Onko normaalia ikävöidä ihmistä jota en ole tavannut kahteen vuoteen enkä luultavasti tapaa jatkossakaan?

Joo, mulla on tuollainen tyyppi, jonka kanssa ei olla nähty 7 vuoteen. Mutta kyllä me vielä joskus nähdään.

Ai ex nais/miesystävä? Kerro lisää.

Olisi paljon oudompaa ikävöidä henkilöä jota tapaa jatkuvasti.

Kyseessä vanha ihastus, joka ei olosuhteiden vuoksi voinut edetä?

Ei ole exä. Sellainen hankala kuvio vaan, että olosuhteista johtuen olimme erään ihmisen kanssa läheisiä, mutta mitään hyvää paria meistä ei tulisi ja loistava tyyppi jo kotona itselläni. Kumpikaan ei halunnut erota eikä pettää niin se homma jäi siihen. En halua kaverinakaan tavata, liian iso riski.

Mutta sitä fiilistä kaipaan usein, mikä hänen seurassaan oli. Sellainen teinityttömäinen ihana ihastus. Ikävä on häntä kun käyn tietyssä paikoissa. Enempi ehkä kuitenkin sitä tunnetta. Yhteyttä en ota häneen enää koskaan.

Ikävöin usein mummoani. Olisi nyt enemmän elämässä kokeneena jutella ihan tavallisista asioista ja kuinka hän koki elämäänsä sodanjälkeisessä, aikaisessa tai jopa edeltäneessä maassa. Luulen, että olisimme hyvinkin samalla aaltopituudella edelleen.

Tietysti olisin halunnut jutella myös toisen mummon kanssa, mutta hän jäi etäisemmäksi kuin isäni äiti. Vaareja en ole koskaan ehtinyt tuntemaan, kun ovat kuolleet ennen syntymääni. 

Mulla oli kanssa ikävä yhtä ihmistä, joka oli homo, mutta sen seurassa oli harvinaisen mukava olo olla. Olen siis nainen. Ihmisenä hän on sellainen eräänlainen kappale, joka sopii mun piirteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole exä. Sellainen hankala kuvio vaan, että olosuhteista johtuen olimme erään ihmisen kanssa läheisiä, mutta mitään hyvää paria meistä ei tulisi ja loistava tyyppi jo kotona itselläni. Kumpikaan ei halunnut erota eikä pettää niin se homma jäi siihen. En halua kaverinakaan tavata, liian iso riski.

Mutta sitä fiilistä kaipaan usein, mikä hänen seurassaan oli. Sellainen teinityttömäinen ihana ihastus. Ikävä on häntä kun käyn tietyssä paikoissa. Enempi ehkä kuitenkin sitä tunnetta. Yhteyttä en ota häneen enää koskaan.

Ymmärrän. Sitä haikailee helposti ihastusta jonka kanssa ei kuitenkaan ole ollut parisuhteessa. Upea tyyppi voi olla parisuhteessa huono. Juu ei kannata tavata, sitä helposti kokeilisi sitten millaista olisi ollut...

Joo on normaalia. Jos jätit ja hän ei voi olla kaverina, tuskin sitten on liian kova ikävä kuitenkaan. Tai ehkä oli pakko mennä erilleen. On uutta elämää tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole exä. Sellainen hankala kuvio vaan, että olosuhteista johtuen olimme erään ihmisen kanssa läheisiä, mutta mitään hyvää paria meistä ei tulisi ja loistava tyyppi jo kotona itselläni. Kumpikaan ei halunnut erota eikä pettää niin se homma jäi siihen. En halua kaverinakaan tavata, liian iso riski.

Mutta sitä fiilistä kaipaan usein, mikä hänen seurassaan oli. Sellainen teinityttömäinen ihana ihastus. Ikävä on häntä kun käyn tietyssä paikoissa. Enempi ehkä kuitenkin sitä tunnetta. Yhteyttä en ota häneen enää koskaan.

Miksei teistä olisi tullut hyvää paria? Oli miten oli, kun kirjoitat et sulla on jo loistava ihminen kotona niin mitä turhia ikävöit. Saat häneltä sen mitä ikävöit tuosta miehestä. Ainakin sun pitäisi saada jolloin tollaiset ikävät unohtuu. Sitä paitsi valitsit pysyä hänen kanssaan etkä tutkia mitä ikävöimäsi tyypin kanssa olisi voinut olla. Joten mitä roikut. Kaikkea et voi samaan aikaan saada. Elä valintojesi kanssa tai muuta niitä mutta älä tuhlaa aikaa ruikuttamiseen.

Miksei olisi normaalia?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole exä. Sellainen hankala kuvio vaan, että olosuhteista johtuen olimme erään ihmisen kanssa läheisiä, mutta mitään hyvää paria meistä ei tulisi ja loistava tyyppi jo kotona itselläni. Kumpikaan ei halunnut erota eikä pettää niin se homma jäi siihen. En halua kaverinakaan tavata, liian iso riski.

Mutta sitä fiilistä kaipaan usein, mikä hänen seurassaan oli. Sellainen teinityttömäinen ihana ihastus. Ikävä on häntä kun käyn tietyssä paikoissa. Enempi ehkä kuitenkin sitä tunnetta. Yhteyttä en ota häneen enää koskaan.

Onks tämä ihan rehellistä ja todellista vai kusettaako joku ihan itseään?

Jotenkin vaikea sanoa tuohon mitään. Taitaa raha liittyä tähän jotenkin.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin vaikea sanoa tuohon mitään. Taitaa raha liittyä tähän jotenkin.

Huvittava kommentti. Esimerkiksi millä tavoin raha hypoteettisesti liittyisi tähän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole exä. Sellainen hankala kuvio vaan, että olosuhteista johtuen olimme erään ihmisen kanssa läheisiä, mutta mitään hyvää paria meistä ei tulisi ja loistava tyyppi jo kotona itselläni. Kumpikaan ei halunnut erota eikä pettää niin se homma jäi siihen. En halua kaverinakaan tavata, liian iso riski.

Mutta sitä fiilistä kaipaan usein, mikä hänen seurassaan oli. Sellainen teinityttömäinen ihana ihastus. Ikävä on häntä kun käyn tietyssä paikoissa. Enempi ehkä kuitenkin sitä tunnetta. Yhteyttä en ota häneen enää koskaan.

Miksei teistä olisi tullut hyvää paria? Oli miten oli, kun kirjoitat et sulla on jo loistava ihminen kotona niin mitä turhia ikävöit. Saat häneltä sen mitä ikävöit tuosta miehestä. Ainakin sun pitäisi saada jolloin tollaiset ikävät unohtuu. Sitä paitsi valitsit pysyä hänen kanssaan etkä tutkia mitä ikävöimäsi tyypin kanssa olisi

Eipä se ihmismieli toimi tuolla tavalla. Olisi kyllä kätevää, jos toimisi. 

Jostain syystä sellainen syömättä jäänyt suola janottaa kaikkeista eniten, koska ainiaaksi jää se mysteeri miten hyvää se olisi voinut ollakaan.

Ei tainnut mennä ihan noin.