Mitä olet jättänyt sanomatta jollekulle?

Entiselle esihenkilölleni, lty johtajalle jäi paljonkin sanomatta koska en uskaltanut. Olin aivan liian väsynyt ja turhautunut puolustautumaan ja sanomaan sinulle totuutta siitä miksi päätin lähteä. Toki jos olet yhtään fiksu, ymmärsit sen varmasti rivien välistä. Pelkäsin myös että yrität shabotoida tulevia työpaikkojani koska olet sairain persoon koko työaurani aikana vastaan tulleista esihenkilöistä. En myöskään halunnut pottaa siltoja takanani ko firmaan, jäin vaan odottamana että sinä lennät sieltä pellolle, niin kuin sitten muutaman v päästä kävikin. Ihmettelen kyllä kovasti miten sait näinkin monta vuotta melskata ja tuhota ihmisten työuria ja itsetuntoa ilman että kukaan puuttui asiaan, tai ehkä heristi sormea ja laittoi sinut koulutukseen "be a kind". 

Etkö tajunnut hul.. u ert, että olet todella sairaspersoonainen, vallanhimoinen tyranni, suorastaan "sivistynyt sadisti" joka oikeuttaa itselleen vallan väärinkäytön koska olet vakavasti narsistispersoonallishäiriöinen. Olit varmasti kova luu muiden vastaavien johtajien joukossa, mutta minä näin lävitsesi. Olit omaan henkiseen kapasiteettiisi nähden aivan liian vaativassa tehtävässä. Et sovi johtamaan muita ihmisiä, koska nautit muiden nöyryyttämisetä, vähättelemisestä ja nujertamisesta. Et ollut 25 vuotisen työurasi aikana oppinut mitään miten nykypäivänä asiantuntija ja ylempiä toimihenkilöalaisia johdetaan. Meitä ei johdeta pelottelemalla, uhkailemalla, ei julkinolaamalla, vähättelemällä, simputtamalla, jatkuvalla kyseenalaistamisella jne. Taisit myös tajuta, että sinusta ei pidä kukaan muu kuin se sinua nuoleskeleva ja sinun omanarvontuntoa pönkittävä tiimiläinen jonka otit juuri tuota varten tiimiin, koska tiesit että hän hännystelee sinua. Me kaikki muut inhosimme sinua ja tietäisitpä vaan mitä sinusta puhuttiin. Suositteleisin sinulle pitkää terapiaa.

Onneksi joku tajusi 4v jälkeen miten toksinen persoona olet ja sait kenkää. 

Voi ei, niiiiin paljon, niin paljon positiivista jäi sanomatta. Valitettavasti sanoin vain negatiivisia asioita syvästi loukattuna, surullisena ja jopa shokissa. Olin aivan liian ylpeä silloin nuorena 90 luvulla vielä myöntämään sitä, että rakastin sinua, olin aina halunnut vain sinut. Se että olin kiukkuinen ja epävarma, mustasukkainen ja loukkasin sinua, johtui vain siitä että olin epävarma rakkautesi suhteen, enkä osannut luottaa sinuun aikaisemman raadollisen kokemuksen myötä. Etkä sinäkään tehnyt luottamusta helpoksi. Olisin tarvinnut vain rakkauttasi, läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunteen lisäystä, lujaa luottamusta ja turvaa siitä että sinä olet minun ja minä sinun, en sitä jatkuvaa epävarmuutta ja pikkuhiljaa erilleen ajautumista joka musersi kai minut jollain tapaa.

Jäi sanomatta sinä talvisena yönä kun minut etsit, että minäkin olisin halunnut sinut, ihan niin kuin sinä minut. Jäi sanomatta kuinka minäkin kaipasin sinua kipeästi yhä. En olisi tarvinnut ketään muuta kuin sinut, en edes katsellut muita, näin vain sinut. Sinä särjit sydämeni ja sieluni.

En ehkä ikinä uskalla (saa tilaisuutta) tunnustaa, että nyt kun taas näemme satunnaisesti sydämeni pyörähtää yhä ympäri ja jäät niin silmiini kiinni. Tunnen piikin sydämessäni, elät jonkun muun kanssa sitä elämää jota meidän piti elää. Olet yhä minun rakas jossain sieluni sopukoissa. En ole koskaan rakastanut ketään muuta kuin sinua. Kaikki muut jälkeesi olivat vain korvikkeita ja yrityksiä unohtaa sinut J.

Onneksi sanoin kerran.

Turpaan tuli henkisesti, mutta jos en olisi sanonut, niin olisi harmittanut loppuelämän.

Oli silti yksi synkimpiä päiviä.

Juuri jätin sanomatta, että olet ihana ja haluaisin olla kanssasi. En sanonut hänelle enää mitään ja siihen päättyi tämäkin homma.

Voi Ap! Tuntuu kuin koko ketju 1-38 olisi yksinpuheluasi tilanteestasi (mme). Näinkö on? Ja jatkat tätä tänään 24.11.2024. Tiedät aika varmasti jo mitä kaikesta ajattelen. Mutta kyllä tämä on kaikki aivan hirveää ja oleMME täysin traumojemme lävistämiä.

Hyvä että terapoit itseäsi kirjoittamalla tänne palstalle. Moni nappaa juttuihisi, vaikka on jotain ketjuja joita en ymmärrä ja jotka häiritsevät ja on tullut mieleen voisivatko ne olla peräisin sinulta. Ne ovat jotenkin sairaita.

Menestyvillä ja fiksuillakin ihmisillä voi olla joku sairas nurkka tunne-elämässään ja rakkaussuhteessaan jossa se tunne-elämäkin 'näyttäytyy'.

Hyvää päivänjatkoa! 

En ole sanonut parhaalle ystävälleni, että on täysin vääränlaisen miehen kanssa yhdessä ja mies vain hyväksikäyttää häntä. Mies on työtä vieroksuva, alkoholisoitunut, epärehellinen pummi, joka ei osaa käyttää edes pesukonetta. Kuulemma liikaa painikkeita opiskeltavaksi. Tästä syystä välini ystävääni on myös alkaneet rakoilla ja näen että rakoilevat entisestään. En halua tuon miehen kaltaisia ihmisiä itseni tai lasteni lähelle. Odotan että ystäväni tulee järkiinsä joku päivä, ja palaa sitten takaisin omana itsenään. 

Olen jättänyt eräälle ihmiselle sanomatta useita asioita, koska hän ei olisi kyennyt keskustelemaan asioista. Olisi pitänyt sanoa että en ole äitisi, jonka kanssa sinulla on ollut hankalat välit- on epäreilua että kohdistat kaikki patoutuneet kiukkusi minuun ja leikit sitten itse positiivista sen jälkeen. Otin etäisyyttä ja ymmärsin miten raskas olitkaan. Nyt on helpompi hengittää.

Olen myös jättänyt sanomatta ihastukselle tunteistani.

Viimeksi eilen olisin voinut sanoa eräälle ihmiselle, että hänen ystävyytensä merkitsee enemmän kuin hän itse aavistaakaan. En uskalla sanoa sitä koska pelkään että hän tulkitsee sen väärin ja ottaa etäisyyttä. Pidn yheisistä keskusteluistamme.

Lähdetäänkö kahville? Mennään naimisiin, muutetaan maalle, tehdään lapsia ja eletään loppuelämä yhdessä in love <3<3 😅 N32 (p.s. en edes itse halua lapsia, mutta jos oikea tyyppi osuu kohdalle ni tollainenkin mielenhäiriö voi tapahtua)

En pystynyt kertomaan ystävälle, että kun olin yökylässä heidän luonaan niin hänen miehensä yritti ra*i*skata minut tultuaan jostain (oli ollut kaveriensa kanssa juopottelemassa).

Muistan lopun ikääni miten hän otti ranteistani kiinni ja painoi minut alas.

Varmaan joku suojelusenkeli auttoi minut puhumaan oikeat sanat ja sain hänet lähtemään omaan makuuhuoneeseensa.

Muistaakseni puhuin hänelle jotain että sinullahan on vaimo ja kaksi pientä lasta yläkerrassa, tsjp

Tuli todella ikävä olo siitä, en enää ikinä suostunut heille yökylään enkä tiedä, kuuliko ystäväni mitä alakerrassa tapahtui, ei hänkään aamusella mitään sanonut.

Harmittaa ihan hirveästi, mutta miten tuollaisen asian voi edes kertoa? Vaikutti erittäin kielteisesti väleihimme.

Vierailija kirjoitti:

Voi Ap! Tuntuu kuin koko ketju 1-38 olisi yksinpuheluasi tilanteestasi (mme). Näinkö on? Ja jatkat tätä tänään 24.11.2024. Tiedät aika varmasti jo mitä kaikesta ajattelen. Mutta kyllä tämä on kaikki aivan hirveää ja oleMME täysin traumojemme lävistämiä.

Hyvä että terapoit itseäsi kirjoittamalla tänne palstalle. Moni nappaa juttuihisi, vaikka on jotain ketjuja joita en ymmärrä ja jotka häiritsevät ja on tullut mieleen voisivatko ne olla peräisin sinulta. Ne ovat jotenkin sairaita.

Menestyvillä ja fiksuillakin ihmisillä voi olla joku sairas nurkka tunne-elämässään ja rakkaussuhteessaan jossa se tunne-elämäkin 'näyttäytyy'.

Hyvää päivänjatkoa! 

Oletpa tyhmä. 

Jatkuvista vihjeistäsi tiedän, että rakastat minua. 

(Todennäköisesti kerron tämän hänelle .)

Jos vielä joskus kohtaisin nuoruudessani tapailevani miehen niin pyytäisin anteeksi paskamaista käytöstäni. Olen katunut sitä aina.

Viesteihini vastaamatta jättäminen teloi minut henkisesti. En ehkä pysty koskaan enää tulemaan sinne missä aina tapasimme.