Onko outoa jos maalaa itsestään valtavan muotokuvan jonka sitten ripustaa kotinsa seinälle?

Suuruudenhulluutta sanoisin.

ei, jos onnistunut tekele

Kuka haluaa kuvan itsestään toljottamassa seinällä? Ei terve ihminen.

Minusta tuo on ihan normaalia käytöstä.

Omassa kodissani on jokaisessa huonessa yksi seinänkokoinen kuva minusta.

Mulla on sellanen iso pyllytaulu omasta pyllystä makuuhuoneen seinällä ja oon siitä ylpee koska pidän pyllystäni ja mun mielestä se vaan on hieno. Kun olin sinkku niin todella moni mies myös piti kuumana taulua ja sitä että se on mun makuuhuoneen seinällä. Aivan sama mitä muut ajattelee mut ite tykkään kattoa pyllytauluani. 

Mä kyl maalaan muutenkin ja mun olohuoneessa on paljon abstrakteja maalauksia alastomista naisista ja yhdessä esim nainen on miehen päällä samalla tavoin kuin s*ksiä harrastaessa ratsastaessa. 

Ei kai se sen oudompaa ole kuin pommittaa face ja insta täyteen kuvia omasta naamastaan, perseestään, varpaistaan...

Naurahdin.

Kai omassa kodissa saa sisustaa miten tahtoo? Keskittyvää omiin koteihinne, omiin elämiinne. Tai koittakaa maalata edes jonkun näköinen taulu, ei onnistu kaikilta.

No ei ole. Outoa on se, että jaksat ihmetellä

muiden tekemisiä.

Vierailija kirjoitti:

On outoa.

Yhtä outoa on mun mielestä se, että eräällä tutulla pariskunnalla on sängyn päädyssä heidän valtavankokoinen hääkuvansa raskaissa kultakehyksissä jostakin vuodelta 1999. Näyttää aika karsealta. 

Yhdellä työkaverilla oli aikanaan oma hääkuva työhuoneensa seinällä. Pidin tätä itse vähän kummallisena, mutta en sanonut mitään, eihän asia minulle mitään kuulunut. Jotenkin itse ajattelisin että joku muu pariskuntakuva tai puolison muu kuva seinällä olisi ehkä tavanomaisempi ratkaisu jos haluaa itseään puolisosta muistuttaa. Tämä työkaveri oli muuten mies.

Mitä outoa siinä on, jos ripustaa seinälleen muotokuvan, jonka itse maalannut tai toinen. Sehän on taiteilijan näkemys omasta itsestään tai toisen maalaama taulu. Se vaikuttaa kuitenkin itsestäni ihan samalta, jos joku on rakentanut talon ja kertoo muille, että minä sen rakensin. Tai arkkitehti suunnittelee talon ja sanoo, että suunnittelin sen, tai joku kehuu, että hoidin potilaan asiat hyvin, tein tuon remontin ihan itse, olen suunnitellut vaatteita, ym. ym. Eli lista on aika pitkä, millä tavalla voi siis kehua itseään ja olla oikeasti ylpeä niistä. En ymmärrä, että miksi juuri muotokuva maalaus olisi jotenkin pannassa? Onko itsensä kehuminen jotenkin vierasta meille? Tai jos et kehu, niin olet heikolla itsetunnolla varustettu. Meidän luterilainen kasvatus ollut tätä kautta aikojen, että itsekehu haisee, ja ylpeys käy lankeemuksen edellä ja pitää olla nöyrä? Mielestäni me saamme ihan vapaasti rakastaa itseämme ja olla ylpeitä siitä, mitä olemme tehneet. Pitäisikö aina sanoa, että ei tuo nyt yhtään mitään ollut ym. Siis pitäisikö jotenkin hävetä itseään ja tekemisiään? Kun se on Luojan lahja, jos osaa jotain hyvin.