Orastava / näkyvästi oireilemaan alkanut muistisairaus läheissellä, joka ei terveenäkään osannut kuin syyllistää muita kaikesta

Tai sitten käy ihan päinvastoin. Oma läheiseni oli todella hankala kun oli vielä muistiltaan terve ja mietin miten käy kun muisti menee. Hänestä tuli tosi herttainen, kun ei muistanut eilistä päivää niin jokainen päivä oli hyvä. Ei muistanut lapsiaan (minua) olin se kiva nainen, joka kävi auttamassa.

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten käy ihan päinvastoin. Oma läheiseni oli todella hankala kun oli vielä muistiltaan terve ja mietin miten käy kun muisti menee. Hänestä tuli tosi herttainen, kun ei muistanut eilistä päivää niin jokainen päivä oli hyvä. Ei muistanut lapsiaan (minua) olin se kiva nainen, joka kävi auttamassa.

Okei, tuo kuulostaa kivalta vaihtoehdolta (eikä käynyt sattuneesta syystä itselläni edes mielessä) mutta oma läheiseni on muistiltaan vielä "liian" terve vaikka selkeästi onkin osin jo vanhuuden höperö sekä muistamaton ja / tai sitten käyttää sitä vain näppäränä tekosyynä raivareilleen ja muiden syyttelylle.

Tuo muiden syyttäminen on siis ollut aina mieluista ja sinällään helppoakin, koska ihminen on ollut aina varsin puhumaton joka vaan tuusaa oman päänsä mukaan muiden kantoja kyselemättä, mutta sinäkin hanakampi olettamaan tietävänsä muiden mielipiteet sekä varsinkin olettanut muiden olevan ajatustenlukijoita, jotka tietää ja tajuaa hänen ajatuksensa ihan itsestään. Ja tuolla tavalla toimimallahan sitä ei muuta aikaan saakaan kuin konflikteja. Tuohon kun vielä lisätään varsin valikoiva kuulo eli yleensä oli kuin seinille puhuisi ja sitten ei oltu mukamas kuultukaan moista kun asia seuraavan kerran puheeksi tuli. Ja jos taas jätti puhumatta seinille niin sekin oli väärin, koska eihän HÄN ole ajatustenlukija ja tuntee olonsa ulkopuoliseksi kun ei kukaan puhu mitään mistään.