Ostettiin lapselle rannekellopuhelin, mutta lapsi ei halua käyttää sitä
Ei siis suostu ollenkaan siihen, että se laitettaisiin ranteeseen. Ilmeisesti ei vaan tykkää ajatuksesta että se olisi kädessä. Mitään ns. järkipuhetta ei kuuntele asiaan liittyen eikä lahjontakaan auta (olisi päässyt kylpylään jos olisi viikon verran suostunut käyttämään kelloa).
Mikä neuvoksi, kun en haluaisi 7v ikäiselle puhelintakaan ostaa, mutta jotenkin pitäisi silti saada yhteys ja pysyä kärryillä siitä missä lapsi menee esim. koulumatkoilla. Eikä olisi haitaksi jos oppisi olemaan jotenkin selvillä kellonajoista.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Osa ihmisistä ei vaan halua mitään ylimääräistä mötikkää ranteeseensa. Itse en suostunut lapsena käyttämään kelloa vaikka sen ajan kellot olivat todella pieniä ja kevyitä näihin nykyisiin älykelloihin verrattuna. Vielä joskus 15v iässä äiti jaksoi siitä kellonkäytöstä jauhaa mutta pidin pintani.
Tämä! Monella lapsella on aistiyliherkkyyksiä, jolloin rannepuhelin voi olla viheliäinen juttu. Lienee yksilöllistä, miten paljon se häiritse lapsia, etenkin jos se surisee tunnilla.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko itse, että kellossa olisi puhelin? Itse en ainakaan, meillä lapsella on puhelin, eihän kellopuhelimeen saa edes whatsuppia, ihan turha laite siis.
Whatsappin ikäraja taitaa olla 12, joten ekaluokkalaiselle sitä ei kuulukaan asentaa.
Hiukan huvittavaa lukea tätä keskustelua kun mietin omaa lapsuutta, enkä siis nyt ole niin muinainen, syntynyt -93.
Tarkasti oli opetettu mitkä asiat pitää tarkistaa ennen lähtöä, vanhemmat kun lähtivät aikaisin töihin. Isän kanssa kyllä kuljin viikon verran koulumatkat yhdessä, että jää mieleen, kun olin ekalla luokalla ja sitten kuljin itsekseen.
Ala-asteella menin monesti koulun jälkeen ystävien luo ja vaikka vanhemmat olivat jo tulleet töistä eivät he alkaneet soitella ympäri naapurustoja, että missä olen, luottivat minuun, että tulen kyllä takaisin.
Vasta 7. luokan alussa sain ekan oman kännykän eli 2007. Eikä sillä silloinkaan pahemmin tullut vanhemmille kontaktia pidettyä muuta kuin lyhyitä ilmoituksia: "olen X luona, tulen kun näkyy".
Ostin ekaluokkalaiselle lapselleni uusimman iPhonen. Välitunnilla olivat kavereiden kanssa pornoa sillä katsoneet.
osta lapselle puhelin ettei tuu koulukiusatuks
Meillä oli kanssa. Ehti olla kahdesti hänellä kun lapsi kaatui ja kello hajosi.
Nyt hänellä on Nokian peruspuhelin.
Kai se kello kulkee vaikka repussa?
Vierailija kirjoitti:
Hiukan huvittavaa lukea tätä keskustelua kun mietin omaa lapsuutta, enkä siis nyt ole niin muinainen, syntynyt -93.
Tarkasti oli opetettu mitkä asiat pitää tarkistaa ennen lähtöä, vanhemmat kun lähtivät aikaisin töihin. Isän kanssa kyllä kuljin viikon verran koulumatkat yhdessä, että jää mieleen, kun olin ekalla luokalla ja sitten kuljin itsekseen.
Ala-asteella menin monesti koulun jälkeen ystävien luo ja vaikka vanhemmat olivat jo tulleet töistä eivät he alkaneet soitella ympäri naapurustoja, että missä olen, luottivat minuun, että tulen kyllä takaisin.
Vasta 7. luokan alussa sain ekan oman kännykän eli 2007. Eikä sillä silloinkaan pahemmin tullut vanhemmille kontaktia pidettyä muuta kuin lyhyitä ilmoituksia: "olen X luona, tulen kun näkyy".
Meillä on lapsella peruspuhelin, koska lankapuhelintakaan ei enää ole olemassa ja jollakin on hyvä saada soittaa jos tulee jokin hätä. Teilläkin varmaan oli joku puhelin 90-luvulla?Älylaitteita ei pienillä tulisi olla lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
On aina minuutti aikaa, tyhmä kysymys. Lapsi lähtee kouluun 7.40 ja itse heti perään töihin. Ihan kuule osaan matkallakin soittaa. Lapsia kun on 5 niin sitä taipuu mihin vaan.
Millä meet töihin. Toivottavasti et omalla autolla ajaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teidän nykyvanhempien pitää saada jatkuvasti yhteys lapsestanne? Suomi on maailman turvallisimpia maita. Kun olin ekalla, niin ei ollut puhelimia. Jos olisi tullut jotain asiaa koulussa, niin opettaja olisi soittanut.
Oletko jostain maalta vai miten etkö muuten lue uutisia? Helsingissä on alueita, jonne lapsella ei ole mitään asiaa ja esim. Laajasalossa joku yrittää napata lapsia pakuunsa. Jos lapsi pahoinpidellään tajuttomaksi lumihankeen niin vain tällaisen avulla hänet voidaan ehkä löytää elävänä.
No ei tuommoisiin olosuhteisiin voi lasta lähettää pelkkä kellopuhelin suojana.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on viisas. Miksi ostatte sellaisia säteilyjuttuja iholle kiinni tai seurantalaitteita. Hankkikaa ikä huomioiden puhelin tai ei puhelinta.
Onko foliohattu hyvin päässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ilmeisesti yrittää painostaa että saisi sen kännykän. Kyllä se sen huolii kun huomaa ettei ole vaihtoehtoja ja kavereillakin on.
Minä ostin viime vuonna 7-vuotiaalle kännykän.
https://www.verkkokauppa.com/fi/product/889144/Nokia-105-2023-Dual-SIM-…
Nokia 105 peruspuhelin 29.90 euroa.
Sitä voidaan käyttää, jos tulee jotain asiaa. Vuoden aikana asiaa on tullut viitisen kertaa. Akku kestää kaksi viikkoa. Hyvä kone.
Tuo on viisasta. En voi ymmärtää miksi vanhemmat tietentahtoen ostavat älypuhelimia lapsilleen.
Nuo peruspuhelimet tuppaavat olemaan vähän bugisia ja ikäviä käyttää nykyisin, joskin tuo nimenomainen laite ilmeisesti vähemmän buginen kuin se 4G-versio. Nokiahan kyllästyi tuon firman touhuun nyt siinä määrin, että otti niiltä tuotemerkin käyttöoikeuden kokonaan pois. Uudet mallit joudutaan julkaisemaan HMD-nimellä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme tämän päivän vanhempia vaivaa kun kaikesta neuvotellaan 😅 lapsi käyttää kellopuhelinta, koska niin käsketään, hyvin yksinkertaista.
Kaikki lapset eivät noudata käskyjä eikä ruumiillinen kuritus ole sallittua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teidän nykyvanhempien pitää saada jatkuvasti yhteys lapsestanne? Suomi on maailman turvallisimpia maita. Kun olin ekalla, niin ei ollut puhelimia. Jos olisi tullut jotain asiaa koulussa, niin opettaja olisi soittanut.
Oletko jostain maalta vai miten etkö muuten lue uutisia? Helsingissä on alueita, jonne lapsella ei ole mitään asiaa ja esim. Laajasalossa joku yrittää napata lapsia pakuunsa. Jos lapsi pahoinpidellään tajuttomaksi lumihankeen niin vain tällaisen avulla hänet voidaan ehkä löytää elävänä.
Olen kotoisin Itä-Helsingistä ja asunut lapsuuteni siellä. Kuinka yleisiä nämä Laajasalon pakumiehet ovat? Ja kuinka paljon kellopuhelin tällaisissa äärimmäisen harvinaisissa tapauksissa auttaa? Minulle ihan sama vaikka liimaatte lapsenne täyteen älylaitteita, mutta on näin lapsettomana kiinnostava huomata, kuinka lapsuus muuttuu yhä kontrolloidummaksi (paikanninlaitteet, harrastukset joka ilta, ei saa mennä yksin omalle pihalle ulos).
Vierailija kirjoitti:
Hiukan huvittavaa lukea tätä keskustelua kun mietin omaa lapsuutta, enkä siis nyt ole niin muinainen, syntynyt -93.
Tarkasti oli opetettu mitkä asiat pitää tarkistaa ennen lähtöä, vanhemmat kun lähtivät aikaisin töihin. Isän kanssa kyllä kuljin viikon verran koulumatkat yhdessä, että jää mieleen, kun olin ekalla luokalla ja sitten kuljin itsekseen.
Ala-asteella menin monesti koulun jälkeen ystävien luo ja vaikka vanhemmat olivat jo tulleet töistä eivät he alkaneet soitella ympäri naapurustoja, että missä olen, luottivat minuun, että tulen kyllä takaisin.
Vasta 7. luokan alussa sain ekan oman kännykän eli 2007. Eikä sillä silloinkaan pahemmin tullut vanhemmille kontaktia pidettyä muuta kuin lyhyitä ilmoituksia: "olen X luona, tulen kun näkyy".
Minulla on sama kokemus. Jännä, että maailma on muuttunut näin vaaralliseksi parissakymmenessä vuodessa ainakin vanhempien mielestä. Tykkään näin aikuisena usein mennä pitkille kävelyille ilman puhelinta. On vapauttavaa, kun kukaan ei saa minuun yhteyttä.
Google tietää lähes kaikkien ihmisten sijainnit älypuhelinten kautta ja myy tätä tietoa esim. kaupunkisuunnittelun tarpeisiin. Vanhemmat eivät kuitenkaan saisi tietää lapsensa sijaintia. Tosin siitä tulee lasu jos alle kouluikäisen päästää omille teilleen.
Kovin ristiriitaista on ajattelu näiden asioiden suhteen.
Remmi tiukalla sitä ei ainakaan suostu kukaan pitämään. Onko kokeiltu niin, että lapsen (toisen käden 😊) etusormi mahtuu rystystä myöten hihnan ja ranteen väliin? Harmittaa teidän puolesta kuulla tilanteesta.