Tapailun jatkaminen, kun toisella on lapsi?
Olemme tavanneet kohta 7 viikkoa ja kaikki on edennyt hyvin ja hyvin nopeasti. Kummallakin on tunteita ja sovimme hyvin yhteen. Voin kuvitella meidät asumassa yhdessä.
Mutta nyt koen että en tiedä miten jatkaa ja miten ja missä viettää aikaa, koska minulla on yksi teini-ikäinen lapsi.
En haluaisi vielä esitellä kumppania lapselle, mutta en myöskään tavata vain miehen luona. Lapsi on liikkuvaista sorttia tässä iässä ja liikkuu alueella jossa myös hänen isä asuu ja missä on koulu.
Miten muut olette edenneet vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (23)
Miksi ajattelet jo yhdessä asumista? Seurustelkaa nyt ensin rauhassa, asukaa omissa kodeissanne mutta tietenkin voitte kyläillä. Teini ei mene siitä rikki jos sinulla on uusi kumppani.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ajattelet jo yhdessä asumista? Seurustelkaa nyt ensin rauhassa, asukaa omissa kodeissanne mutta tietenkin voitte kyläillä. Teini ei mene siitä rikki jos sinulla on uusi kumppani.
Tarkoitin vain että olen todella vakavissani, mieskin tuntuu olevan.
ap
Yleensä tuossa 8 viikon tapailun jälkeen on jo pulla uunissa, jos vakavissaan ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tuossa 8 viikon tapailun jälkeen on jo pulla uunissa, jos vakavissaan ollaan.
Höpö höpö!
Itse tapasin poikaystäväni lapsen ensimmäisen kerran, kun seurustelua oli takana 6 kk ja sittenkin tavattiin lyhyesti aina silloin tällöin, ekan kerran jäin yöksi, kun lapsikin oli isällään, vuoden seurustelun jälkeen.
Ehdotan että luot teiniin oikean kohtaamisen välit ja siirryt nauttimaan uudesta parisuhteesta 100%.
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ajattelet jo yhdessä asumista? Seurustelkaa nyt ensin rauhassa, asukaa omissa kodeissanne mutta tietenkin voitte kyläillä. Teini ei mene siitä rikki jos sinulla on uusi kumppani.
Tarkoitin vain että olen todella vakavissani, mieskin tuntuu olevan.
ap
Vakavissaan voi olla vaikka kummallakin olisi oma koti.
Kuulostaa kyllä joltain teinimeiningiltä, jo KOHTA 7 viikkoa ollaan oltu yhdessä. Jos vielä pitää laskea ihan päivissä teidän seurustelua, niin en kovin vakavaksi vielä sanoisi:)
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan että luot teiniin oikean kohtaamisen välit ja siirryt nauttimaan uudesta parisuhteesta 100%.
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Mitä tarkoitat? Että esittelisin lapsen seurustelukumppanille?
ap
Suosittelen rehellisyyttä näissäkin asioissa. Et pysty pitämään salassa, ja jos teininymmärtää, kuten ymmärtääkin, että salailet jotakin , vie se luottamusta. Eli rehellisesti kerrot, tutustutat jne.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kyllä joltain teinimeiningiltä, jo KOHTA 7 viikkoa ollaan oltu yhdessä. Jos vielä pitää laskea ihan päivissä teidän seurustelua, niin en kovin vakavaksi vielä sanoisi:)
Ahaa, en laskekaan mitään. Luulin että olisimme tavanneet noin kuukauden, kunnes katsoin kalenteria.
Tässä yhteydessä tapailuaika on oleellinen, ihan turha siitä on muuta keksiä.
ap
Kerrot lapselle, että olet tavannut potentiaalisen miehen. Lapsen ilmeet, eleet ja sanat kyllä kertovat onko hän halukas näkemään miehen. Jos ei ole, niin seurustelette toistaiseksi niin, että lapsi on isällä.
Itse olen vela-mies, eikä minua haittaisi, jos naisella on lapsi. Lapsi totta kai rajoittaa tapaamisia, mutta mitä sitten. Kyllä mahdollisuuksia tapaamisille aina löytyy, enkä muutenkaan ole sellainen, että pitäisi kulkea 24/7 yhdessä. Ja ehkä itsestäänselvyys, mutta lapsikin kasvaa, ja voi jossain vaiheessa viettää vähän pitemmänkin ajan yksin.
Jos mieskin on, kuten kerroit vakavissaan ja haluaisi mahd edetä parisuhteeseen kanssasi, niin hänen luulisi ymmärtävän ja tajuavan muutaman asian.
Ensimmäinen on se, että hän on arvoasteikolla aina vasta toisena eli lapsi tulee aina huomioida ensin mitä nyt sitten ikinä keksittekin tehdä yhdessä.
Toiseksi vajaa 2 kuukautta on lyhyt aika, joten hänen tulisi tajuta, että hänen ja laps(i)en esittely toisileen ei välttämättä ole vielä ajankohtaista.
Kolmanneksi vaikka olisitte suunnitelkeet ja päättäneet tehdä yhdessä jotain, niin suunnitelmaan voi tulla odottamata muutos, jos vaikka lapsen 2 vanhempi syystä tai toisesta ei voisikaan huolehtia lapsesta omalla vuorollaan tai koska lapsi itse on omalla hoitovuorolla sairaana.
Neljänneksi Jos itse olisin eronnut niin olisin vsrmasti vieläkin tarkempi ja harkitsevampi kenen kanssa olisin valmis parisuhteeseen.
En ymmärrä lainkaan kun sanotaan, että sinkkuvanhempi ja tai erityisesti yksinhuoltajat olisivat jotenkin "helppoja" ja mutkattomammin saatavissa parisuhdekumppaniksi kuin jollei olisi ensimmäistäkään lasta.
- Toki tiedostan, että tämä on paljon sanottu, koska kokemusta en omaa ja mistä sitä tietää, mitä itse kukin haluaa ja toivoo ollessaan sinkkuvanhempi.
- Jotkut voivat kaivata kipeästikin useammankin laastarin. Eikä yksin oleminen välttämättä jalosta. Ja ilman tukea/ tukiverkkoja elämä saattaa yksin laps(i)en rinnalla olla hyvinkin uuvuttavaa ja raskasta.
Tai sitten (yllättäen) paljon keveämpää kun riittää kun huolehtii itsestä ja laps(i)en asiat, eikä tarvitse huolehtia ja vastata niustäkin asioista, joista kumppanin olisi pitänyt vastata ja osallistua niiden jakamiseen, eikä kasvattaa kuormaa lisää toistuvilla laiminlyönneillään ja loukkaavalla käytöksellään
Uskovainen mies
Tapailut toistaiseksi silloin kun teini on isällään. Toki jo tässä vaiheessa on hyvä kertoa, että olet tavannut uuden tuttavuuden. Mutta ei sitä vielä esittelemään tarvitse ryhtyä.
Vierailija kirjoitti:
Jos mieskin on, kuten kerroit vakavissaan ja haluaisi mahd edetä parisuhteeseen kanssasi, niin hänen luulisi ymmärtävän ja tajuavan muutaman asian.
Ensimmäinen on se, että hän on arvoasteikolla aina vasta toisena eli lapsi tulee aina huomioida ensin mitä nyt sitten ikinä keksittekin tehdä yhdessä.
Toiseksi vajaa 2 kuukautta on lyhyt aika, joten hänen tulisi tajuta, että hänen ja laps(i)en esittely toisileen ei välttämättä ole vielä ajankohtaista.
Kolmanneksi vaikka olisitte suunnitelkeet ja päättäneet tehdä yhdessä jotain, niin suunnitelmaan voi tulla odottamata muutos, jos vaikka lapsen 2 vanhempi syystä tai toisesta ei voisikaan huolehtia lapsesta omalla vuorollaan tai koska lapsi itse on omalla hoitovuorolla sairaana.
Neljänneksi Jos itse olisin eronnut niin olisin vsrmasti vieläkin tarkempi ja harkitsevampi kenen kanssa olisin valmis parisuhteeseen.
En ymmärrä lainkaan kun sanotaan,
Mies tajuaa tämän, mutta haluaisin että myös hän saa mitä kaipaa ja että asiassa voidaan tehdä järkeviä kompromisseja.
ap
Itselläni on myös teini-ikäisiä lapsia, ja minulle olisi ihan ok tavata miehen luona. Yhteenmuuttoa miettisin vasta sitten kun lapset olisivat muuttaneet pois kotoa, ebnkä muutenkaan pohtisi yhteenmuuttoja 7 kk:n tuntemisen jälkeen. Toki meilläkin voitaisiin nähdä sitten kun suhde olisi syventynyt ja vakiintunut, mutta kovin aikaisessa vaiheessa en esittelisi kumppania ja lapsia toisilleen.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on myös teini-ikäisiä lapsia, ja minulle olisi ihan ok tavata miehen luona. Yhteenmuuttoa miettisin vasta sitten kun lapset olisivat muuttaneet pois kotoa, ebnkä muutenkaan pohtisi yhteenmuuttoja 7 kk:n tuntemisen jälkeen. Toki meilläkin voitaisiin nähdä sitten kun suhde olisi syventynyt ja vakiintunut, mutta kovin aikaisessa vaiheessa en esittelisi kumppania ja lapsia toisilleen.
Ei kun anteeksi kysehän oli 7 viikosta eikä 7 kk:sta... no sitä suuremmalla syyllä en vielä kiirehtisi.
t. sama
Tapaat miestä silloin, kun lapsi on isällään tai jossain muualla.