Kaveri otti omalla luvalla pakastimesta ruokaa kun nukuin
Kaveri oli nukkuessani ottanut omin lupineen valmis aterioita mitkä olin laittanut pakkaseen ja laittoi omaan reppuun. Kaivoi reppuaan ja näin ja kysyin että ootko ottanut multa , mitä ihmettä? Sanoi "et sä ikinä niitä syö kuitenkaan" . No on totta että ollut pakastimessa monta kuukautta mutta silti mielestäni törkeää, kaveri ei oo moksiskaan enkä tiedä mitä enään sanoisin. En olis niitä välttämättä syönyt mutta silti tuntuu epäreilulta kun ei kysynyt.
Kommentit (55)
Nuorempana yksi "kaveri" pyysi matkani aikana saada olla poikaystävänsä kanssa asunnollani.
Luottavaisena annoin "ystävälle" avaimet kotiini koska vaikutti ihan fiksulta ihmiseltä.
Palattuani näin että oli oikein tonkinut lakanapinon alta vaatekomerostani päiväkirjani. Se oli nimittäin jätetty auki nähtäväksi keittiön pöydälle. Päiväkirjaan oli liimannut kaiken huipuksi oman pienen tarrakuvansa ja sanat " voi ymmärrän niin hyvin miltä susta tuntuu, minustakin tuntuu joskus samalta!"
Kun oli järkyttynyt tuosta ja kysyin miksi oli etsinyt päiväkirjan i ja toiminut noin, ei ymmärtänyt lainkaan mistä ihmeestä suutuin kavereita kun ollaan ja selitti että : Minä halusin nähdä olitko kirjoittanu mitään minusta."
En ollut kirjoittanut sanaakaan hänestä, olin siis luotettava.
Siihen laantui ystävyys.
Kuulin vuosikymmen myöhemmin että hän toimii nyt aikuisena jonkinlaisena psykologina tai terapeuttina.
Vierailija kirjoitti:
No niinkö teki ...kamalaa maailma kaatuu. 🤣🤣🤣🤣🤣
Tuo on varkaus. Millainen on varastava "ystävä"?
Vierailija kirjoitti:
Nuorempana yksi "kaveri" pyysi matkani aikana saada olla poikaystävänsä kanssa asunnollani.
Luottavaisena annoin "ystävälle" avaimet kotiini koska vaikutti ihan fiksulta ihmiseltä.
Palattuani näin että oli oikein tonkinut lakanapinon alta vaatekomerostani päiväkirjani. Se oli nimittäin jätetty auki nähtäväksi keittiön pöydälle. Päiväkirjaan oli liimannut kaiken huipuksi oman pienen tarrakuvansa ja sanat " voi ymmärrän niin hyvin miltä susta tuntuu, minustakin tuntuu joskus samalta!"
Kun oli järkyttynyt tuosta ja kysyin miksi oli etsinyt päiväkirjan i ja toiminut noin, ei ymmärtänyt lainkaan mistä ihmeestä suutuin kavereita kun ollaan ja selitti että : Minä halusin nähdä olitko kirjoittanu mitään minusta."
En ollut kirjoittanut sanaakaan hänestä, olin siis luotettava.
Siihen laantui ystävyys.
Kuulin vuosikymmen myöhemmin että hän toimii
Ex ystäväsi kuulostaa lähinnä persoonallisuushäiriöiseltä sekopäältä.
-ohis
Eräs ystävätär pyysi yöpaikkaa yhdeksi yöksi. Suostuimme vieraanvaraisena että sopii. Aamulla hän oli lähtenyt ja ottanut mukaansa puhtaat pikkarini ja sukkahousuni pyykkinarulta kylppäristä.
Ja joo, erittäin pieni ja tarkkaan valikoitu ystäväpiiri on nykyään.
Mene hänen luokse kylään ja ota lähtiessäs pari keittiön tuolia mukaasi. Sanot, että et sä näillä kuitenkaan koskaan istu. Varashan sulla on kaverina. Ei tunne näköjään mitään toisen ihmisen rajoja. Oppituntia vailla oleva typerys.
Eräs ystävätär pyysi yöpaikkaa yhdeksi yöksi. Suostuimme vieraanvaraisena että sopii. Aamulla hän oli lähtenyt ja ottanut mukaansa puhtaat pikkarini ja sukkahousuni pyykkinarulta kylppäristä.
Ja joo, erittäin pieni ja tarkkaan valikoitu ystäväpiiri on nykyään. -
- Unohdin tuosta että myös rintaliivini lähti mukaan narulta...
Vierailija kirjoitti:
No niinkö teki ...kamalaa maailma kaatuu. 🤣🤣🤣🤣🤣
Kaverilta ei varasteta mutta sulla ei olekaan kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sä kaivelit sen reppua?
ETKÖ OSAA LUKEA? KAVERI KAIVOI OMAA REPPUAAN JA AP. NÄKI REPPUUN.
Kaivoi reppuaan ja näin ja kysyin että ootko ottanut multa , mitä ihmettä? Sanoi "et sä ikinä niitä syö kuitenkaan" .
Parempi maassa kuin jumalattoman suussa? Niinkö? Itse et olisi syönyt niin ei syö kukaan muukaan. Eli suomeksi: nyt ne sapuskat meni ainakin siihen tarkoitukseen mihin pitääkin. Älä jatkossa ostele ruokaa jota et aio syödä. Ruoka on arvokasta.
Että näin luotettavia "kavereita" sinulla...
Vierailija kirjoitti:
taas kerran ihmettelen mikä käsitys teillä on sanasta kaveri
Ei ole ketään muuta...
Eipä olisi varkaalla enää asiaa kotiini eikä enää myöskään kaverini.
Jonain päivänä tommonen kaveri löytyy siippasi kainalosta makkaristasi ja tuumaa : et sä kuiteskaan tässä ny maannu niin aivan sama vaik mä vähän täs oon.
Aiotko jatkossa päästää sen kotirosvon vielä sun kotiin?