Miehen kaverin suunnitelmat yhteisistä tekemisistä pariskunnittain

Jos miehet tosiaan saa tapaamisen aikaiseksi, niin nähkää kerran ja katsot miten menee? En tosin usko, että mitään illan viettoa järjestyy.

Voitte sanoa että palataan asiaan sitten joskus syksymmällä tms. epämääräistä. Yhteistä aikaa ei vaan mitenkään löydy, sori, koska tässä on nyt kaikenlaista, mutta jospa otan yhteyttä myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Jos miehet tosiaan saa tapaamisen aikaiseksi, niin nähkää kerran ja katsot miten menee? En tosin usko, että mitään illan viettoa järjestyy.

Toivottavasti eivät saa. En osallistu.

Vierailija kirjoitti:

Voitte sanoa että palataan asiaan sitten joskus syksymmällä tms. epämääräistä. Yhteistä aikaa ei vaan mitenkään löydy, sori, koska tässä on nyt kaikenlaista, mutta jospa otan yhteyttä myöhemmin.

Näinhän se on pakko, jättää roikkumaan kun aina tulee joku este..

No sitten et osallistu. Tuskin kumpikaan osapuoli menettää siinä mitään. Miehet tapaa jatkossa kaksin

Onneksi mies voi aina lähteä kaverin ja tämän vaimon kanssa keilaamaan, eikös? Vaikka sinä koet tapaamiset epämukaviksi, et voi kieltää miestä elämästä omaa elämäänsä.

Toi on tosi ikävää. Mullakin on paljon kavereita ja heillä puolisot ja olis kiva viettää aikaa porukalla, mutta oma muija ei halua tutustua keheenkään. Kotona valittaa kun ei ole kavereita ja on tylsää. 

Itseä harmittaa kun kavereilla on sosiaalinen elämä ja ovat aina isossa porukassa jossain. Voin toki itse liittyä seuraan, mutta siitä kuulee sitten kotona että olen taas jättänyt oman naisen yksin ja hänellä on tylsää.

Onhan se ikävää kun on niin paljon muita menoja ettei oikein koskaan osu sopivaa aikaa. Katsellaan sitten myöhemmin.

Eihän se miehen kaverikaan ollut omalta vaimoltaan mielipidettä kysynyt, joten voi olla ihan yhtä vastahakoinen kuin sinä. Ukot voivat mennä keilaamaan kahdestaan ja se siitä.

Miten kieltäytyä? No jos et kehtaa avata suutasi ja kieltäytyä ihan sanoilla, niin sitten se varmaan on vaan kärsittävä. Valintojen maailma.

Nämä nyt on näitä "pitäis kyllä nähdä useammin" ja "kyllä teidän nyt on pakko tulla meillä käymään". Toteutumisaste 0.

Kun sinua ei kiinnosta tutustua miehen ystäviin niin ethän pakota miestäsi tutustumaan sinun ystäviin ja kun sinun ystävät jotain järjestävät niin mies saa sanoa en osallistu niin kuin sinäkin teet?

En kyllä ikinä lähtisi sokkona väkisin tutustumaan johonkin miehen kaverin vaimoon. Itselleni on jo tarpeeksi kiusallista kun mieheni kaverin vaimo on aina joskus miehensä mukana kun käy joskus moikkaamassa miestäni. Meillä ei ole tämän naisen kanssa yhtään mitään yhteistä, eikä siis mitään puhuttavaa. Välttelen kuin ruttoa, että joutuisin tilanteeseen, että olisin hänen kanssaan kahdestaan hetkeäkään. 

Normaalia sosiaalisuutta on pystyä viettämään pari tuntia aikaa ihmisten kanssa jotka eivät kauheasti kiinnosta. Sitä se aikuisuus on että aina ei voi valita seuraansa mutta niistäkin tilanteista selvitään kunnilla.

Ja voihan se kaverin nainen olla ihan mukavaakin seuraa vaikka mies on rasittava. Et sinä sitä etukäteen voi tietää.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ikinä lähtisi sokkona väkisin tutustumaan johonkin miehen kaverin vaimoon. Itselleni on jo tarpeeksi kiusallista kun mieheni kaverin vaimo on aina joskus miehensä mukana kun käy joskus moikkaamassa miestäni. Meillä ei ole tämän naisen kanssa yhtään mitään yhteistä, eikä siis mitään puhuttavaa. Välttelen kuin ruttoa, että joutuisin tilanteeseen, että olisin hänen kanssaan kahdestaan hetkeäkään. 

Siinä elävä esimerkki suomalaisesta juntista :D Missä pystymettässä tuollaisia kasvaa?

Vierailija kirjoitti:

Kun sinua ei kiinnosta tutustua miehen ystäviin niin ethän pakota miestäsi tutustumaan sinun ystäviin ja kun sinun ystävät jotain järjestävät niin mies saa sanoa en osallistu niin kuin sinäkin teet?

Minulla ei ole ystäviä.. 

Tunnen kaltaisiasi ihmisiä jotka alkavat aina stressata miten "sitä en ainakaan halua nähdä ja se on kuitenkin ihan tylsä tyyppi" ja jo etukäteen päättävät että jossain seurassa on kuitenkin tylsää.

Oikeasti itsekin lähden monesti erilaisiin seurueisiin niin että ei oikeastaan niin huvittaisi mutta lähes aina on sitten kuitenkin ihan kivaa tai ainakin ok ja monesti löytyy ihmisiä jotka ovat paljon mukavampia kuin oli ajatellut. Kun menee avoimin mielin niin ihmisiin kyllä tutustuu.

Vierailija kirjoitti:

Voitte sanoa että palataan asiaan sitten joskus syksymmällä tms. epämääräistä. Yhteistä aikaa ei vaan mitenkään löydy, sori, koska tässä on nyt kaikenlaista, mutta jospa otan yhteyttä myöhemmin.

Miksi aina pitää valehdella?

Miksi ei voi sanoa, että miehet voivat tavata keskenään, mutta puoliso ei halua tutustua pariskuntana.

Meillä on mieheni kanssa melko pitkälle erilliset ystäväpiirit. Minä olen introvertti, en viihdy sosiaalisissa tilanteissa useamman kuin yhden ihmisen kanssa kerrallaan, enkä ole erityisen kiinnostunut laajentamaan ystäväpiiriäni. Pariskuntailtamat ja muut vastaavat riennot kuluttavat akkuni niin loppuun, että en jaksa moneen päivään viettää aikaa edes oman mieheni kanssa. Jos kohteliaisuus sitä ehdottomasti vaatii tai se on miehelleni erityisen tärkeä tilaisuus, osallistun kyllä ja olen vieläpä yleensä varsin pidetty tyyppi. En kuitenkaan juuri nauti niistä tilaisuuksista, vaikka ihmisissä itsessään ei olisi mitään vikaa. Miehelläni ei ole koskaan ollut mitään vaikeuksia ymmärtää tätä, ja hän melko sujuvasti joko väistelee vastaavat ehdotukset vetoamalla puolitosiin kiireisiin tai esteisiin, tai hyville ystävilleen sanoo ihan suoraan, että vaimo on yksin viihtyvää tyyppiä ja tuskin haluaa osallistua. Kukaan ei ole loukkantunut.

Vierailija kirjoitti:

Toi on tosi ikävää. Mullakin on paljon kavereita ja heillä puolisot ja olis kiva viettää aikaa porukalla, mutta oma muija ei halua tutustua keheenkään. Kotona valittaa kun ei ole kavereita ja on tylsää. 

Itseä harmittaa kun kavereilla on sosiaalinen elämä ja ovat aina isossa porukassa jossain. Voin toki itse liittyä seuraan, mutta siitä kuulee sitten kotona että olen taas jättänyt oman naisen yksin ja hänellä on tylsää.

Mulla sama tilanne. Vaimo on ennakkoon päättänyt että ei tule toimeen kenenkään kanssa. Viimeksi ehdotin että mennään kaverin mökille ja kaverin vaimolla sama harrastus kun omallani, mutta ei kuulemma keksi mitään puhuttavaa jne. 

Hitto että on vaikeeta välillä.