Mikä on perhetyttö?

Vierailija kirjoitti:

Joo ei se mikään kehu ollut. Mutta tunnistan sanan, sitä kyllä käytettiin 1980-luvulla. Kotityttö oli toinen samanlainen sana. 

Kyllä nuo sanat olivat kehuja. Onhan niissä moraaliin viittaava vihjaus, ettei ole ollut kontakteja vastakkaisen tai omankaan sukupuolen kanssa ainakaan siten, että aikuiset olisivat sen huomanneet.

Sukulaismies sanoi aina tietyn ammattiryhmän edustajalla käytyään, että kiltti perhetyttö se oli, mitä nyt vähän kenkärahoja vain annoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sitten esimerkiksi työväentaustaisen perheen lukutoukkatyttö voinut koskaan olla perhetyttö? Noihin harrastuksiinko se kompastui? Olihan TUL:n alaisilla seuroilla paljon ihan kunnon ja notkeuden ylläpitämiseen tarkoitettua urheiluseuratoimintaa voimistelun muodossa. Tietenkään se ei ollut niin glamoröösiä kun jumpattiin yleensä ihan tavallinen puuvillainen T-paita päällä ja verkkarit tai urheilushortsit jalassa. Monesti sai halvalla sellaiset kun oli urheiluseuran jäsen.

On perhetyttö voinut olla myös työväentaustaisesta kodista , mutta kodin on pitänyt olla kunnollinen, ei viinan kanssa läträämistä tai muuten pahaksuttavaa elämää.

Ei ennenkään kaikki duunarit juoneet. Eivät ainakaan joka viikko. Suurin osa kulki kotinsa ja työpaikkansa väliä. Eikä jokainen duunari-isä ole mikään renttu, vaikka anonyymit antavat sellaista kuvitella viestiensä perusteella.

Kaikki tytöt syntyvät jonkinlaiseen perheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, enpäs ole itsekään kuullut termiä aikaisemmin, mutta olen tainnut olla tuollainen perhetyttö. Liekö sitten hyvä vai huono juttu.

Minua ja luokkakaveriani vertaili opettaja koulussa, että Tiina on kelpo perhetyttö, mutta Leena on ilmielävä huoranalku. Olin antanut yläastetta käyvän naapurintyttöni laittaa luomiväriä ennen kouluun lähtöä kun hän oli bussipysäkillä ja minä kävelin ohi kun hän meikkasi itseään.

Luulen että se on nuori versio tätinaisesta. Siis perhetyttö vanhetessaan ja lihoessaan muuttuu sitten tätinaiseksi.

Mulle tulee tuosta sanasta mieleen entisajan uutinen jostain kadonneesta tytöstä. Että asia on siksi niin käsittämättömän kamala, kun se tyttö oli kiltti perhetyttö hyvästä perheestä... Vaikka se kaikki olisikin ollut pelkkää kulissia.

Mua ois varmaan voinut kuvailla joku ulkopuolinen noin, mutta se ei oisi vastannut omaa kokemustani asioista. Tiukka kotikuri teki vain sen, ettei kapinalliset ja vääränlaiset ajatukset voineet näkyä ulospäin. 

Kunnollista ja tunnollista tytärtä sivistyneessä perheessä.

Lapsena luin lasten tai varhaisnuorten romaanin 1970-luvulta, jossa yhden henkilöistä kerrottiin olleen laivatyttö. Se ilmeisesti oli perhetytön vastakohta. Tämä laivatyttö sitten jäi maihin ja päätyi päähenkilön perheen kotiapulaiseksi, mikä sisälsi varmaankin tuon ajan mittapuulla liberaalin viestin. Mutta luulen ettei hänestä kuitenkaan perhetyttöä millään keinolla saatu.

Kyllähän tähän perhetytön kunnollisuuteen oleellisesti liittyi kova kuri ja taipuminen vanhempien tahdon alle.

Mutta oliko kuri kovempi työläisperheissä vai kesliluokkaisissa ja paremman väen keskuudessa? Kummassa käytettiin esim. piiskaa yleisemmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä olen kuullut perhetyttö-termiä käytettävän. Sanoisin, että se on sellainen, joka teininäkin viihtyi vanhempien kanssa kotona ja harrasti juuri sellaisia "hyviä" harrastuksia, kuten sitä pianonsoittoa, ei välttämättä juuri eliittiharrastuksia, myös vaikka jotain suunnistusta tms. tervehenkistä, eli en näe tässä termissä sitä, että olisi vain paremman luokan juttu. Ja varmaan myös kova kuri ollut, eli todennäköisesti remmistä tullut, jos ei ole totellut vanhempia. 

Perhetyttöjä ei lyöty, koska he ei koskaan sanoneet mistään vanhemmille vastaan. Perhetytöt oli paremman väen tyttöjä, duunariperheissä oli vain tyttöjä.

 

Tuttavani ei ollut "parempaa väkeä" mutta sanoi olleensa perhetyttö 50-luvulla. Tosin hän kävi silloin lukion ja asui vanhempiensa kotona.

Ette kai sotke sitä persetyttöön, joka on salilla pumpannut itselleen valtavan "lehmänperseen" 

Perhetyttö on kai ollut tiiviisti kodin ja vanhempiensa sekä mahdollisten sisarustensa piirissä teini-iässäkin, on sisäistänyt yhteiskunnan normit, tunnollinen ja kunnollinen. Panosti koulunkäyntiin ja jo aiemmin mainittuihin harrastuksiin.

Perhetyttö ei luuhannut kaupungilla kavereiden kanssa vaan oli enimmäkseen  kotona. Perheellä oli ehkä yhteisiä harrastuksia ja yhteydenpitoa sukulaisiin.

Perheessä saattoi myös olla pinnan alla haasteita, esim. päihderiippuvuutta, traumoja ja puhumattomuutta, ei tietenkään kaikilla, mutta ne kätkettiin.

Perhetyttö ei ehkä ollut kovin ekstrovertti luonne, introvertti ehkä todennäköisemmin. Sovinnainen, tunnollinen ja kunnollinen. Joillekin saattoi tulla joku kapinavaihe myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sitten esimerkiksi työväentaustaisen perheen lukutoukkatyttö voinut koskaan olla perhetyttö? Noihin harrastuksiinko se kompastui? Olihan TUL:n alaisilla seuroilla paljon ihan kunnon ja notkeuden ylläpitämiseen tarkoitettua urheiluseuratoimintaa voimistelun muodossa. Tietenkään se ei ollut niin glamoröösiä kun jumpattiin yleensä ihan tavallinen puuvillainen T-paita päällä ja verkkarit tai urheilushortsit jalassa. Monesti sai halvalla sellaiset kun oli urheiluseuran jäsen.

Turha sinun weeteen on yrittää päteä millään lailla. Mene sinne tupakkapaikallesi kaltaistesi joukkoon...

Miksi vastaat toiselle keskustelijalle noin ikävästi? Hän esitti hyvän näkökulman. Älä luokittele ihmisiä.

- eri