Todella aktiivinen koira - En jaksa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vie piikille se.

Tämä. Joskus valinnat vaan menevät pieleen. Kannattaa hankkiutua ongelmakoirasta eroon nopeasti eikä jäädä odottamaan että joku ihme tapahtuisi ja koira viisastuisi. Niin ei tule käymään.

Höpöhöpö, tuo on nuori energinen koira joka ei saa tarpeeksi liikuntaa ja puuhaa.

Sitten se on epäonnistunut valinta. Ei sovi AP:lle. Ehkä joku kassissa kuljetettava pieni räksyttäjä olisi sopivampi.

Koira ei selvästikään sovi elämäntilanteeseesi nyt. Hankkiudu eroon siitä, niin on rauha teidänkin kotona taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäinen koira on melkeinpä aktiivisimmassa iässään, joten se saattaa iän myötä tasoittua. Ylivoimaisesti toimivin tapa on meillä ollut riittävän vaativat nenänkäyttöharjoitukset, kuten namien etsiminen ulkona ja sisällä ja jäljestystehtävät (esim. peltojäljen alkeet -googlella löytyy ohjeita). Nämä ovat myös nopeita ja helppoja tehdä, eivät vaadi varusteita tai aikaavieviä valmisteluita. Älypelit eivät juuri koiraa väsytä, tottelevaisuusharjoitukset hiukan enemmän. Jos koira on levoton ja huomionhakuinen, sitä ei saa toivomalla rauhalliseksi. Se tarvitsee aivotyötä, nenätyötä ja omistajan kanssa tekemistä itselleen riittävän määrän. Joillekin riittää vartti päivässä, jotkut tarvitsevat useamman tunnin. Tsemppiä!

En ole ap, mutta kohtuutonta, jo koiran kanssa pitäisi touhuta useampi tunti päivässä. Ja vielä lenkit päälle. 

Kohtuutonta? Eli koirat pitäisi jotenkin muuttaa toisenlaisiksi kuin ovat, ookei.

Meillä on mitteli ja tihutöitä lukuun ottamatta kuulostaa varsin tutulle. Kunnolla väsytettyä saa vain silloin, kun ollaan mökillä ja saa vapaana juosta ja haistella ympäristöä tuntikaupalla, mökille päästyä saattaa neljäkin tuntia riehkasta putkeen, mutta seuraavina päivinä riittää jo vähempi. Meilläkin lenkitetään vuorotellen siten, että saa olla joka päivä ulkona 2-3 tuntia, mutta sillä ei vielä väsy ollenkaan. Annan haistella vapaasti pientareita silloin kun ei ole itsellä kiire mihinkään ja keväällä taidettiin tehdä kerran 1,5 tuntia matkaa, johon normaalisti kävellen menisi noin 20 minuuttia. Aivan ihana poika kyllä on muuten, mutta kun teen kotona töitä, jatkuva huomion hakeminen käy raskaaksi.

Kyllä se kolmivuotiaana rauhottuu.

Vierailija kirjoitti:

Täällä taas vastaamassa useita perheettömiä nuoria naisia, joille koira on koko elämä. Ehkä juuri ja juuri käydään opiskelemassa ja työssä, ja loppuaika vietetään koiran kanssa ja hössötetään sen kanssa enemmän kuin keskiverto tuore äiti hössöttää vauvansa kanssa. 

Koittakaa nyt ymmärtää, että suurelle osalle ihmisistä koira on koira. Rakas, ihana perheenjäsen. Mutta ihmisillä on myös esimerkiksi parisuhde, pieniä ja isoja lapsia, työmatkoja, palavereita, monta muutakin harrastusta, ehkä remontointia, raksaa ja kaupassakäyntiapua tarvitseva mummu... Ja se koira kulkee yhtenä osana mukana siinä arjessa. Ei niin, että koko elämä keskittyisi koiraan ja sen kanssa harrastettaisiin kolme tuntia joka päivä. 

Ehkä tästä pitäisi puhua enemmän. Koira vaatii älytöntä sitoutumista. Jos ei pysty sitoutumaan niin koiraa ei pidä ottaa vaikka kuinka olisi romanttisia mielikuvia siitä kuinka koiran kanssa vietetään laatuaikaa. Näkeehän sen tuolla ulkona että suuri osa omistajista ei pärjää koiransa kanssa. Lopputuloksena on häiriintyneitä koiria, stressaantuneita omistajia, ja kyrpiintyneitä kolmansia osapuolia joita viluttaa tarpoa koiranpaskassa ja pelätä että milloin mikäkin Popsi joka ei ole minkäänlaisessa omistajansa kontrollissa käy kurkkuun kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Opeta koira rauhoittumaan omalle paikalle, hanki vaikka pari pentuaitausta ja rajaa niistä alue jonne laitat koiralle pedin ja muutaman lelun ja opetat sitä olemaan siellä ihan rauhassa lyhyitä aikoja kerrallaan ja pikkuhiljaa pidentäen, tietenkään tarkoitus ei ole että koira on autauksessa jatkuvasti vaan silloin kun se käy ylikierroksilla sen voi sitten rahoittaa sillä lailla.

Kai ymmärrät sen, että pentuaitaus ei vuoden ikäistä koiraa pitele. Ei tarvitse olla kovin iso rotu, kun jo kasvattajalla ollessaan ennen luovutusikää oppivat hyppäämään itse yli. Villiin nuoreen koiraan ei auta opettaminen, jos pääsee pois itse, rauhoittuminen tulee sitten ajan kanssa.

Onkohan ap hylännyt ketjun kun ei ole vastaillut mihinkään?

Se koiran rotukin olisi kivä tietää.

Vierailija kirjoitti:

Täällä taas vastaamassa useita perheettömiä nuoria naisia, joille koira on koko elämä. Ehkä juuri ja juuri käydään opiskelemassa ja työssä, ja loppuaika vietetään koiran kanssa ja hössötetään sen kanssa enemmän kuin keskiverto tuore äiti hössöttää vauvansa kanssa. 

Koittakaa nyt ymmärtää, että suurelle osalle ihmisistä koira on koira. Rakas, ihana perheenjäsen. Mutta ihmisillä on myös esimerkiksi parisuhde, pieniä ja isoja lapsia, työmatkoja, palavereita, monta muutakin harrastusta, ehkä remontointia, raksaa ja kaupassakäyntiapua tarvitseva mummu... Ja se koira kulkee yhtenä osana mukana siinä arjessa. Ei niin, että koko elämä keskittyisi koiraan ja sen kanssa harrastettaisiin kolme tuntia joka päivä. 

Se nyt ei olekaan mikään jokaisen perusoikeus saada ottaa lemmikiksi eläin, jonka tarpeisiin ei pysty vastaamaan. Jos elämässä ei ole tilaa, aikaa ja jaksamista huolehtia eläimestä asiallisesti, sellaista ei sitten kannata hankkia. Lemmikki ei itse voi vaikuttaa siihen, mitä se tarvitsee missäkin ikävaiheessaan. Kukaan ei voi taata sitä, että pennusta kasvaa vähään tyytyväinen ja rauhallinen. Etenkin koiran ensimmäinen elinvuosi on usein hyvin työläs ja vaatii muutakin, kuin puruluita ja pissalenkkejä. 

Vierailija kirjoitti:

Vie piikille se.

Ei kai nyt nuorta, yksivuotiasta, tervettä koiraa piikille viedä, vaan etsitään uusi koti.

Miksi otit koiran, jos sinulla ei ole aikaa, eikä halua olla koiran kanssa ja kouluttaa sitä? Joidenkin ihmisten valinnat ovat liian itsekkäitä. Kun todellisuus iskee silmille, huomataan vasta, kuinka typeriä ratkaisuja on ollut tekemässä.

Tee koirallesi palvelus. Anna se koira uuteen ja rakastavaan perheeseen, jolla on aikaa ulkoiluttaa ja leikkiä koiran kanssa tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vie piikille se.

Ei kai nyt nuorta, yksivuotiasta, tervettä koiraa piikille viedä, vaan etsitään uusi koti.

Ei se uuden kodin löytäminenkään niin helppoa ole. Jos ap on jo sekoittanut koiran pään niin uusi omistaja täytyy löytää nopeasti ja uuden omistajan pitää osata korjata koira. Todennäköisyys kodinvaihdon onnistumisille on pieni. Koira jää helposti heittopussiksi ja menee entistä enemmän sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vie piikille se.

Tämä. Joskus valinnat vaan menevät pieleen. Kannattaa hankkiutua ongelmakoirasta eroon nopeasti eikä jäädä odottamaan että joku ihme tapahtuisi ja koira viisastuisi. Niin ei tule käymään.

Höpöhöpö, tuo on nuori energinen koira joka ei saa tarpeeksi liikuntaa ja puuhaa.

joo. ei hätää. 8 vuoden päästä se on jo paljon rauhallisempi

Meillä koira oli vähän hölmö  ja riehakas ja kolttosia tekevä  kaksivuotiaalsi asti. Sitten, kuin napinpainalluksesta, rauhottui arvokkaasti käyttäytyväksi  hauveliksi. Eli nuori on vielä koirasi ja siksi rasavilli.

Kuinka pitkään koiralla kestää se remmi rähinä ? Ei hauku muille koirille ja harvoin edes kiskoo lujaa toisten koiran perään. Välillä taluttaessa rupeaa repii remmistä ja hyppimään sekä saattaa repiä hihoista. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä taas vastaamassa useita perheettömiä nuoria naisia, joille koira on koko elämä. Ehkä juuri ja juuri käydään opiskelemassa ja työssä, ja loppuaika vietetään koiran kanssa ja hössötetään sen kanssa enemmän kuin keskiverto tuore äiti hössöttää vauvansa kanssa. 

Koittakaa nyt ymmärtää, että suurelle osalle ihmisistä koira on koira. Rakas, ihana perheenjäsen. Mutta ihmisillä on myös esimerkiksi parisuhde, pieniä ja isoja lapsia, työmatkoja, palavereita, monta muutakin harrastusta, ehkä remontointia, raksaa ja kaupassakäyntiapua tarvitseva mummu... Ja se koira kulkee yhtenä osana mukana siinä arjessa. Ei niin, että koko elämä keskittyisi koiraan ja sen kanssa harrastettaisiin kolme tuntia joka päivä. 

Koeta sinä ymmärtää että koirallakin on tarpeet ne tulee kunnolla täyttää. Jos on jo kädet täynnä niin typeryyttä on hankkia vielä yksi tarvitsija kaiken päälle. Ja kyllä, minullakin on ollut koiria. 

Vierailija kirjoitti:

Eli on päässyt jopa yhdelle lenkille huimat 45min. Aamupissa ei oo lenkki. Otit koiran muttet pysty vastaamaan sen tarpeisiin kun ei se olekaan kiva sohvaperuna. 

Tämä. Meillä on 13 vuotias seniori. Se käyttäytyy niinkuin Ap haluaa. Ja aloitti rauhallisen seniorielämänsä vasta pari vuotta sitten. Sitä ennen se oli 3 aktiivista lenkkiä päivässä. Eikä ole mikään työkoira tämäkään. 

Onkohan ap:n koira jackrussellinterrieri...

Vierailija kirjoitti:

Onkohan ap:n koira jackrussellinterrieri...

Sama vaikutelma tuli.

Koira pitää opettaa rauhoittumaan. Aktivoivia leluja ei saa myöskään olla liikaa tarjolla, ne vain kiihdyttävät suotta. Paras tapa rauhoittaa on opettaa koira omaan paikkaan. Ja tarjota tarpeeksi nenätyötä. Moni koiranulkoiluttaja kiskoo hihnasta, kun koira pysähtyisi haistelemaan hajuja. Pitäisi muistaa, että ei se jalkojen liikkuminen eteenpäin ole se mikä aktivoi aivoja vaan se haistelu. Antakaa myös koirienne haistella toisia koiria älkääkä kiskoko hihna tiukalla jalat suorana seisovaa koiraa.