Joistakin ihmisistä jää inhottava fiilis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te suhtaudutte sellaisiin? Minä vastailen normaalisti, kuin en huomaisi heidän negatiivisuuttaan. Mutta jälkeenpäin on ryöstetty olo. Ap

Olet siis piilonarsisti, hän on ulospäin kiltti ja empaattinen. Mitä enemmän hän on joutunut patoamaan tunteita sisälleen, sitä suurempi taipumus hänellä on purkaa niitä juoruilemalla, syyttelemällä ja puhumalla pahaa muista selän takana.

Narsisti on hyvin tunkeileva, huomiohakuinen, toisista äärimmäisen kiinnostunut ja utelee henkilökohtaisia asioita. Teeskentelee, on makea. Lopuksi käyttää näitä ihmistä vastaan, puukottaa selkään myös jos ei saa huomiota, saa siitä raivarin, jos ei saa haluamaansa huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Uhriutumista kaikkialla. Mä en tykkää tosta tai tästä, minä, minä minä. Mihin hävisi se yhtenäinen suvaitsevuus joka äskettäin oli SE juttu??

Te naiset ette ossa kuin valittaa ja olla super itsekkäitä. Ei ihme, että me miehet emme enää tahdo pariutua kanssanne.

Allu tämän otsikon alla tajuamatta ristriitaa... Psyyke sellainen. 😒

Kerran yhdellä työpaikalla oli työntekijä, joka huusi ja pilkkasi, jos siltä kysyi ihan mitä tahansa. Saattoi pyöritellä silmiä ja virnistellä muille. Ja kysymykset liittyivät työhön. Jopa perehdytysviikon jälkeen saattoi tulla joku uusi tilanne, johon halusi tiimiltä varmistusta/mielipidettä. Nopeasti mentiin tilanteeseen, että minun oli vaikea yleensä edes tervehtiä tätä työntekijää ja tuli paha olo jo, kun näki hänet. Etenkin se huutaminen järkytti todella paljon, kun minulle ei ole kukaan huutanut eikä varsinkaan niin pienestä asiasta. 

Ja tämä työntekijä oli vastavalmistunut parikymppinen nainen. Ei mikään työhönsä leipiintynyt eläkeikäinen. Olen itse nelikymppinen ja minulla on vuosikymmenien työkokemus sekä monta tutkintoa alalta. Olen tottunut puhumaan kollegoille ja kollegoista kunnioittavasti sekä ymmärrän, että joskus toisen ihmisen näkemys voi rikastuttaa omaa osaamista. Etenkin alkuvaiheessa uudessa työpaikassa. Tämän työntekijän arvot oli sellaista kilpajuoksua ja yksin selviämista vaikeistakin tilanteista. Sitä sitten korostettiin joka välissä ja paheksuttiin niitä, jotka pyysivät apua, että työn saisi paremmin tehtyä ( ohjeistuksessa oli, että pitäisi herkästi tiettyjen töiden kohdalla pyytää työparia niin turvallisuuden, ergonomian kuin lopputuloksen vuoksi). Kukaan muu työtiimistä ei käyttäytynyt niinkuin hän.

kokoomuslaisista ja muista oikeistolaisista oikein väreilee hiilenmusta pahuus...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uhriutumista kaikkialla. Mä en tykkää tosta tai tästä, minä, minä minä. Mihin hävisi se yhtenäinen suvaitsevuus joka äskettäin oli SE juttu??

Te naiset ette ossa kuin valittaa ja olla super itsekkäitä. Ei ihme, että me miehet emme enää tahdo pariutua kanssanne.

Aivan kuin aikuisuus olisi paikka, johon ihmiset tulevat esittämään joululahjalistoja siitä, kuinka muiden heitä pitäisi kohdella.

Tässäpä röllille, että lopeta se pukinmuorin ahdisteleminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te suhtaudutte sellaisiin? Minä vastailen normaalisti, kuin en huomaisi heidän negatiivisuuttaan. Mutta jälkeenpäin on ryöstetty olo. Ap

Olet siis piilonarsisti, hän on ulospäin kiltti ja empaattinen. Mitä enemmän hän on joutunut patoamaan tunteita sisälleen, sitä suurempi taipumus hänellä on purkaa niitä juoruilemalla, syyttelemällä ja puhumalla pahaa muista selän takana.

Sellaiset projisoinnit siellä.

Ei kukaan mitään energiaa syö. Ihminen itse vastuussa omasta energisyydestään.

Kyllä. Mulla on töissä työparina sellainen, olen hänen sihteerinsä. Tästä stressistä ja ahdistuksesta on jo tullut niin paha olo itelle et oon koko viikonlopun stressannut jo tulevaa työviikkoa. Tällä ihmisellä on tosi huono vaikutus muhun. Tuntuu että en oo enää iloinen, oma itseni edes ja musta on tullut sellainen et vetäydyn vaan omiin oloihini vkloppuisin. Työparin vaihtoa ei tässä tilanteessa voi ehdottaa.

N

Heidän mahdollista puolisoaan säälin.

Ehkä he käyvätkin terapiassa.

Jätän sellaiset omaan arvoonsa, poistun muualle tai annan takaisin jos kohdistuu minuun. Itselle negatiivista energiaa ovat tarpeettomasti äksyilijät, toisille ihmisille pahantahtoisesti naurajat sekä selän takana juoruilijat. Jos on tarvetta tehdä näitä, ei ole pääkoppa kunnossa. Minulla saattaa olla valtavirtaan verrattuna erkoinen ulkonäkö ja omat maneerit, mutta ne ei taas kuulu kenellekään muulle. Jos on aikaa olla negatiivinen toista ihmistä kohtaan (jotka eivät siis riko mitään lakia, minkä pitäisi olla itsestäänselvyys), silloin pitäisi olla aikaa myös tehdä jotain oikeasti kehittävää. Keskitytään omiin asioihimme ja kunnioitetaan toinen toistamme.

-M36