Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä vanhemman menettäminen on helpointa?
25.08.2024 |
Onko jotain tällaista ikää? Ehkä ekat vuodet mistä itsellä ei ole muistikuvia?
Kommentit (47)
Minusta silloin, kun on itse aikuinen. Jos vanhemman menettäisi lapsena, jäisi moni kehitystehtävä saavuttamatta.
Äitini kuoli, kun olin 35. Meidän lapset oli silloin pieniä ja tuntui, että kaikilla muilla oli lasten mummot vielä elossa.
Isäni elää vielä, olen nyt 50. Isän menettämiseen olen ehtinyt paremmin valmistautua ja se tuntuu ehkä luonnollisemmalta, kun sen aika tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni ihan alle vuoden ikäisenä. Tai sitten kun itsekin katselee hautapaikkaansa. Isä kuoli kun olin 26 vuotias, kaksoset oli kuukauden ikäisiä, se oli jotenkin hirveää, kun en ehtinyt näkemään isää kolmeen kuukauteen, ensin piti maata viikkoja ja sitten ei päässyt heti mihinkään kun toinen kaksosista oli niin pieni syntyessään ettei päässyt sittenkään mihinkään
Ei riipu niinkään iästä vaan vanhemmasta. Joidenkin menettäminen on suuri suru, osan taas ei niinkään.
Mikä pakkomielle sulla on vanhempiesi menettämiseen? Joka päivä näitä aloituksia. Kannattaisko sun kehittää joku oma identiteetti ja käsitellä traumasi?
Ap sinulla on pahoja mielenterveysongelmia. Jankutat päivittäin samasta asiasta. Keksi jotain muuta tai hae apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta silloin, kun on itse aikuinen. Jos vanhemman menettäisi lapsena, jäisi moni kehitystehtävä saavuttamatta.
Äitini kuoli, kun olin 35. Meidän lapset oli silloin pieniä ja tuntui, että kaikilla muilla oli lasten mummot vielä elossa.
Isäni elää vielä, olen nyt 50. Isän menettämiseen olen ehtinyt paremmin valmistautua ja se tuntuu ehkä luonnollisemmalta, kun sen aika tulee.
Eihän se lapsi ilman hoivaajaa jää vaikka vanhempi tai molemmat kuolisi. Ei se lapsi just biologisia vanhempiaan tarvitse vaan hoivaajia.
Itse menetin isän, kun olin alle 9-vuotias. Kyllä se elämään vaikuttaa, mutta ongelmistani syytän kyllä ensisijaisesti huonoja geenejä. Minun on helppo todeta ilmeinen: minulla on joukko huonoja geenejä, ja voin sanoa sen aivan rehellisesti, koska minulla on kuitenkin suurempi joukko erittäin hyviä geenejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään ikä ole helppo. Samoin lapsen menetys on suruista suurin .
Aina täällä joku vanhempi täällä postaa saman kommentin. Eli kun kysytään vanhemman menettämisestä, tämä sanoo että kyllä lapsen menetys on paljon pahempaa. Sitähän kysyttiinkin, just.
Isäni kuoli itsemurhan seurauksena kun olin 16 ja äitini alkoholiongelman tuottamiin sairauksiin ja valvomattomaan psyykelääkkeiden yliannostukseen kun olin yli kolmekymmentä. Ensimmäinen kuolema jätti elinikäiset jäljet ja tuotti paljon vaikeuksia elämääni, toinen ei niinkään,surua tietysti,mutta alkoholismin vuoksi helpotuksen tunne oli päällimmäinen vaikka häntä rakastinkin,siis sitä todellista äitiäni,joka hän oli vielä ollessani lapsi. Surutyö kestää silti molempien osalta lopun elämääni. Täytyykin tässä piakkoin viedä syyskynttilät haudalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen menettänyt isän kun olin 7, äitipuoli taas kuoli kun olin 10. Ikävää, mutta ihan hyvä elämä minulla on kuitenkin ollut. En ehtinyt tuntea heitä aikuisena vaan ainoastaan lapsen näkökulmasta. Lapsen maailmassa taas vuosikin on pieni ikuisuus.
Vierailija kirjoitti:
Mikä pakkomielle sulla on vanhempiesi menettämiseen? Joka päivä näitä aloituksia. Kannattaisko sun kehittää joku oma identiteetti ja käsitellä traumasi?
Kaikenlaisia sekoja täällä kirjoitteleekin.. Oletko itse menettänyt itsellesi rakkaan ihmisen/lemmikin/tms? Ilmeisesti et,tai sitten työskentelet sotessa sosiaalipuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään ikä ole helppo. Samoin lapsen menetys on suruista suurin .
Miten niin samoin? Vanhempien kuuluu kuolla ennen lapsiansa. Se on siis tavallista ja ihan kaikki normaalit ihmiset selviävät siitä kyllä.
Eivät välttämättä selviä. Toisille omat vanhemmat ovat rakkaampia kuin sinulle.
Vierailija kirjoitti:
1v
Tällöinhän siitä kärsii koko ikänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään ikä ole helppo. Samoin lapsen menetys on suruista suurin .
Miten niin samoin? Vanhempien kuuluu kuolla ennen lapsiansa. Se on siis tavallista ja ihan kaikki normaalit ihmiset selviävät siitä kyllä.
Eivät välttämättä selviä. Toisille omat vanhemmat ovat rakkaampia kuin sinulle.
No montako sellaista tunnet, jotka eivät ole selvinneet? Siis suruhan se on liki kaikille, mutta ettei siitä lainkaan selviäisi? Aiivan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään ikä ole helppo. Samoin lapsen menetys on suruista suurin .
Miten niin samoin? Vanhempien kuuluu kuolla ennen lapsiansa. Se on siis tavallista ja ihan kaikki normaalit ihmiset selviävät siitä kyllä.
Lapsi tarvitsee vanhempiaan kehittyäkseen aikuiseksi ja elättämään itsensä.
Vanhemmat eivät tarvitse lastaan. Ja lapsia voi olla monta. Lapsella taas on vain yksi äiti ja isä. Jos niitäkään.
Kuinka monta lasta sinulta on kuollut, ja kuinka monta olet synnyttänyt tilalle? Jumalauta mikä urpo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1v
Tällöinhän siitä kärsii koko ikänsä.
En minä ainakaan ole kärsinyt. En ole kaivannut sellaista mitä ei ole ollut, minulle normitilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään ikä ole helppo. Samoin lapsen menetys on suruista suurin .
Miten niin samoin? Vanhempien kuuluu kuolla ennen lapsiansa. Se on siis tavallista ja ihan kaikki normaalit ihmiset selviävät siitä kyllä.
Eivät välttämättä selviä. Toisille omat vanhemmat ovat rakkaampia kuin sinulle.
No montako sellaista tunnet, jotka eivät ole selvinneet? Siis suruhan se on liki kaikille, mutta ettei siitä lainkaan selviäisi? Aiivan.
Kaikki selviävät surusta, koska selviäminen on vain sitä että jää eloon. Jotkut kuolevat suruunsa. He eivät selviä surusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään ikä ole helppo. Samoin lapsen menetys on suruista suurin .
Miten niin samoin? Vanhempien kuuluu kuolla ennen lapsiansa. Se on siis tavallista ja ihan kaikki normaalit ihmiset selviävät siitä kyllä.
Eivät välttämättä selviä. Toisille omat vanhemmat ovat rakkaampia kuin sinulle.
No montako sellaista tunnet, jotka eivät ole selvinneet? Siis suruhan se on liki kaikille, mutta ettei siitä lainkaan selviäisi? Aiivan.
Samalla tavallahan ne lapsensakin menettäneet selviävät. Aiivan.
Joku täällä kommentoi että vanhemman kuolema on suurempi menetys kuin oman lapsen kuolema. Mahtaakohan hänellä olla siitä omakohtaista kokemusta.
Lapsi ei täällä päin maailmaa jää ilman huoltajaa tai huolehtimaan vaikka olisikin orpo, viimeistään sossu ottaa kopin.
Monille lapsille käy myös niin, että vaikka esimerkiksi biologiset vanhemmat kuolisivat lapsen ollessa pieni, lapselle kehittyy jostain muusta henkilöstä isä tai äiti.