Miten jotkut ihmiset jaksaa aina olla niin mukavia kaikille ?
Vaikka heillä olisi huono päivä, murheita, tai väsymystä, silti he jaksavat kuunnella, olla vastavuoroisia, keskittyä toisiin ihmisiin, olla empaattisia, ja olla vaan mukavia.
Nuo ihmiset ovat jotain uskomattoman arvokasta tässä maailmassa.
Kommentit (20)
En osaa olla muutakaan. Eihän se ole viattomien sivullisten vika, että mulla on huono päivä. Harvoin tosin edes on huono päivä :)
Hyvä kyky säädellä tunteita, luontainen ystävällisyys ja sovinnollisuus temperamentissa.
Joskus tuo on päälleliimattua. Tuollaisesta et saa oikeaa ystävää. Tai ehkä saat hetkeksi mutta vaihdut toiseen kun tulee joku mielenkiintoisempi.
Siitä tulee itsellekin kiva mieli, kun on mukava muille. Ihan yleisesti on hyvä ajatella, että käyttäytyy muita kohtaan siten kuten haluaa muidenkin käyttäytyvän itseä kohtaan. Minä oikeastaan taas en ymmärrä niitä ihmisiä, jotka purkavat huonon päivänsä muihin. Mieluummin sanoo sitten suoraan esim. Työkavereille tai missä ikinä onkin, että sori tänään on huono päivä/nukuin huonosti tms. Mutta ikinä ei ole oikein olla ilkeä toisia kohtaan.
Mä taas en ymmärrä niitä jotka purkaa huonon olonsa muihin. Siitähän tulee entistä p*skempi fiilis. Kukaan ei myöskään jaksa tuollaista ihmistä, joka käyttäytyy kuin tuuliviiri sen mukaan millä tuulella nyt sattuu olemaan. Aikuisilta ihmisiltä voi edellyttää käytöstapoja, mulla on huono päivä ei ole mikään selitys.
Ne on käyneet lobotomiassa tai ovat aineissa ja kuvittelevat olevansa Jeesus Kristus.
Vähän riippuu näistä muista, tähän ikään mennessä on oppinut jo pääosin tunnistamaan ne iilimadot, jotka imevät susta kaiken energian antamatta koskaan mitään takaisin eli niitä ei kiinnosta pätkääkään miten sä voit. Niille en jaksa olla mikään mukava, normaali kylläkin, en pura kiukkuani muille mutta en enää myöskään ole koko maailman terapeutti. Näitä tyyppejä kyllä löytyy jotka ovat valmis repimään sut pohjamutiin heidän kanssa. Jos näen ihmisten ilmoilla että jollakin on hätä, niin toki autan jos voin etc, se on ihan peruskäytöstapoja.
Olenkin miettinyt tätä kun olen menossa uuteen työpaikkaan. Olen varautunut moneen, ihmisiä on moneen lähtöön riippuen niin monista eri asioista. Jännitän siis tulevia työkavereita, asiakkaita jne
Mun juttu on se, että rakastan ihmisiä, sellaisinaan. Toki en 24/7 työhön pystyisi, mutta pala kerrallaan, ihmiset ominaisuuksineen on mielenkiintoisia positiivisella tavalla.
No nekin haluaa olla sellaisia. Kaikki eivät pysty olemaan ilkeitä, se on todella vaikeata. Vaikka ottaisi kupoliin ja suunnittelisi että nytpä minäkin vähän tölväisen seuraavalla kerralla niin seuraavalla kerralla voikin olla jo normaali tilanne. Kummallista mutta näin se vain on. Mun mielestä ainakin on helpompi vain pitää omista asioista huolta ja keskittyä omaan elämään ja kaikkeen muuhun kiinnostavaan. En tykkää vatuloida toisten asioita juurikaan, saatan pohtia niitä mutta vaikeaa sellainen on, ennemmin tykkään auttaa toisia rehdisti.
Itse en koskaan ole tarkoituksella ikävä kenellekään, mutta jos olen väsynyt, saatan olla huonoa seuraa koska en ole erityisen puhelias tai jaksa antaa itsestäni oikein mitään. Siksi en ole tuo mukava tyyppi, aina. Joskus olen ja haluaisin olla mahdollisimman usein.
Vierailija kirjoitti:
No nekin haluaa olla sellaisia. Kaikki eivät pysty olemaan ilkeitä, se on todella vaikeata. Vaikka ottaisi kupoliin ja suunnittelisi että nytpä minäkin vähän tölväisen seuraavalla kerralla niin seuraavalla kerralla voikin olla jo normaali tilanne. Kummallista mutta näin se vain on. Mun mielestä ainakin on helpompi vain pitää omista asioista huolta ja keskittyä omaan elämään ja kaikkeen muuhun kiinnostavaan. En tykkää vatuloida toisten asioita juurikaan, saatan pohtia niitä mutta vaikeaa sellainen on, ennemmin tykkään auttaa toisia rehdisti.
Jos mukavat tyypit haluaa olla mukavia, miksi juuri he yleensä ovat ylimpiä ystävimyksiä niiden totaalimulkkujen kanssa? Tai sitten valitsevat täysin kusipään kumppanin itselleen. Tämä on vaikea ymmärtää. Se saa jopa epäilemään heidän vilpittömyyttään.
Feikkaamalla. Ulospäin voi vaikuttaa oikein kivalta, mutta silti vihata sisimmässään ihmisiä. Muiden päälle on silti väärin kipata omaa pahaa oloa.
Vierailija kirjoitti:
No nekin haluaa olla sellaisia. Kaikki eivät pysty olemaan ilkeitä, se on todella vaikeata. Vaikka ottaisi kupoliin ja suunnittelisi että nytpä minäkin vähän tölväisen seuraavalla kerralla niin seuraavalla kerralla voikin olla jo normaali tilanne. Kummallista mutta näin se vain on. Mun mielestä ainakin on helpompi vain pitää omista asioista huolta ja keskittyä omaan elämään ja kaikkeen muuhun kiinnostavaan. En tykkää vatuloida toisten asioita juurikaan, saatan pohtia niitä mutta vaikeaa sellainen on, ennemmin tykkään auttaa toisia rehdisti.
Täällä myös yksi samanlainen. En tykkää kostaa mitään muiden törttöilyjä tai "antaa samalla mitalla takaisin" . Sattuuhan sitä että joskus itsekin saattaa sanoa jotain tyhmää vahingossa, vaikka ei tarkoittaisi mitään pahaa.
Ystävällisyys on valinta. Tajusin jo nuorena, miten raskaita salaisia taakkoja ihmiset kantavat.
Päätin, että minä en tee kenenkään kuormaa enää raskaammaksi olemalla ilkeä tai epäystävällinen.
Vierailija kirjoitti:
Joskus tuo on päälleliimattua. Tuollaisesta et saa oikeaa ystävää. Tai ehkä saat hetkeksi mutta vaihdut toiseen kun tulee joku mielenkiintoisempi.
Vaikka ei olisi päälleliimattua, niin tällaiset ihmiset saattavat jäädä vähän hajuttomiksi ja mauttomiksi. Heistä ei ole haastetta kenellekään, joten kenenkään ei tarvitse tehdä heihin erityistä vaikutusta. He jäävät ikävä kyllä varjoon joskus, vaikka kenellekään ei ole heistä mitään pahaa sanottavaa.
Harmi että heitä pidetään itsestäänselvyytenä, eivätkä he todellakaan tee itsestään numeroa. Tuskin edes ymmärtävät miten tärkeitä ovat.
Itse pyrin olemaan aina mukava, mutta en oikeasti jaksa ihmisiä. Eli pysyttelen omissa oloissani mahdollisimman paljon.
On hyvät sosiaaliset taidot. On tärkeää olla ystävällinen, oli kyseessä sitten bussikuski, kaupan kassa tai vaikka hammaslääkäri, jossa käyt.
Lapsille oon opettanut, että aina kiitetään kun lähdetään bussista. Vaikka pk-seudulla tätä ei kauheasti tehdäkään. Pointtina vaan se, että ystävällisyys on ns hyvä tapa olla ihmisten kanssa.
Huomaan itse, miten paljon esimerkiksi asiakaspalvelutyössä on piristänyt ystävälliset ja mukavat asiakkaat, ja myös toistepäin.. negatiiviset asiakkaat saavat itselle olon, että pitää hengitellä hetken syvään..
me me me