Ratkaisu täysin erilaisiin asumiskuviohaaveisiin parisuhteessa?

Up

Aika vaikeaa on löytää kenenkään kumppanin kanssa samansuuntaisia toiveita. Itse olen tästä syystä muuttamassa pois yhteisestä kodistamme nyt kun lapset jo maailmalla. Emme eroa mutta katsellaan nyt hiukan elämää eri näkökulmista. Itse tykkään pelkistetystä mutta vähän boheemista kodista, miehen makuun käy ainoastaan designtuotteet ja hän ostelee niitä kysymättä minulta. Nyt voidaan toteuttaa omat kotimme ilman toisen mielipiteitä. Plus vielä sellainen ristiriita että mies tekee vuorotyötä, minulla säännöllinen, joten ollaan aina huonossa asetelmassa kotona ja minä häiriinnyn yökyöpelin puuhista. Eri kodit on meidän ratkaisu. Mutta ei se kaikille käy.

Älä sano koskaan ei ennen kuin olet nähnyt vaihtoehdot. Tässä tapauksessa sen isomman kämpän, joka on miehellesi mieleen. Katso tilanne ja asunto kerrallaan, miltä tuntuu ja kuinka paljon on tekemistä.

Auttaisiko, että laskisitte yhdessä nykyisen asunnon plussat ja miinukset. Sitten sama miehen toiveelle. Listaa voisi laatia useamman päivän tai viikon, jonka jälkeen katsoisitte kummassa on enemmän plussia ja kummassa enemmän miinuksia. Sen jälkeen voi neuvotella, miten etenette vai etenettkö vasta myöhemmin jonkun vuoden kuluttua. 

Mies voi viihtyä rempan keskellä, sinä et, joten onhan muitakin vaihtoehtoja nakutella ja kuin ostamalla isompi asunto. Miten olisi asunto  Italiassa, jossa mies saisi painia viranomaisten kanssa puolikuoliaaksi ja sinä voisit sen ajan siemailla viiniä aurinkotuolissa.

No te haluatte erilaisia asioita. Kumpikin ei voi saada haluamaansa, ellette äkkirikastu. Eivät nämä faktat pohdiskelemalla muutu.

Selkeästi isompaan vaihtaessa se osissa remontointi ei välttämättä ole niin hirveän paha, kun asutatte vain osaa huoneista ja rempan alla oleva huone on tyhjillään, kunnes se on valmis. Keittiön ja pesutilojen remppaus häiritsee paljon enemmän ja joku eteisen lattiaremontti, jos ei ole muita kulkureittejä ulos.

Kun muutettiin kaksiosta neliöön ja keittiöremppa saatiin valmiiksi juuri ennen muuttoa, ei ollut mitään ongelmia rempata paria huonetta, kun ne pystyi pitämään tyhjillään.

Taloyhtiön ikkunaremppa oli paljon hankalampi, kun piti tyhjennellä paljon tyhjää tilaa ikkunoiden eteen (jotka ovat huoneen seinästä seinään). Hirveää huonekalujen siirtämistä edestakaisin jonnekin huonen perälle.

Jos miehellä on parempi palkka ja enemmän säästöjä kuin sinulla, voisi yksi ratkaisu olla ostaa asunto esim 30/70 omistusosuuksilla eikä puoliksi.

Vaikka nykyinen hintataso on edullisempi kuin se, koska olette nykyisen asunnon ostaneet, ei se samalla alueella isompaan muuttaessa ole ongelma. Myös isompi asunto on nyt halvempi kuin olisi ollut muutama vuosi sitten.

Asumismuotoja on kovin monenlaisia, kuten myös parisuhteita. Ei ole olemassa kaikille yleispätevää ratkaisua, ei myöskään sellaista ratkaisua, joka olisi kaikilta poissuljettu.

Perisuhteen erimielisyystilanteissa mies sanoittaa usein tunteensa vaikenemalla. Nainen on avoimempi, mutta toisaalta kärkkäämpi havaitsemaan kumppanin virheet ja puutteet.

Tästä ap:n tilanteesta tulee etsimättä mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi. Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli luultavasti alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä sanutkaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

Vierailija kirjoitti:

Asumismuotoja on kovin monenlaisia, kuten myös parisuhteita. Ei ole olemassa kaikille yleispätevää ratkaisua, ei myöskään sellaista ratkaisua, joka olisi kaikilta poissuljettu.

Perisuhteen erimielisyystilanteissa mies sanoittaa usein tunteensa vaikenemalla. Nainen on avoimempi, mutta toisaalta kärkkäämpi havaitsemaan kumppanin virheet ja puutteet.

Tästä ap:n tilanteesta tulee etsimättä mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi. Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se naine

 

Näinhän se on aina ollut ja näin se on aina oleva. Hyviä havaintoja ja rohkeaa ja viisasta tekstiä sinulta.

Koostuiko se uusperhe siis ap:n isovanhemmista?

Meillä tehtiin niin, että kumpikin osti haluamansa asunnon. Ei tullut ongelmia sen kanssa, että toinen halusi sinisen seinän, toinen parvekkeen länteen tms. Suosittelen muillekin, välttyy monelta harmilta.