Miehet. Kumman naisen asetatte etusijalle. Ex-vaimonne, joka on lastenne äiti vai nykyisen vaimonne, jonka kanssa teillä ei ole lapsia?
Minusta tuntuu aina tärkeämmältä lasteni äiti kuin uusi vaimoni. Vaikka uuden vaimon kanssa seksi on mahtavaa.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen perhe on aina tärkeämpi kuin vanha.
Lapset ovat nykyistä perhettä ja heidän hyvinvointinsa vahvasti sidoksissa äitinsä hyvinvointiin. Eli mikä on vastauksesi?
Ex-vaimo sen sijaan ei ole nykyistä perhettä, ja kysymys oli ex-vaimo vs. nykyinen vaimo. Lapset varmaan useimmilla on etusijalla, mutta sehän ei vaimojen järjestykseen liity. He ovat erillisiä ihmisiä, joiden hyvinvointia arvioidaan ihan itsessään eikä äitinsä kautta.
Liittyyhän se. Jos ex-vaimo oireilee niin lapsetkin alkavat ennemmin tai myöhemmin oireilla. Pahoinvoiva äiti ei kasvata hyvinvoivia lapsia.
Mutta sinä siis priorisoit nykyisen vaimon, etkä välitä eksän hyvinvoinnista, se kävi selväksi.
Miten ihmeessä aikuinen ihminen alkaisi "oireilla" siitä, että EX-kumppani ei aseta häntä lasten ja nyksänsä edelle. Mitä ihmettä sä sösellät. Aikuiset ihmiset yleensä osaa huolehtia itsestään ja kaipaa emotionaalista yhteyttä omasta perheestä/ystävistä eikä eksästä. Kuulostat siltä, että haluat käyttää lapsiasi tekosyynä kontrolloida eksääsi. Tämä kyllä varmasti aiheuttaa henkistä taakkaa lapsillesi, mutta syy siihen olet sinä eikä eksäsi.
Jos lapsien hyvinvoinnista huolehtimisen sivutuotteena ex-vaimon tilanne jotenkin paranee, niin se on vain sivutuote. Lapset ovat ne, joiden pitää olla etusijalla, ja aikuisista nykyinen kumppani.
Ex-vaimolla on lapset viikolla, niin silloin tulee paneskeltua lähinnä vain nykyisen vaimon kanssa.
Viikonlopuna lapset on sitten hoidossa nykyisellä vaimolla, niin menen paneskelaan ex-vaimoa.
Joskus saadaan lapset ex-anopiin hoitoon, niin silloin voidaan olla kolmen kimapassa.
Vaikea sanoa kumpi on tärkeämpi.
Jos olisin eronnut, lasteni äidin hyvinvointi olisi minulle erittäin tärkeää, sillä lapset olisivat hänen vastuullaan noin puolet ajasta. Pyrkisin siis kaikin keinoin varmistamaan, että eksälläni on asiat hyvin. Joissain tilanteissa tämä saattaisi tarkoittaa eksän priorisointia uuden puolison edun edelle. Jos uusi kumppani ei ymmärtäisi tätä, hän oisi minulle väärä kumppani.
Vierailija kirjoitti:
Järjestys on lapset, nyky vaimo, eksä.
Jos haluaa että perhe on onnellinen, on järjestys aina ensin puoliso, sitten lapset ja ex ei kuulu edes listalle.
Joka lapset laittaa avioliiton väliin, se helvetin portit aukaisee...
Parisuhde on lasten koti, ei ne seinät joiden sisällä asuvat.
Ihan täyttä paskaa tuo että exän hyvinvointi on tärkeää lasten vuoksi.
Mua ei oo eron jälkeen kiinnostanut ex tai sen hyvinvointi pätkänkään vertaa. Yksi lapsi sen exän kanssa on, ja sen lapsen hyvinvointi mua kyllä kiinnostaa. Aikoinaan tein sen exälle hyvinkin selväksi, että minua ei kannata yrittää kiristää. Kun exällä meni huonommin, niin kävin hakemassa alle kouluikäisen lapsen minun ja nykyiseni luokse. Exälle sanoin, että näkee lapsensa seuraavan kerran kun on pistänyt elämänsä parempaan järjestykseen. En minä siinä exän hyvinvointia ajatellut vaan lapsen. Siinä hetkessä käytiin vakavia keskusteluja siitä, että lapsi olisi jäänyt pysyvästi meidän luokse. Minulle ja nykyiselle se olisi sopinut, lapselle ei. Se on aika karua toisaalta, että alle kouluikäinen lapsi pelkää, että äiti juo itsensä hengiltä ellei hän(pieni lapsi) ole valvomassa, ettei äiti juo liikaa. Puoli vuotta siinä meni. Nyt noista ajoista on jo aikaa, lapsikin täysi-ikäinen mutta exää en ole nähnyt enkä hänestä mitään kuullutkaan yli kymmeneen vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu tilanteesta. Jos lasten hyvinvointi on kiinni siitä, että asetan etusijalle exän niin sitten. Muuten en ellei hänen terveytensä tai henkensä riipu siitä ja tällöinkin väliaikaisesti.
Kuulostaa hyvälle.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin eronnut, lasteni äidin hyvinvointi olisi minulle erittäin tärkeää, sillä lapset olisivat hänen vastuullaan noin puolet ajasta. Pyrkisin siis kaikin keinoin varmistamaan, että eksälläni on asiat hyvin. Joissain tilanteissa tämä saattaisi tarkoittaa eksän priorisointia uuden puolison edun edelle. Jos uusi kumppani ei ymmärtäisi tätä, hän oisi minulle väärä kumppani.
Itse en eronneena edes haluaisi että ex ajattelee noin. Lapset menee etusijalle aina, mutta parisuhteissa ei pidä jäädä roikkumaan exässä kiinni vaan siirtyä reilusti eteenpäin. Kiusallista jos ei toinen vielä vuosienkaan päästä osaa priorisoida nykyistä rakkaussuhdetta jo päättyneen edelle.
Missä asiassa pitää laittaa etusijalle?
Olen huomannut, että kun mies eroaa ja menee uusiin naimisiin, niin uusi vaimo on hänelle kaikkein tärkein. Mies on niin innoissaan, kun saa uutta pillua, että lapsetkin jää taka-alalle: lapsien tapaamiset harvenee ja mies käyttää vähemmän rahaa lapsiinsa.
exällä ei tietenkään ole mitään arvoa, koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihan täyttä paskaa tuo että exän hyvinvointi on tärkeää lasten vuoksi.
Mua ei oo eron jälkeen kiinnostanut ex tai sen hyvinvointi pätkänkään vertaa. Yksi lapsi sen exän kanssa on, ja sen lapsen hyvinvointi mua kyllä kiinnostaa. Aikoinaan tein sen exälle hyvinkin selväksi, että minua ei kannata yrittää kiristää. Kun exällä meni huonommin, niin kävin hakemassa alle kouluikäisen lapsen minun ja nykyiseni luokse. Exälle sanoin, että näkee lapsensa seuraavan kerran kun on pistänyt elämänsä parempaan järjestykseen. En minä siinä exän hyvinvointia ajatellut vaan lapsen. Siinä hetkessä käytiin vakavia keskusteluja siitä, että lapsi olisi jäänyt pysyvästi meidän luokse. Minulle ja nykyiselle se olisi sopinut, lapselle ei. Se on aika karua toisaalta, että alle kouluikäinen lapsi pelkää, että äiti juo itsensä hengiltä ellei hän(pieni lapsi) ole valvomassa, ettei äiti juo liikaa. Puoli vuotta siinä meni. Nyt noista ajoista on jo
Tuo on hyvä esimerkki tilanteesta, jossa koettaisin tukea eksä. Lapsen tehtävä ei ole huolehtia äidistään.
Tuo tapahtunut on varmasti vaikuttanut lapsenne henkiseen kehitykseen ja ne oireet saattavat näkyä vasta vuosikymmenien kuluttua. Lasten hoitovastuun siirtäminen kokonaan sinulle oli varmasti perusteltu. Toimit siinä ihan oikein.
Itse kuitenkin vastaavassa tilanteessa haluaisin huolehtia myös siitä, ettei äidin ja lapsen välinen suhde katkea ja ettei lapsi koe äitinsä hylänneen häntä. Tämä vaatisi myös äidin tukemista, pelkkä lapsesta huolehteminen ei riittäisi. Se että sanoo alkoholistille, että hoida elämäsi kuntoon tai et näe enää lastasi, ei ole tukemista vaan henkistä väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin eronnut, lasteni äidin hyvinvointi olisi minulle erittäin tärkeää, sillä lapset olisivat hänen vastuullaan noin puolet ajasta. Pyrkisin siis kaikin keinoin varmistamaan, että eksälläni on asiat hyvin. Joissain tilanteissa tämä saattaisi tarkoittaa eksän priorisointia uuden puolison edun edelle. Jos uusi kumppani ei ymmärtäisi tätä, hän oisi minulle väärä kumppani.
Itse en eronneena edes haluaisi että ex ajattelee noin. Lapset menee etusijalle aina, mutta parisuhteissa ei pidä jäädä roikkumaan exässä kiinni vaan siirtyä reilusti eteenpäin. Kiusallista jos ei toinen vielä vuosienkaan päästä osaa priorisoida nykyistä rakkaussuhdetta jo päättyneen edelle.
Ei siinä ole kyse rakkauden priorisoinnista. Suhde lapsen äitiin eli eksään voi olla täysin käytännöllinen, kuten esimerkiksi tuossa jonkun esiin nostamassa alkoholistiäidin esimerkissä. Jos yrittää saada eksänsä hoitoon ja tukee alkoholista irtautumista, tukee sitä että eksä saisi elämänsä kuntoon, tukee äidin ja lapsen välisen suhteen säilymistä, se on myös lapsen edun mukaista.
Mutta kuten sanoin, jos uusi kumppani ei tällaista ymmärrä, niin se on silloin väärä kumppani.
Tässä kohtaa varmaan monessa uusperheessä mennään metsään. Täälläkin miehen ex valittaa miehelle, että "miten sun nykyinen ei näe miten kohtelet lastesi äitiä". Ei mies kohtele häntä mitenkään muuten kuin täysin asiallisesti. Aivan täysin. Lasten asioista keskustelee, mutta ei ole olemassa exän tarpeita varten, vaan LASTEN. Kyse siis jo juuri aikuistuneista lapsista, jotka ovat jo muuttaneet pois kotoa. Ei miehellä ole mitään velvollisuuksia lasten äitiin. Lapsiinsa kylläkin. Minä naisena jattelen niin, että parisuhde on ensimmäinen, se nykyinen kumppani, sillä lapset ovat meillä vain lainassa ja heillä on aikuistuttuaan oma elämänsä. Lasten ollessa alaikäisiä järjestystä ei valita. Molemmat ovat tärkeitä, lapset omalla tavallaan ja kumppani omallaan. Rakkaus heihin on erilaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen perhe on aina tärkeämpi kuin vanha.
Lapset ovat nykyistä perhettä ja heidän hyvinvointinsa vahvasti sidoksissa äitinsä hyvinvointiin. Eli mikä on vastauksesi?
Ex-vaimo sen sijaan ei ole nykyistä perhettä, ja kysymys oli ex-vaimo vs. nykyinen vaimo. Lapset varmaan useimmilla on etusijalla, mutta sehän ei vaimojen järjestykseen liity. He ovat erillisiä ihmisiä, joiden hyvinvointia arvioidaan ihan itsessään eikä äitinsä kautta.
Tässähän tämä on avattu jo hyvin kun joku ei tuosta ymmärtänyt.
Tämä toimii myös omiin/puolison vanhempiin. Se oma perhe missä arki eletään ja lapset kasvatettaan on aina tärkein. Ei tarkoita, että muita voi kohdella huonosti, mutta tärkeys järjestys ei voi olla mitään muuta, jos perheen haluaa säilyttää.
Eli jos lapset kasvaa eksän kanssa niin se perhe on tärkein?
Vierailija kirjoitti:
Eli jos lapset kasvaa eksän kanssa niin se perhe on tärkein?
No ei. Sellaista tilannetta ei ole missä eivät myös minun luonnani olisi. Vaikkai sitten vain viikonloppuisin. Ex olisi ex syystä. No ehkä mun ei kannattaisi aiheeseen kirjoitaa mitään kun en ole eronnut. Varmaankin sen takia kun perheeni on aina se ykkönen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos lapset kasvaa eksän kanssa niin se perhe on tärkein?
No ei. Sellaista tilannetta ei ole missä eivät myös minun luonnani olisi. Vaikkai sitten vain viikonloppuisin. Ex olisi ex syystä. No ehkä mun ei kannattaisi aiheeseen kirjoitaa mitään kun en ole eronnut. Varmaankin sen takia kun perheeni on aina se ykkönen.
Mut jos on vuoroviikkosysteemi, niin se lapset kasvavat eksän kanssa puolet lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Sekö ei siis olisi tärkeää?
No vielä typerämpää se nyt on jätetyn nostaa jättäjä tuollaiselle jalustalle.