierrätykseen ei tuota vaikeuksia. Tavarapaljoudesta huolimatta, tytär leikkii aika tasapuolisesti kaikilla ostamillani leluilla. Meillä sekä äidin että lapsen mieltymykset kohtaavat :)
Olisiko sulla jotain hyvaksi havaittuja vinkkeja miten lapselle voisi opettaa tota, etta valilla joistain leluista luovutaan ja annetaan kiertoon? Meidan 4-vuotias poika ei suostu luopumaan yhtaan mistaan. Vaikka ei jollain lelulla koskaan leikkisi, tulee siita ihan tavattoman kiinnostava kun sita meinaa pistaa eteen pain. Risat lelut olen sentaan saannut laittaa pois. Kuulostaa ehka, etta olen liian lepsu, mutta jotenkin tuntuu kauheelta ottaa pojalta selantakana jotain pois. Ja ennen kaikkea haluisin, etta poika oppisi antamisen ilosta antamaan omistaan tarvitseville. Vaatteiden kanssa meilla on vahan sama. Vaikka esim. pipoja ja hattuja taitaa olla reilu kymmenen nyt talvikaytossa ei poika oikein mistaan ole halukas luopumaan. Joka paiva pitaa saada eri takki ja eri asusteet paalle. Kauhistuttaa millasta kulutushirmua oonkaan kasvattamassa.
En nyt osaa vinkkejä kertoa, mutta meillä kaikki lähti näin. Pojalla oli Puuha Peten kaivuri, missä oli pikkukauha rikki (kirppislöytö). Oli kovin rakas. Kerran kierrellessämme taas kirpparia, eräs poika oli myymässä omia leluja siellä äitinsä kanssa ja kuinka ollakaan löytyi täysin ehjä Puuha Peten kaivuri, jonka ostimme. Aloin puhua pojalle, että viedäänkö vanha päiväkotiin, niin muutkin lapset voisivat sillä leikkiä, sinähän et nyt tarvitse sitä, koska sinulla on samanlainen. En sen kummemmin joutunut suostuttelemaan ja ylpeänä poika vei kaivurin muutamaa päivää myöhemmin päiväkotiin. Eli tämän yhden lelun avulla poika jo tottui siihen, että jotain annetaan pois. Tästä meni pitkän aikaa, ennenkuin kävimme uudestaan pojan joitain leluja läpi. Toki minä äitinä sanallisesti hieman ohjailin, tyyliin, että annetaanko tämä päiväkotiin, koska et ole tällä koskaan oikein leikkinyt. Joihinkin poika sanoi heti joo, ja joihinkin ei...ne " eit" säästettiin. Eli vähitellen meillä. Sitä pitää vielä sanoa, että meidän poika ei ole koskaan ollut kova tahtojättiläinen eli antaa esimerkiksi kylässä olevien lasten hyvin leikkiä kaikilla leluillaan. (ainoa lelu, jota ei halua muille antaa leikittäväksi on oma rakas unilelu)
Nehän on lapsen saamia, miten voi sellaisia laittaa kiertoon :( Itse en ainakaan voisi, joulunakin kaikki lahjat olivat pojalle mieluisia, ja kaikilla leikitään, ja hyvin muistaa etsiä jotakin tiettyä jos ei heti löydy..<Ja voi sitä riemua kun saa uusia leluja..Eihän äidin niistä tarvitse pitää, eikö ole pääasia että lapsi tykkää? Ja sääliksi käy myös lahjan antajaa, en ainakaan itse haluaisi antaa mitään sellaiselle joka ei osaa arvostaa niitä ja laittaa heti kiertoon!! Toivottavasti omassa tuttavapiirissä ei sellaista ole..Lahja annetaan kuitenkin lapselle, ei äidille ;)
Joku tässä toi hyvän näkökulman juuri siitä, että miten voi toisen antaman lahjan antaa pois. Eli tuo oli kiva näkökulma, että jos ei enää leluja huusholliin halua niin siitä voisi tiedottaa lähipiirille ettei tule pahaa mieltä.
Meillekin tulee tämän tästä uutta pehmolelua, jota kukaan ei enää voi TARVITA lisää. Mutta uuden saatuaan lapsi on niin ONNELLINEN että menee pari päivää ja yötä ettei juuri irroita otetta tästä. En kyllä raaskisi riistää lelua pois ...
Ja alle vuoden ikäisten lasten äidit, jolla tässä vaiheessa loistavia periaatteita olisi hauska päästä kärpäseksi kattoon kun muutaman vuoden kuluttua.
Tässä yksi hauska periaate, joka ei tosin liity leluihin: Yksi ystäväni päätti ettei anna lapsen katsoa lainkaan televisiota ennen 3 ikävuotta. Tämä päätös siis kun lapsi muutaman kuukauden ikäinen. En kyllä silti nähnyt tuota televisiota kannettavan ulos talosta... siis näkeehän lapsi televisiota jos se joskus auki on (perusteluna tähän oli, että liikkuva kuva sekoittaa lapsen pään...) En millään usko että tuo televisio oli kiinni kaikki nuo 3 vuotta!)