Lue keskustelun säännöt.
Mun tavaranraivauksen kompastuskivi on kauniit semiarvokkaat tavarat joita en ikinä käytä mutta mistä en raaski luopua
25.08.2024 |
Esimerkkinä keittiönlaatikko, johon olen tunkenut vanhoja Arabian suolakkoja ja seinälautasia. Tänään olin niitä jo pakkaamassa poislahjoitettavaksi kun huvikseen googlasin niistä saatavia hintoja. No ei ne olleet kuin joitain kymppejä/esine, yksi oli reilun satasen, mutta taas kävi niin että ajattelin että myyn ne itse SITTEN JOSKUS onhan sekin rahaa. Mitä ei kuitenkaan ikinä tosiasiassa tapahdu. Ja kohta taas siirtelen niitä paikasta toiseen😩
Kommentit (6)
Arvo ei ole aina sama mitä voi saada. Olen kierrättänyt koko asunnon tavarat. Raskasta oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hätää, tääl o kans yks joka meinaa "arvokkaat" esineensä myydä sit ku tarttee myydä.
Mulla o kyl kaikki arabiat esillä sun muut humppilat... tykkään kattella niitä päivittäin ja tulee hyvä olo
Vierailija kirjoitti:
Arvo ei ole aina sama mitä voi saada. Olen kierrättänyt koko asunnon tavarat. Raskasta oli.
Juu tiedän kyllä. Torista katselin hintoja. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei hätää, tääl o kans yks joka meinaa "arvokkaat" esineensä myydä sit ku tarttee myydä.
Mulla o kyl kaikki arabiat esillä sun muut humppilat... tykkään kattella niitä päivittäin ja tulee hyvä olo
Mulla kai alkaa jotenkin sisustusmaku muuttumaan. Olen huomannut että olen kyllästynyt kaikkiin pikkusieviin juttuihin joilla ei ole mitään käyttöä. Olen antanut pois vaikka kuinka paljon kirjottuja ja virkattuja liinoja, erilaisia koriste-esineitä, koristetyynyn päällisiä, vilttejä... Tänään silmäilin mummon häälahja-astiaston jämiä, että luovun niistäkin. Ap
Mä aion hillota tavaroitani lopun elämäni, tytär saa sitten myydä, kun musta aika jättää. En näe mitään syytä myydä niitä itse, kun tykkään niistä, vaikkei kaikille käyttöä olekaan. Omathan on rojuni.
Höpönassu 😘