Miltä tuntuu olla raskaana?

Miksi jollekin on niin iso ongelma se, että kaikki eivät nauti raskaudesta tippaakaan?

Vierailija kirjoitti:

Tuli siinä semmonen ihana yhteenkuuluvaisuuden tunne jo silloin kun vauva oli mahassa. Oli ihana kun vauva painautui mun kättä vasten aina kun silitin mahaa. 🥰

Kauhein painajainen minkä tiedän. Joku loinen kasvaa mahassa ja liikkuu siellä 😱. Riippuvainen äidistä ja pitkään vielä syntymän jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi jollekin on niin iso ongelma se, että kaikki eivät nauti raskaudesta tippaakaan?

 Kolme lasta ja raskaus ei ole ikinä ollut nautinnollista, pahoinvointia, mielialaoireet, kipuja, unettomia öitä...

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Masuasukki 💕

Oih

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Raskaus on toivottua. Niin kaunista.

🥰

Eka kolmannes ihan hirveää sivun jatkuvan pahoinvoinnin takia, joka ei hellittänyt hetkeksikään, ei sekunniksikaan. Kun tämä loppui, oli aika mukavan seesteinen vaihe. Maha oli söpö, kokoajan panetti 🤭 Vika kolmannes tukala, vauva painoi keuhkoja ennen kuin laskeutui, painoi myös virtsarakkoa jolloin pissatti ihan jatkuvasti. Yöt tuli nukuttua huonosti. Synnytystä pelkäsi mutta lopulta odotti. 

Vauva oli maailman ihanin, samoin vauvavuosi. Raskaana en halua olla enää ikinä.  

Vierailija kirjoitti:

Raskaana oleminen on raskasta. Keho tuntuu raihnaiselta ja joka paikkaan kolottaa. Suuri osa ihmisistä ei nauti raskaana olemisesta ollenkaan.

Minä voin oikein hyvin ja olin onnellinen. Ulkopuoliset sanoivat, että "hehkun". Sain lahjoittaa rakastamalleni miehelle kaksi lasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli siinä semmonen ihana yhteenkuuluvaisuuden tunne jo silloin kun vauva oli mahassa. Oli ihana kun vauva painautui mun kättä vasten aina kun silitin mahaa. 🥰

Kauhein painajainen minkä tiedän. Joku loinen kasvaa mahassa ja liikkuu siellä 😱. Riippuvainen äidistä ja pitkään vielä syntymän jälkeen. 

Älä sitten koskaan hanki lapsia  jos se tuolta tuntuu. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi jollekin on niin iso ongelma se, että kaikki eivät nauti raskaudesta tippaakaan?

Ai on vai? 

Mua etoi ja oksetti rajusti puolet raskaudesta, rinnat oli todella arat, jossain vaiheessa kuvaan astui liitoskivut ja käveleminen oli tuskaa, loppuraskaudesta oli epämukavaa kun vauva möyri mahassa ja punki kohti keuhkoja ja kylkiluita. Muuten se oli ihan ok :D

En tehnyt testiä missään vaiheessa, ennen kuin lääkärit alkoivat survomaan sukuelimiini laitteita, mikä oli jälkeenpäin ajatellen sellaista mihin en olisi halunnut suostua

Viikko raskautumisesta tuntui kipristelyä alavatsassa. Siitä taisi seurata muutamien viikkojen kuluessa nännien arkuutta ja sitten alkoi pahoinvointi ja makuaistin muutos. En oksentanut, mutta oli etova olo ja piti koko ajan napostella vähän

Tuli mieletön jano, kun veren määrä alkoi lisääntymään. Suorituskyky myös parani tämän myötä merkittävästi, aloin tekemään tosi hyviä tuloksia liikuntaharrastuksessa. Vaivat olivat pieniä, eivätkä haitanneet elämää juuri

Radi-testit skippasin, koska diabetespakotus ja tarkoituksellinen pahoinvoinnin ärsyttäminen. Niin pitkä tauko ruokailussa olisi saanut pahoinvoinnin räjähtämään, ja oli kehon toiminnan vastaista

Pahoinvoinnin loputtua 2/3 oikeastaan vaan vatsa kasvoi ja alalantion löystymisen alkoi huomaamaan, sillä jänteet kipeytyivät herkemmin liikkuessa. Olo oli oksitosiinipöhinäinen ja nautinnollinen, ihan kuin olisi ollut koko ajan huppelissa

Pari viikkoa ennen synnytystä alkoi tuntumaan, että paikat ovat jo niin löysät, ettei tee mieli liikkua enää. Sitten vaan kotoilua ja lepäilyä

Niin joo, ja lihaskramppeja alkoi tulla alaraajoihin. Näihin auttoi riittävä suolatasapaino ja nesteytys. Yhtenä yönä, kun en jaksanut juoda ennen nukkumaanmenoa, sain aivan mielettömän pahan krampin, ja jalka oli kipeä viikkoja sen jälkeen. No enpä jättänyt toiste juomatta

Vierailija kirjoitti:

Yleensäpäivän päätteeksi istumme yhdessä sängyssä, Mieheni lukee ääneen vauvaopasta. Hänen innostus on tarttuvaa, ja nauramme yhdessä sen kummallisille neuvoille. Pian asettautumme makuulle, ja hän vetää minut läheisyyteensä. Tunnen hänen lämpönsä ja rauhoittavan läsnäolonsa. Kaikki huolet tuntuvat kaukaisilta. Tiedän, että tämä matka ei aina tule olemaan helppo, mutta ajatus siitä, että rakastava mies on rinnallani, antaa minulle voimaa.

Taas tätä samaa kioskikirjallisuutta. Ei kai kukaan usko.

Pelottavin kokemus ikinä. Jotain kasvaa itsessä, joka möngertelee ja potkii kylkiluut hajalle ja aiheuttaa pahointointia. Olotila vanhenee kymmenellä vuodella.

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntui raskaana ollessa siltä, etten malta odottaa et pääsen tutustumaan lapseen kun hän syntyy. Raskaus aikana suojeluvietti vauvaa kohtaan oli suuri ja oli jo vahva kiintymys, mutta sanoisin et rakkaus synty samaa aikaan kun vauva ja kasvoi matkan varrella kun opin tutustumaan häneen.

Vitsi kun olisikin jäänyt tällaiset muistot päälimmäisenä :D. Minusta tuntui, no, raskaalta. Varsinkin alkuun yökötti ja se ei oikeastaan kunnolla poistunut missään vaiheessa. Suussa oli koko ajan kummallinen maku ja mikään ruoka ei oikein maistunut normaalilta. En pystynyt nukkumaan kunnolla koska olen tottunut nukkumaan vatsallani ja se ei ihan alkuviikkojen jälkeen enää onnistunut.