Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä vanhemman menettäminen on helpointa?
25.08.2024 |
Onko jotain tällaista ikää? Ehkä ekat vuodet mistä itsellä ei ole muistikuvia?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Joku täällä kommentoi että vanhemman kuolema on suurempi menetys kuin oman lapsen kuolema. Mahtaakohan hänellä olla siitä omakohtaista kokemusta.
Tämä keskustelu koskee vanhemman menettämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1v
Tällöinhän siitä kärsii koko ikänsä.
En minä ainakaan ole kärsinyt. En ole kaivannut sellaista mitä ei ole ollut, minulle normitilanne.
Olet vain opetellut valehtelemaan itsellesi näin, lievittääksesi kärsimystäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään ikä ole helppo. Samoin lapsen menetys on suruista suurin .
Miten niin samoin? Vanhempien kuuluu kuolla ennen lapsiansa. Se on siis tavallista ja ihan kaikki normaalit ihmiset selviävät siitä kyllä.
Eivät välttämättä selviä. Toisille omat vanhemmat ovat rakkaampia kuin sinulle.
Vaikka joku olisi miten rakas niin oman mielenterveyden kannalta on hyvä oppia hyväksymään, että tietyt kuolemat ovat luonnollisia ja kuuluvat elämään. Näitä ovat esimerkiksi juuri oman vanhemman tai lemmikkieläimen kuolema. On traagisempaa kun vanhempi joutuu hautaamaan lapsensa.
Taas tätä. Lapsilapsilapsilapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään ikä ole helppo. Samoin lapsen menetys on suruista suurin .
Miten niin samoin? Vanhempien kuuluu kuolla ennen lapsiansa. Se on siis tavallista ja ihan kaikki normaalit ihmiset selviävät siitä kyllä.
Eivät välttämättä selviä. Toisille omat vanhemmat ovat rakkaampia kuin sinulle.
Vaikka joku olisi miten rakas niin oman mielenterveyden kannalta on hyvä oppia hyväksymään, että tietyt kuolemat ovat luonnollisia ja kuuluvat elämään. Näitä ovat esimerkiksi juuri oman vanhemman tai lemmikkieläimen kuolema. On traagisempaa kun vanhempi joutuu hautaamaan lapsensa.
Miksi niitä pitää vertailla? Tämä keskustelu koskee vanhemman kuolemaa, ei lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1v
Tällöinhän siitä kärsii koko ikänsä.
En minä ainakaan ole kärsinyt. En ole kaivannut sellaista mitä ei ole ollut, minulle normitilanne.
Olet vain opetellut valehtelemaan itsellesi näin, lievittääksesi kärsimystäsi.
Millähän perusteella?
En koe kärsineeni, se on elämässäni tapahtunut asia, mistä minulla ei ole oikeastaan mitään omaa kokemusta. Kaikki perustuu vain muiden kertomiin asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään ikä ole helppo. Samoin lapsen menetys on suruista suurin .
Lapsen menetys on suruista suurin, mutta vanhan ja sairaan vanhemman kuolema on luonnonlaki. Sitäkin saa ja pitää surra.
Et sinä voi sanoa, mikä on suruista suurin.
Vaikka joku olisi miten rakas niin oman mielenterveyden kannalta on hyvä oppia hyväksymään, että tietyt kuolemat ovat luonnollisia ja kuuluvat elämään. Näitä ovat esimerkiksi juuri oman vanhemman tai lemmikkieläimen kuolema. On traagisempaa kun vanhempi joutuu hautaamaan lapsensa.