Hakisitko oman tiimin esihenkilöksi?

Vierailija kirjoitti:

Riippuu myös firmasta ja sen prosesseista. Jos kaikki suht ok ja arki rullaa, mutta jos hirveästi haasteita ja ongelmia, joihin ei saada ratkaisua, niin en menisi. Siinä on kuitenkin puun ja kuoren välissä, kun yrität saada asoita eteenpäin ja kuitenkaan sinulla ei ole käytännössä mitään mahdollisuutta saada niihin ratkaisua. 

 

Introvertti voi olla ihan hyväkin tiiminvetäjä, ei sellaiset hölösuu extrovertit ole välttämättä yhtään hyviä. Kunhan vaan saat suusi auki silloin kun pitää etkä hyssyttelee ja ole pomosi sätkynukke, osaat myös pitää tiimisi puolia.

Hyvin sanottu!

En hakisi. Kaikki puhuu aina jotain pas### sselän takana. Vaatisi liikaa. En tykkää muutenkaan sellaisesta vastuusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu myös firmasta ja sen prosesseista. Jos kaikki suht ok ja arki rullaa, mutta jos hirveästi haasteita ja ongelmia, joihin ei saada ratkaisua, niin en menisi. Siinä on kuitenkin puun ja kuoren välissä, kun yrität saada asoita eteenpäin ja kuitenkaan sinulla ei ole käytännössä mitään mahdollisuutta saada niihin ratkaisua. 

 

Introvertti voi olla ihan hyväkin tiiminvetäjä, ei sellaiset hölösuu extrovertit ole välttämättä yhtään hyviä. Kunhan vaan saat suusi auki silloin kun pitää etkä hyssyttelee ja ole pomosi sätkynukke, osaat myös pitää tiimisi puolia.

Hyvin sanottu!

Joo! Esihenkilä on puun ja kuoren välissä, ei siis mitään. Introvertti osaa olla puolueeton ja hoitaa asiat molempiin suuntiin, asiallisesti ja suuttumatta! Ai nii ja kaikki introvertit EI OLE ujoja!

Riippuu työstä, palkasta ja monista yhtälöistä. Olen ollut paikassa, jossa minusta tuli esimies, kun edellinen lähti. Kokemus oli ihan ok, ei ollut mitään sen suurempia haasteita, paisti erästä laiskaa alaista joutui muistuttelemaan työtehtävistä. 

Toisessa paikassa olin erään yksikön vastaavana, mutta kun esimies lähti en todellakaan halunnut hakea sitä paikkaa, vaikka firman sisäisesti etsittiin ensin esimiestä. Työyhteisö ja yrityskulttuuri olivat niin tulehtuneita firman johdon toilailujen takia, että en olisi missään nimessä alkanut siellä ottamaan enempää vastuuta. Tiesin, että se johdon toiminta valuu ensin esimiehen niskaan (ja esimiehestä riippuen mahdollisesti muihin työntekijöihin).

Työntekijöuden kannalta paskin valinta, ainakin meidän timissämme.

En todellakaan hakisi. Esihenkilön palkka on pari sataa suurempi, mutta se ei mitenkään kompensoi sitä koiranvirkaa. Olet vastuussa että hommat hoidetaan, mutta ei ole tarpeeksi hlökuntaa niitä hoitamaan, kukaan ei hae töihin ja jos hakisikin, on rekrykielto. Eikä lisää rahaa töiden tekoon saa. Ylitöitä ei saa alaisille tulla yhtään, jotta ei tarvitse maksaa ylityöpalkkaa. Mutta töitä on jokaisella ihan liikaa ja esihenkilö tekee sitten iltaisin ja viikonloppuisin loput. Olen HUS:lla töissä.

En. Haluan tehdä työtäni, en hyväksyä lomia, työaikakirjanpitoa ja matkalaskuja. En halua tuurata muita esihenkilöitä ja hyväksyä heidän alaistensa tunteja, matkoja ja lomia.

Itse olen kaksi kertaa noussut tiimini esihenkilöksi. Toisella kertaa kokemus oli aivan hirveä, mutta kasvatti minua paljon ihmisenä ja esihenkilönä. Rivityöntekijänä olin joidenkin tiimiläisten kanssa olin hyvin läheinen, joten heidän oli todella vaikeaa sulattaa sitä, että minä olen heidän esihenkilönsä. Minua haukuttiin julkisesti niin palavereissa kuin työpaikan Whatsapp ryhmässä. Heidän huonon olonsa taustalla vaikutti heidän henkilökohtaiset ongelmansa ja ne purkautuvat minuun sen sijaan, että asioista olisi keskusteltu asiallisesti. Hyvä myös mainita, että tiimi muodostui päälle parikymppisistä voimakasluonteisista henkilöistä.

Tuosta paskamyrskystä en olisi selvinnyt ilman kollegoiden tukea ja uskoa kykyyni suoriutua vastuullisesta tehtävästä. Lisäksi vaati kovia hermoja koko tiimiltä, koska muutaman työntekijän pahoinvointi saastutti koko ilmapiirin.