Krooninen kipuni ärsyttää miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lainaus meni pieleen.  Tää kaikki tuli samasta lähteestä, täältä:

Siunausta sinulle Ap.

 

Jos vielä joudut samanlaiseen syyllistävään tilanteeseen hänen kanssaan ennen mahdollista eroa tms, niin vinkki: SUUTU. Suutu oikein olan takaa ja sano loogisesti kaikki asiat, että nyt loppuu tämä jo sattuvan ihmisen syyllistäminen, kun kaipaat häneltä tukea, välittämistä, tsemppiä - kirosanoja oheen (miehet usein ymmärtävät että nyt tosi asiaa jos näin sanotaan, mm perkele sentään on vahva ilmaus vanhakantaisen ärrävoimakkuudenkin takia :D), sanot tai huudat kaikki asiat mitkä sinua on vaivannut hänen suhtautumisessaan ja syyllistät hänet (!) toksisesta suhtautumisestaan ja siitä, että se huonontaa sinun vointiasi, että halojaa missä on empatiakyky ja rakkaus ja auttaminen. Sano myös tieteellisistä tutkimuksista, miten tuollainen hänen oloasi huonontava suhtaut

En ole varma, meneekö lainaus nyt ok.

Tämä teksti tuonne "rauhaan" asti on samasta lähteestä. : Juu, ei sinun tarvitse enää tsempata suhteen kanssa, olette jo siis vuosia yrittäneet ja eläneet suhdetta, niin eiköhän se ole koettu. Mutta jos ennen sitä eroa ja erilleenmuuttoa joudut uusiksi syyllistäväään tilanteeseen, niin tuossa olisi purkamisen (että kaikki on sydämen päältä purettu ei jää vaivaamaan) kannalta ideaa. Toisaalta ymmärrän, jos ei enää jaksa edes suuttua, kun kaikki on nähty, niin toinen vaihtoehto on että ei suutu eikä pura enää mitään, ja vaan siirtyy uuteen vaiheeseen. Riippuu siitä, miltä sinusta tilanteen tullen tuntuu. Ei ole oikeaa tai väärää tässä, purkaminen tai ei mitään. 

Olen ollut myös tekemisessä tuontyyppisen miehen kanssa ja toi suuttumishomma menee vasta silloin perille, kun tosiaan ei itse peräänny yhtään (kyseisentyyppinen mies kun lähtee siitä, että hän on oikeassa ja oikeutettu jne, niin täytyy vaan mennä siitä ylemmäs ja torpata uskomattomat luulonsa ja jankata normaalit loogisuudet ja tunteet jne, menee vähäksi aikaa perille etenkin ns "loogishakuisilla" miehillä) vaan riita voi mennä aikamoiseksi ja huutoriitaa, mutta tässä on persoonajututkin kyseessä että mulla on temperamenttia sitten kun mennään ns red zonelle, niin en tule sieltä heti helpolla alas että perille menee. Jos mies ei arvaamattoman hullu, niin tämän voi katsoa loppuun ja silloin mies myös näkee, että et ole alistuja tai että hän voittaa kaikki asiat vaikka ne olisivat sinun asioitasi. Tällä suuttumislinjalla olen saanut asioita eteenpäin tuontyyppisen miehen kanssa, mutta totuus on että se ei kestä kuin jonkin aikaa ja sitten taas: se on kuluttavaa eikä kukaan halua riidellä vaan rauhaa.

Aivojen reittejä ei saa muutettua toisen puolesta, sitä pystyy vain katsomaan, että ne eivät tule omia haperoittamaan. Jos narsistityypeistä kyse, niin manipuloinnin ja vääärien luulojen, kritikoinnin ja vähättelun yms antaminen vaikuttaa, vaikka miten tietäisi itse että näin ei ole. Siksi parasta pysyä erossa sellaisesta. 

Kun rauhaa halutaan, niin rauhaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroseminaarissa meitä oli monta sinun kaltaista. Eli epäempaattinen ja sairaudesta äkääntyvä puoliso.

Mies ei rakasta sinua vaan itseään. Mutta ymmärrän, että olet silti päättänyt pysyä hänen kanssaan. Elämä on monimutkaista.

Olen päättänyt erota, mutta pelottaa rakkauspommitus ja muu manipulointi mitä sitä seuraa. Mies väittää, että olen hänen ainoa syynsä olla elossa, mutta ajoittain kohtelu kertoo toista tarinaa. Kärsivällisyyteni on lopussa, rakkaus kuollutta en jaksa kantaa häpeää kivusta, jota en ole pyytänyt.

Ap

Äkkiä pois vaan. Mulla oli eksä sellainen joka uskotteli etten pärjää ilman häntä enkä uskalla sen takia erota. Oli pahasti väärässä. Ja oli muuten samanlainen kipujen vähättelijä jos minusta oli kyse. 

Musta tuo kertoo just sen oleellisen kumppanista. Jos ei ole aidosti empaattinen, ei rakasta. Se on raadollista ajatella mutta auttaa tekemään valintoja. On myös aidosti ihania ja rakastavia miehiä.

Mieheni ei kestä minulta mitään heikkoutta. Sitten kun olen kylmä kuin kivi, sekään ei kelpaa. 

Kuka ihme jaksaa iänikuisen valittajan kanssa asuaa. Kipupotilaat ovat tällaista sakkia lähes järjestään. Mikään ei ole koskaan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Kuka ihme jaksaa iänikuisen valittajan kanssa asuaa. Kipupotilaat ovat tällaista sakkia lähes järjestään. Mikään ei ole koskaan hyvin.

Kyllä se meillä on niin, että mies valittaa lähes joka päivä jostakin. Mukaanlukien omista kolotuksistaan.

Ap

Itse olin vähän samanlaisessa tilanteessa n 15 vuotta sitten. Mulla oli diagnosoitu ms-tauti, tuli pahenemisvaihe ja silloinen puoliso ajatteli vaan itseään. Että mitä hän tekee vammaisella puolisolla. 

Annoin kenkää äijälle, eipä tarttenut hänen miettiä enää ja pääsi levittämää iloista persoonaansa toisille. Elämäni paras päätös!

Tsemiä ap, tuollainen kumppani vaan pahentaa sun sairauksia ja ressiä.