Lue keskustelun säännöt.
IS: Suomalainen Katariina rakastui afrikkalaiseen heimopäällikköä, alkuhuuman jälkeen ihanasta miehestä paljastui toinen puoli
24.08.2024 |
Kovalla vimmalla iltapäivälehdet nyt rummuttaa näitä suhteita afrikkalaisiin miehiin. Yhteen vaiheeseen lähes kaikki lifestyle jutut oli muutosta johonkin pakuun, minikotiin tai muuhun kompaktiin ratkaisuun. Sitten hehkutettiin seksityön ja Only fansin tekemistä ja kaiken maailman seksimökkejä ja dildometsiä.
Nyt on vuorossa afrikkalaiset miehet. Siis tämä on varmaan jo ainakin kolmas juttu tänä kesänä. Maksumuurin taakse vieläpä laittoivat, joten ei auta muu kuin arvuutella, miksi onni alkoi kupruilla. Veikkaan, että miehellä oli toisia naisia, toisia vaimoja, tai sitten halusi niitä hankkia?
Kommentit (372)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolla verrattiin Karen Blixenin "Minun Afrikkani-teokseen". Ei näitä voi verrata. Karen ei yläluokan naimamarkkinoilla kelvannut kenellekään muulle kuin petolliselle hulivilille, joka nai Karenin rahojen takia. Lähdettiin Keniaan perustamaan kahvifarmia, josta saadut rahat tanskalainen rahaton blay-boy-aviomies hummasi Nairobissa, farmilla miestä ei näkynyt kuin lisää rahaa pyytämässä. Karen oli kunniallinen nainen, joka ystävystyi erakkoluonteena olevaan lentäjään ja heille kehittyi kaunis ja jopa romanttinen suhde, vaikka tämäkin mies tuli ja meni omaan tahtiinsa, mutta ei käyttänyt Karenia hyväksi. Blixenin kirja ja siitä tehty leffa ovat hienoja. Karenin kirjaansa tehdyssä lisäosassa hän kuvailee, miltä palaaminen Tanskaan, harmaaseen, pimeään ja räntäsateen peittämään kotiin ihanien Afrikan vuosien jälkeen tuntui, mutta lopuksi hän oli kuitenkin onnellinen, kun sai muistella vuosiaan Keniassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus parikymmentävuotta sitten ilmestyi kirja: "Valkoinen Masai". Rikkaan sveitsiläisperheen kaunis, vaalea tytär haksahti Kenian matkallaan masaiheimon tanssijaan, joka oli hotellissa esiintymässä porukkansa kanssa. Se oli menoa. Tytär palasi Sveitsiin järjestelemään vihkilupia ja nosti suurimman osan rahoistaan mukaansa Keniaan. Häät pidettiin ja mies vei hänet kyläänsä asumaan samaan majaan perheensä kanssa. Kovasti olivat naisen rahojen perään. Kylä oli tosi köyhä ja nuori vaimo päätti käyttää rahojaan heimon elinolojen kohottamiseksi ja perusti sinne kaupan, sellaisen sekatavaraliikkeen, mistä sai kaikenlaista tarvittavaa ruoasta astioihin ja vaatteisiin. Jeeppikin tuotettiin Nairobista kulkuneuvoksi. Tavarat tilattiin Nairobista ja kyläläiset olivat innoissaan. Sitten nainen sairastui malariaan ja lähti sitä hoidattamaan pääkaupunkiin, sillä välin mies sukulaisineen putsasivat myymälän, eikä killinkiäkään ollut kassassa, kun nainen palasi kylään. Antoi miehelle anteeksi, koska kaikki olivat niin köyhiä. Sen jälkeen kyläläiset odottivat, että nainen taas täyttäisi kaupan näillä ilmaisilla lahjoilla. Sitten nainen sai lavantaudin, uuden malarian ja ties minkä muun taudin, meni huonoon kuntoon ja päätti palata Sveitsiin hoidattamaan itseään. Naisen perhe puhui hänelle siinä kohtaa järkeä. Nainen palasi Nairobiin ja tapasi miehen siellä ilmoittaen ottavansa avioeron. Mies oli sillä aikaa ottanut jo toisen vaimon, oli kylän naisten suosiossa, kun oli niin rikas, ja odotti sveitsiläisen jatkavan heidän elättämistään. Nainen ei kuitenkaan enää palannut savimajakylään, vaan lensi takaisin Sveitsiin, eikä tiennyt kirjaa kirjoittaessaan, oliko avioero saanut virallisen hyväksymisen, vai ei.
Muistan kirjan hyvin, sen lukeminen oli järkyttävää. Se oli tarina, jonka hän halusi kertoa varoituksena kaikille.
Ilmeisesti Katariina ei ollut lukenut Masai-kirjaa.
Näköjään ei. Mutta, ei mikään näitä naisia ole ennenkään pysäyttänyt.
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikki naiset haluavat jossain vaiheessa mustaa. En suosittele.
En ole koskaan tuntenut vetoa sinnepäin. Pitää myös ymmärtää, että esim. Yhdysvalloissa monessa sukupolvessa kasvaneet ja koulutetut, mustat miehet, eivät ole samaistettavissa näihin esimerkkeihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikki naiset haluavat jossain vaiheessa mustaa. En suosittele.
En ole koskaan tuntenut vetoa sinnepäin. Pitää myös ymmärtää, että esim. Yhdysvalloissa monessa sukupolvessa kasvaneet ja koulutetut, mustat miehet, eivät ole samaistettavissa näihin esimerkkeihin.
Ei ole perheessä, eikä suvussa esimerkkejä, mutta työelämässä olen joutunut kohtaamaan useita naisia, jotka ovat näiden romanssien jälkeen jääneet yksinhuoltajiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kävi noin suomalaisen valkonaamaisen insinöörin kanssa. Oli hieno pomon titteli isossa kansainvälisessä firmassa ja mammonaa. Ukosta paljastui tunnevammainen itsekäs m*lkku.
Heheh. Tuli tästä mieleen Halosen (presidentti) kaudelta kun ulkoministeriö jakoi kehitysapua: "xxxxxx euroa diakonityöhön, diakonisisarien ja somaliheimopäälliköiden yhteisen dialogin edistämiseen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleisesti ottaen valkoisen miehen näkökulmasta eläminen mustassa Afrikassa on yhtä sekasortoa.
Niin ja tätä sekasortoa eivät luo, vaikka punavihreät niin väittävätkin, Afrikan olosuhteet vaan siellä asuvat ihmiset.
Johtuu siitä, että Afrikassa ei ole meidän käsitystemme mukaisia hallitusrakenteita. Voi olla presidenttejä ja ministereitä ja ministeriöitä, mutta todellinen valta on heimoilla ja heimopäälliköillä, eikä nämä kunnioita valtiollisia rajoja, vaan kyse on heimojen välisistä suhteista ja heidän omistamistaan alueista.
Siksi kaikki onkin yhtä sekasotkua.
Tunnen ihmisen, joka on ollut kymmeniä vuosia lähetystyössä Afrikassa ja hänen mukaansa juuri tämä asia vaikuttaa ihan kaikessa.
Koska tahansa voi rauhallisenakin pidetyillä alueella leimahtaa sota ja kaaos.
Nämä valtiot siellä on melkein kaikki muodostuneet keinotekoisesti ulkopuolisten toimesta ja perustuu siirtomaavalta-aikaan. Afrikkaa on nöyryytetty ja hyväksikäytetty sekä ryöstetty niin kauan, ettei sillä ole edellytyksiä rauhanomaisesti kehittyä toimiviksi valtioiksi.
Ihmiset ei luota mihinkään muuhun kuin omiin perinteisiinsä ja poppamiehiinsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikki naiset haluavat jossain vaiheessa mustaa. En suosittele.
En ole koskaan tuntenut vetoa sinnepäin. Pitää myös ymmärtää, että esim. Yhdysvalloissa monessa sukupolvessa kasvaneet ja koulutetut, mustat miehet, eivät ole samaistettavissa näihin esimerkkeihin.
Ei ole perheessä, eikä suvussa esimerkkejä, mutta työelämässä olen joutunut kohtaamaan useita naisia, jotka ovat näiden romanssien jälkeen jääneet yksinhuoltajiksi.
Afrikassa on enemmän tai vähemmän sääntö, että nainen jää yksinhuoltajaksi. Esimerkiksi Barak Obaman äiti jäi heti yksinhuoltajaksi lapsen synnyttyä, vaikka Barakin kenialainen isä oli koulutettu ja varakaskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä on huvittavia. Vaikka ei olisikaan suoraa tietoa jostain asiasta eli kulttuurin yksityiskohdista ja tosiasiallisista olosuhteista niin silti pitäisi olla ymmärrystä ottaa selvää ja olla kiirehtimättä, vaikka kuinka toosa valuttaisikin hopeisten pöksyjen lumossa.
Samaa kritiikkiä sai se valkoinen masai -nainen. Ihastui vaan söpöön afrikkalaiseen eikä ottanut mitään selvää mistään. Sitten yllättyi kun synnytti jossain savimajassa ja mies halusi määrätä ihan kaikesta.
Ja se yhteisöllisyys taitaa olla sellaista, että ei voi länsi-eurooppalainen ymmärtää ...
Ainakin Bruce Parryn dokumentissa näytti olevan sitä, että naiset yhdessä kuokkivat peltoa huomattavan alkeellisin välinein, levittävät uutta lehmänsontaa majaan jne ja miehet yhdessä vetävät lonkkaa.
Dokkari Areenassa.
Tuo tuntuu olevan linja kautta kaikkien Saharan eteläpuolisen Afrikan kulttuurien: naiset raataa kauhean alkeellisin välinein ja miehet vetelehtii.
Vissiin ovat ottaneet leijonilta mallia.
En pääse lukemaan juttua joten kommentoin valkoisen masain jne perusteella, en tuon tarinan. Olin työpaikassa jossa sattuneesta syystä oli useampia koulutettuja afrikkalaisia naisia. He vähän naureskelivat (vaikkakin myötätuntoisesti ei vahingoniloisesti) näille eksoottisia miesnukkeja hakeville rikkaille valkoisille naisille jotka joutuivat huijatuksi. Paikallisena naisena on helppo nähdä häntäheikin merkit, sama pätee muuten kaikissa kulttuureissa, ulkopuoliselle vaikeampaa. Toisaalta nuo naiset jotenkin esineellistävät kovasti noita miehiä, vaikka ovat mielestään hyväntekijöitä. En tiedä onko tarinassa konnaa ollenkaan, vai molemmin puolin.
Toisaalta minusta valkoinen masai kirjakaan ei ollut niin negatiivinen kuin mitä tuolla joku sanoo. Kaikesta oppii elämässä ja Corinne sai tyttären ja loppujen lopuksi teki omaisuuden tarinallaan. Tietääkseni hän ei kanna kaunaa Lketingalle. Kylä on nykyään jo paljon kehittyneempi myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis rummuttaa epäonnistunutta suhdetta afrikkalaiseen mieheen. Voi itku.
Rummuttaa? Kertoo elämä kokemuksistaan. Ovatko elämäkertakirjatkin mielestäsi rummutusta?
Elämäkertoja kirjoitetaan yleensä ihmisistä, jotka ovat saavuttaneet jotain merkittävää ja siksi niiden elämästä halutaan lukea.
Se, että haluaa kertoa omista vähäjärkisen huonoista valinnoistaan ja virheistään -no, en tiedä onko se rummuttamista mutta aikamoinen mainehaitta ainakin itselle, eli se vähämieliset valinnat jatkuu.
Rahaa se ehkä kirjastaan saa, mutta maksaa siitä kalliisti.
Vierailija kirjoitti:
Annan kaikille naisille hyvä neuvon - pysykää erossa kaikenlaisista viidakon ja aavikon sankareista. Suomalainen mies voi aika ajoin tuntua vastenmieliseltä, mutta pääsette paljon helpommalla kun "tyydytte" suomalaiseen. Onneksi moni nainen ymmärtää tämän. Valitetavasti kaikki kuitenkaan eivät.
Äh, onhan sitä norjalaisiakin olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin tämä keissi sitten johti? Voisiko joku referoida?
Vierailija kirjoitti:
Tuolla verrattiin Karen Blixenin "Minun Afrikkani-teokseen". Ei näitä voi verrata. Karen ei yläluokan naimamarkkinoilla kelvannut kenellekään muulle kuin petolliselle hulivilille, joka nai Karenin rahojen takia. Lähdettiin Keniaan perustamaan kahvifarmia, josta saadut rahat tanskalainen rahaton blay-boy-aviomies hummasi Nairobissa, farmilla miestä ei näkynyt kuin lisää rahaa pyytämässä. Karen oli kunniallinen nainen, joka ystävystyi erakkoluonteena olevaan lentäjään ja heille kehittyi kaunis ja jopa romanttinen suhde, vaikka tämäkin mies tuli ja meni omaan tahtiinsa, mutta ei käyttänyt Karenia hyväksi. Blixenin kirja ja siitä tehty leffa ovat hienoja. Karenin kirjaansa tehdyssä lisäosassa hän kuvailee, miltä palaaminen Tanskaan, harmaaseen, pimeään ja räntäsateen peittämään kotiin ihanien Afrikan vuosien jälkeen tuntui, mutta lopuksi hän oli kuitenkin onnellinen, kun sai muistella vuosiaan Keniassa.
Blixen oli kyllä vähän sekaisin. Sillä oli mm. tavoite olla maailman laihin nainen jossain vaiheessa.
Kirja on kyllä viihdyttävää luettavaa. Aivan selvää että sillä mentaliteetilla ei rakastuta "heimopäälliköihin" sen enempää kuin naapurin koiraan. Blixenhän kutsui itseään "kuparikäärmeeksi", koska heimolle se oli jotenkin onnea tuottava ja palvottava ju-ju tms, ja häneen suhtauduttiin samoin.
Vierailija kirjoitti:
En pääse lukemaan juttua joten kommentoin valkoisen masain jne perusteella, en tuon tarinan. Olin työpaikassa jossa sattuneesta syystä oli useampia koulutettuja afrikkalaisia naisia. He vähän naureskelivat (vaikkakin myötätuntoisesti ei vahingoniloisesti) näille eksoottisia miesnukkeja hakeville rikkaille valkoisille naisille jotka joutuivat huijatuksi. Paikallisena naisena on helppo nähdä häntäheikin merkit, sama pätee muuten kaikissa kulttuureissa, ulkopuoliselle vaikeampaa. Toisaalta nuo naiset jotenkin esineellistävät kovasti noita miehiä, vaikka ovat mielestään hyväntekijöitä. En tiedä onko tarinassa konnaa ollenkaan, vai molemmin puolin.
Toisaalta minusta valkoinen masai kirjakaan ei ollut niin negatiivinen kuin mitä tuolla joku sanoo. Kaikesta oppii elämässä ja Corinne sai tyttären ja loppujen lopuksi teki omaisuuden tarinallaan. Tietääkseni hän ei kanna kaunaa Lketingalle. Kylä on nykyään jo paljon kehittyneempi myös.
Corinnella OLI ihan kiva omaisuus ennen seikkailuaan. Ei olisi tarvinnut tehdä uutta kompromenttoimalla maineensa ja yksityisyytensä, kun olisi ollut vähän järkevämpi.
Vierailija kirjoitti:
Ei tiennyt että oli jo sadas vaimo, joka elää naisten kanssa savimajassa ja palvelee miehiä? Syö jotain rippeitä mitä miehiltä jää jos jää.
Samalla kun hieroo nöyränä suuren heimopäällikön jalkoja ja jännittää kelle kavereistaan tämä keksii tarjoata vieraanvaraisuuden osoituksena maistiaisia morsiostaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleisesti ottaen valkoisen miehen näkökulmasta eläminen mustassa Afrikassa on yhtä sekasortoa.
Niin ja tätä sekasortoa eivät luo, vaikka punavihreät niin väittävätkin, Afrikan olosuhteet vaan siellä asuvat ihmiset.
Johtuu siitä, että Afrikassa ei ole meidän käsitystemme mukaisia hallitusrakenteita. Voi olla presidenttejä ja ministereitä ja ministeriöitä, mutta todellinen valta on heimoilla ja heimopäälliköillä, eikä nämä kunnioita valtiollisia rajoja, vaan kyse on heimojen välisistä suhteista ja heidän omistamistaan alueista.
Siksi kaikki onkin yhtä sekasotkua.
Tunnen ihmisen, joka on ollut kymmeniä vuosia lähetystyössä Afrikassa ja hänen mukaansa juuri tämä asia vaikuttaa ihan kaikessa.
Koska tahansa voi rauhallisenakin pidetyillä alueella leimahtaa sota ja kaaos.
Nämä valtiot siellä on melkein kaikki muodostuneet keinotekoisesti ulkopuolisten toimesta ja perustuu siirtomaavalta-aikaan. Afrikkaa on nöyryytetty ja hyväksikäytetty sekä ryöstetty niin kauan, ettei sillä ole edellytyksiä rauhanomaisesti kehittyä toimiviksi valtioiksi.
Ihmiset ei luota mihinkään muuhun kuin omiin perinteisiinsä ja poppamiehiinsä.
Jännä miten täällä Euroopassakn on vedetty rajoja viivottimella sen mukaan miten kulloinkin on sodittu, ja valtiot on riistäneet toisiaan -kuten nyt Ruotsi meitä satoja vuosia- eikä se ole estänyt meitä kehittymästä toimiviksi, kutakuinkin yhteen hiileen puhaltaviksi valtioiksi.
Hienosti olet uhrinarratiivin niellyt. Kannattaisi kuitenkin lukea historiaa: kaikki Suomen heimotkin ovat sotineet aikanaan keskenään, mutta me olemme osanneet kehittyä sen vaiheen yli. Ei täällä 1000 vuotta sitten ollut "suomalaisia", vaan erilaisia heimoja, jotka otti toisiaan orjiksi.
Vierailija kirjoitti:
Miks joka ikinen suomalainen nainen, joka on afrikkalaisen miehen kanssa naimisissa näyttää tasan tarkkaan tolta Katariinalta? Mitä hittoa?
Tykkäävät pyöreistä valkoisista naisista.
Ilmeisesti Katariina ei ollut lukenut Masai-kirjaa.