Lopetin toisista ihmisistä puhumisen jos he eivät ole paikalla ja tajusin kuinka paljon p***aa me puhumme toisistamme selän takana

Fiksuimmat osaavat kyllä olla jauhamatta paskaa muista selän takana. Usein juuri heistä puhutaankin paljon sitä paskaa, kun pahimpia juorukelloja ärsyttää todella paljon jos eivät saa jotakuta manipuloitua siihen myrkynkeittämiseen mukaan 🙂

Onnea! Olen vähentänyt, mutta kokonaan lopettaminen on vaikeaa. Jos näen vaikka mitä hölmöä joku somettaja on sanonut, tekisi mieli puhua siitä esim. puolisolle, vaikka ei kellekkään muulle. Tiedän että on toksista ja olisin onnellisempi kun oppisin antaa myrskyjen mennä ja tulla ilman kommenttia niihin. Pieniä askeleita eteenpäin. Oman elämän ihmisistä en enää puhu pahaa juurikaan, enkä koskaan oma-aloitteisesti.

Siinä huomaa kun lopettaa muiden asioihin puuttumisen ja muista puhumisen, että omat energiat tasapainottuu myös. Se karminen tosiasia, että sä tunnet ihmisenä kokoajan enemmän itse negaa, katoaa pois siitä kokonaan. 

Mulla on perheenjäseniä ketkä soittelee mulle päivittäin ja jauhaa toisista ihmisistä jotain, oli ne työkavereita tai ketä vaan. Kikka on olla joko vastaamatta, tai hokea juuta ja jaata puhelun aikana ja olla itse lähtemättä mukaan. 

Se asia on niin, että ihmiset nimenomaan luo väärää todellisuutta toisilleen ja itselleen kun ne jauhaa toisista ihmisistä, ei meistä kukaan oikeasti tiedä mitä ihmiset tekee tai minkälaisia ne on, kaikki on vaan olettamusta tai toisen ihmisen tarinan keksimistä, koska hän itse haluaa näyttää hyvältä. 

<3

Vierailija kirjoitti:

Onnea! Olen vähentänyt, mutta kokonaan lopettaminen on vaikeaa. Jos näen vaikka mitä hölmöä joku somettaja on sanonut, tekisi mieli puhua siitä esim. puolisolle, vaikka ei kellekkään muulle. Tiedän että on toksista ja olisin onnellisempi kun oppisin antaa myrskyjen mennä ja tulla ilman kommenttia niihin. Pieniä askeleita eteenpäin. Oman elämän ihmisistä en enää puhu pahaa juurikaan, enkä koskaan oma-aloitteisesti.

Tein päätöksen lopettaa, mutta yhytän itseni tekemästä sitä vaikka minkälaisilla tavoilla. Keskustelu toisen ihmisen kanssa toisesta selän takana, se on helpoin lopettaa. Sitten huomasin että kirjoitan anonyymillä palstalla toisista pahaa. Sitten huomasin että ajattelen sisäisessä puheessani toisista pahaa. Sitten huomaan jopa että koen vain tuntemuksina että maailmassa on jotain pielessä. Negatiiviset asiat voivat koskea jopa asioita tai ihmisryhmiä, vaikkapa tietynmallisilla polkupyörällä nopeasti ajavia ihmisiä. Mutta kun sen äkkää, huomaa mitä on tekemässä itselleen, ja antaa olla. Mutta pelkkä ulkopuolelle p:n levittely rauhoittaa mieltä kummasti. On muuten todella VAIKEA aluksi keksiä positiivista juteltavaa toisen kanssa.  -ap

Riippuu kai miten puhuu tai mitä. Minua häiritsi joskus että jotkut tuomitsi muut, riippuen millä sävyllä puhuu ja miten toinen sen käsittää, eikö voi normaalisti puhua mistään. Jos siis toinen tuomitsee heti. Ei sellaisen kanssa sitten uskalla puhua. Toki joskus voi olla että joku on mokannut mutta silti. Miksi osa negaa heti. -Se että on asiat esillä, ei välttämättä tarkoita että pitää draamailla.

Puhun edelleen toisista ihmisistä mutta ihmisten eriytyttämisen sijaan koitan saada heidät vähän enemmän yhteen. Rakenna ihmisille siltoja äläkä laske heitä jokeen.

Tuossa on puolensa ja puolensa. Äitini ei koskaan puhu muista ihmisistä, hän puhuu vain itsestään. Se on todella rasittavaa. Lisäksi olen aivan kuutamolla suvustani ja perhetutuista, en ollenkaan tiedä, kuka on kuka, ja esimerkiksi sukujuhlissa tai syntymäpäivillä minulla ei ole pienintä aavistusta, keitä nämä ihmiset oikein ovat. En tietenkään saa kuulla, kun ihmiset menevät naimisiin tai saavat lapsia, lapset saavat nimen, enkä minä kuule sitä, eroamisista en myöskään tietenkään kuule. Kuolemasta äitini laittaa lyhyen viestin, mutta minulla ei välttämättä ole mitään käsitystä, kuka tämä hiippakuntaa vaihtanut mikko oikein on. 

En myöskään ole suoraan yhteydessä näihin ihmisiin, koska en heitä ollenkaan tunne. Serkuiltani välillä kuulen asioita ja joskus tätini kertoo minulle juhlissa, kuka kukakin on. Olen varmaan sukulaisiööe ja tutuille myös tosi mysteerihenkilö, koska tuskin äitini minusta on heille mitään kertonut, hyvä jos nimen. 

Miehenä toimistotöissä on vaikea oppia kollegojen nimiä kun en puhu näistä selän takana. Olen käsittänyt että naiset oppivat kollegoidensa nimet melko nopeasti?

Tää on tosi kiinnostava aihe, kun tuntuu että ihan kaikki mitä täällä pallolla tapahtuu, liittyy johonkin toiseen ihmiseen,päätökseen, tai tekemiseen.Miten ihmeessä tuon voisi lopettaa? Olen kyllästynyt negaatiossa pyörimiseen.

Moni esimerkiksi moralisoi perhettään, joka soittelee juoruja. Mutta sitten ne samat ihmiset kertoo kuitenkin vaikkapa töistä ikäviä kohtaamisia työkavereidensa kanssa jossa kertovat kuitenkin sit itse myös muiden käytöksestä joka herättää heissä negatiivisia tuntemuksia.Melko harvoin kukaan juoruilee ihanista hyvistä kokemuksista. 

Samoin töissä jatkuvasti paheksutaan vaikka pomojen päätöksiä, niiden syitä, seurauksia, politiikassa Sanna marinia tai ketä nyt milloinkin saksineen.

Miten tän avostelevan puheen ja negatiivisuuden vois lopettaa kokonaan?

Itse olen tullut siihen päätökseen että kyseessä on ihmisen perustarve, koska en ole vaan itse nähnyt miten tämän voisi lopettaa. Vinkkejä jos joku tähän kyennyt. Kyllästyttää tämä jatkuva sonnan jauhaminen ja sitä tekee itsekin, huomaamatta huomaa kommentoivansa vaikka pomon erikoista tapaa toimia tai puutetta päätöksille ym ym.

Vaikeaa

Tämäpä se, tein näin jotain 13 vuotta sitten, on ollut eriyttävää sosiaalisissa tilanteissa joista suurin osa tuntuu perustuvan yhteenkuuluvuuden tunteen luomiseen muiden paskanpuhujien kanssa. Ainakun joku poistuu paikalta niin kohde vain vaihtuu poissaolijaan. Käsittämätöntä. Raivostuttavaa. Eikö ihmiset tajua että heillekin tehdään näin? Vai kuuluuko se vain asiaan. En hirveästi tykkää ihmisistä ja koen olevani jotenkin vajaa kun vihaan näitä sääntöjä.

Vierailija kirjoitti:

Tää on tosi kiinnostava aihe, kun tuntuu että ihan kaikki mitä täällä pallolla tapahtuu, liittyy johonkin toiseen ihmiseen,päätökseen, tai tekemiseen.Miten ihmeessä tuon voisi lopettaa? Olen kyllästynyt negaatiossa pyörimiseen.

Moni esimerkiksi moralisoi perhettään, joka soittelee juoruja. Mutta sitten ne samat ihmiset kertoo kuitenkin vaikkapa töistä ikäviä kohtaamisia työkavereidensa kanssa jossa kertovat kuitenkin sit itse myös muiden käytöksestä joka herättää heissä negatiivisia tuntemuksia.Melko harvoin kukaan juoruilee ihanista hyvistä kokemuksista. 

Samoin töissä jatkuvasti paheksutaan vaikka pomojen päätöksiä, niiden syitä, seurauksia, politiikassa Sanna marinia tai ketä nyt milloinkin saksineen.

Miten tän avostelevan puheen ja negatiivisuuden vois lopettaa kokonaan?

Itse olen tullut siihen päätökseen että kyseessä on ihmisen perustarve, koska en ole vaan itse nähnyt miten tämän voisi

Ihan vaan ottaa asiat rohkeasti ja asiallisesti puheeksi jos jokin häiritsee eikä hoida asioita pelkurimaisen passiivisaggressiivisesti valittamalla selän takana.