Työkaverin käytös vaihtelee
Työkaverini on mukava ja kiltti nainen, rauhallinen ja vähän ujon oloinen, ainakin isommissa ryhmissä. Mutta hän selkeästi välttelee sosiaalisia tilanteita, esim kahvittelua. Hän tekee työnsä hyvin ja on ammattitaitoinen. Meillä on hänen kanssaan mielestäni hyvät välit, ja hyvä huumori. Yleensä nainen on iloinen. Mutta joskus hän ikään kuin on vetäytynyt kuoreensa, on hiljainen, ei juuri puhu tai jos puhuu niin niukasti, joskus jopa hieman töksäyttäen. Kerran hän lähti yhdestä tilanteesta niin että ovi paukahti perässä, olin ainoa paikalla. Kerran yritin häneltä kysyä miten hän voi mutta sain takaisin vastakysymyksen "ai kuinka niin?" eli hän ei selkeästi halua jutella jos joku häntä painaa. Joskus myönnän vitsailevani ja heittäväni asioita ilmaan ja olen miettinyt onko niissä ollut jotain häntä loukkaavaa. Mutta ei hän puhu, hän oli ennen avoimempikin ja luulin ystävystyneemme mutta nyt tuntuu ettei hän enää halua puhua yksityisasioistaan mulle. En tiedä mitä olen tehnyt vai onko hän vain muuttunut. Muistan kuinka hän on joskus sanonut että hän ei helposti luota ihmisiin. Olen naisen jälkeen tutustunut myös muihin työkavereihin enemmän ja ystävystynyt muiden kanssa, heidän kanssaan olen myös vapaa-ajalla joten en tiedä voiko sekin olla vaikuttamassa. Erikoinen tapaus.
Kommentit (16)
Tuo oven paukahdus oli todennälöisesti vain vahinko.
Joskus ihminen voi vaan väsyä eikä jaksa olla aina iloinen. Ehkä tuolloin parempi antaa hänen olla rauhassa, kerran ei selkeästi luota sinuun niin että haluaisi avautua ja kuitenkin työnsä hoitaa. Tuli mieleen että miten hän on mahdollisesti kokenut tuon että kaveeraat muiden kanssa vapaalla, oletko kysynyt häntä mukaan?
Ehkä hän kokee itsensä ulkopuoliseksi. Kuulostaa, että te muut kaveeraatte keskenänne ja todennäköisesti teillä on jotain inside juttuja tai asioita, joita olette tehneet tai jakaneet toisillenne tms,ja joista keskustelette töissäkin, ja hän on niistä täysin ulkopuolinen. Ei kiva tilanne ollenkaan...
Tunnistin itseni tuosta. Mutta teen töitä ulkomailla. Tunnen olevani ulkopuoolinen ja että joku minussa on vialla miksei muut ota kontaktia. Toisaalta, muut ovat paljon sosiaalisempia jo luonnostaan ja puhetta tulee aivan jatkuvalla syötöllä. Itse en tiedä, miten he keksivät niin paljon juteltavaa. ... olen siis hieman tylsä... Sen vuoksi tulee vähän vetäydyttyä. Myös se, että pelkään ihmisten juoruavan ja puhuvan pahaa elämästäni, niin pitää minut hiljaisena. Enkä myöskään halua itsestäni kertoa ihmisille, joihin en luota tarpeeksi. Parempi olla vähän varautuneempi.
Siellä töissä on nyt varmaan ollut muutakin, mistä et nyt meille tässä kerro. Jotain on muuttunut tai tapahtunut.
Jätä se rauhaan. Selvästi niin haluaa.
Itse olen kohtelias ja mukava ja moni tulkitsee sen haluksi ystävystyä. Töissä olen töissä ja ystäviä minulla on tarpeeksi. Ahdistun kun huomaan että joku kaipaa minusta osansa. Tai vielä pahempaa; tunkea nenänsä asioihin joita ei voi ymmärtää.
Mulla taas tilanne toisinpäin erään työkaverin kanssa. On ollut hyvin vetäytyvä ja hiljainen aiemmin, mutta nyt jostain syystä tosi sosiaalinen, osallistuva ja puhelias. Ei siinä mitään, mutta tällainen persoonan valtava muutos vaikuttaa tosi erikoiselta. Mistä tällainen mahtaa johtua?
Sun kans ei kukaan halua olla tekemissä, koska postaat trollien mylvittäväksi tänne kaikki sun ihmissuhteisiin liittyvät asiat.
Ehkä aloitus kertoo minusta. Elän perhehelvetissä, joka on liian uskomaton ja monimutkainen selostettavaksi kenellekään. Olen ihan lopussa, välillä jaksan vähän paremmin sosialisoida töissä, välillä en yhtään. Enkä halua niin läheisiä välejä, että tilanteeni paljastuisi. Ei siis johdu sinusta.
Aloitus voisi kertoa myös minusta. Ennen oli ihan mukava olla töissä, mutta nykyään porukka klikkiytynyttä. Työilmapiiri kärsii moisesta todella paljon. Riittää siis, että hommani hoidan niin kuin pitää.
Ihan valtavasti tsemppiä sinulle. Mikä tahansa sen vaikuttaa, toivon että pääset sen yli pian.
Kuulostat hirveän tunkeilevalta ihmiseltä. Anna toiselle tilaa. Ärsyttää tommoset, jotka on jokaista lausahdusta, kasvonilmettä ja oven kolausta analysoimassa ja vaatimassa selitystä.
Se, että kirjoitat täällä asiasta sunnuntaina jättää vain yhden mahdollisuuden: sinä käytät aivan liian paljon energiaa työkavereiden kanssa kaveeraamisen pohtimiseen.
Keskity vapaalla omaan elämääsi ja töissä työntekoon ja kunnioita työkavereitasi kollegoina, joiden työpaikka se on. Kaikilla pitää olla vapaus keskittyä työhönsä ja olla ilman sosiaalisia paineita tai painostusta. Lopettakaa tästä lähtien toisista selän takana puhuminen. Sinun työkaverisi persoona tai elämä ei suoraan sanoen kuulu sinulle millään tavalla.
"Joskus myönnän vitsailevani ja heittäväni asioita ilmaan ja olen miettinyt onko niissä ollut jotain häntä loukkaavaa"
Käyttäydyt ja puhut loukkaavasti. Ihmettelet kun toinen ei halua kanssasi syvempää ystävyyttä. Ihmisten maailma toimii niin, kukaan muukaan ei halua asiallisia välejä enempää rajattomaan ihmiseen.
Alistava mies kotona?
Tai olet lipsauttanut jonkun hänen asian muille jota ei olisi saanut kertoa.