Mikä 80-luvulla oli paremmin kuin nykyään?
Kommentit (310)
Vierailija kirjoitti:
Tavaratalot. Esim Stockmann oli tyylikäs, oikeasti elämys käydä. Kaikki oli hiottu visuaalista ilmettä myöten.
Ylipäänsä vauraus näkyi Helsingin katukuvassa eloisuutena, väreinä, tarjonnan runsautena kaupoissa, kahviloissa, ravintoloissa. Eli ikävöin kaupunkimaista elinvoimaa. Myös pukeuduttiin kivemmin,yksilöllisyys ja ikäryhmät erottuivat selvästi pukeutumisessa.
Tämä on siis niin totta kuin vain voi olla!
Täysin ilman sarvia & hampaita, nykyajan 2- tai 3-kymppinen hieraisisi silmiään useampaankin kertaan nähdessään vaikka Stockan joulusomistukset vuodelta 1987!
Nykyään ihan kaikki tehdään pelkkänä bulkkina, niin halvalla kuin mahdollista. Tuohon aikaan rahaa käytettiin yksityiskohtien hiomiseen aivan eri tavalla kuin tänään.
Maisemasta on tullut harmaa, pelkistetty, halpa ja mitäänsanomaton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autot oli parempia.
Myydyin automerkki oli Lada. Autot oli surkeita nykyisiin verrattuna.
Näin oli 70-luvulla. 80-luvulla ostettiin länsiautoja elintason noustessa voimakkaasti. Uusien autojen kappalemäärät ylittivät mitä nykyään myydään.
"Mun vanhemmilla oli telkkarit jo 50-60-lukujen vaihteessa. Ja meille tuli kotitietokone 1981. Emme me mitään rikkaita oltu, vaan ihan tavallisia."
1950-luvulla kotimaisilla elokuvilla oli huomattavasti vahvempi asema ja niitä tehtiin vuosittain erittäin paljon. Sen voi todeta mm. katsomalla iltapäivisin YLE TV1:llä esitettäviä vanhoja mustavalkoisia elokuvia. Vielä 1960-luvulla tv:n tarjonta oli varsin vähäistä.
Minun vanhempina hankkivat ensimmäisen Finlux väritelevision vuonna 1976 vähän ennen Montrealin olympialaisia. Silloin oli tapana mainostaa telkkareita ennen suuria urheilutapahtumia ja jos vaihtoi mustavalkoisen tv:n värillisen elektroniikkaliike maksoi hyvitystä vanhasta telkkarista.
Koulut ei täynnä S2-oppilaita häiritsemässä toisten oppimista.
Kaikki💕
Jos et ollut paikalla vielä, otan osaa. Et edes tajua mitä menetit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulujen resurssit, kunnallinen hammashoito
Ei taidettu koulussa jakaa jokaiselle omaa tietokonetta. Luokkakoot oli isompia ja opettajien osaaminen heikompi. Koulurakennuksetkin oli huonompia. Nykyisin niitä puretaan homekouluina.
Kouluruoka taitaa olla ainoa mikä aidosti oli parempaa. Niin ja koululaiset :)
Todella. Olin osan 80-luvusta ala-asteella, eikä mulla tainnut olla uutta kirjaa koskaan missään aineessa. Kaikki oli sellaisia tuhanteen kertaan alleviivattuja ja piirrettyjä kirjoja. Opettajakin oli kaikissa aineissa sama, liikuntaa ja käsitöitä lukuunottamatta.
Omilla lapsilla todella paljon paremmat resurssit ja mahdollisuudet nyt (samalla alueella) koulussa. Opiskelevat esim. kolmea kieltä jo ala-asteen puolella, jos kun siis haluavat. Itsellä ei olisi ollut mahdollista vaikka olisin ha
Tässä on ilmeisesti paljon vaihtelua. Meillä oli paljon retkiä jotka koulu kustansi, kirjat aina uusia, saatiin koulutarvikkeita kuten kyniä kumeja viivottimia, vihkoja ja harjoituskirjoja, ruoka hyvää, terveydenhoitaja aina koululla tavattavissa oma lapseni ei ole päässyt minnekään eikä edes aapista saanut omaksi askartelutarvikkeet tuodaan kotoa, harjoituskirjatkin kierrätettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Passin sai 10 vuodeksi. Ilman sormenjälkiä.
Tosi harva 80-luvulla kävi Ruotsia kauempana. Joten ei monella passia ollut. Kielitaito oli yleisesti heikko mikä sekin rajoitti matkailuintoa.
Kyllä kävi. Etelänmatkailu alkoi jo 60-luvulla ja oli todella yleistä 80-luvulla. Tosin ns. kaukomailla ei juuri kukaan käynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän ennen mentiin lentokoneeseen? Kun ei ollut turvahässäköitä. Taisi pelkkä lentolippu ja boarding pass riittää? Ja perillä passi jos matkusti ulkomaille.
Joutuisampaa oli paljon.
Sinne vaan käveltiin koneeseen sisään. Jos oli joku saattamassa lentokentälle niin pääsi koneen luokse asti mukaan. Aika samalla tavalla kuin nykyisin kun mennään junaan tai bussiin. Kunhan ei nyt mikään kirves ja haulikko kädessä kävellyt niin ketään ei kiinnostanut mitä matkustajilla on mukanaan.
Näin oli ja lentokoneen ohjaamoonkin pääsi, jos kapteeni antoi luvan. Yleensä antoi ja lentäjät selittvät mielellään lentämisen hienouksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olit köyhä, sai sossusta rahaa esim pesukoneen hankintaa varten jopa lemmikkieläimet Eläinlääkärikulut maksettiin samoin silmälasit. Opiskelijatkin saattoivat saada toimeentulotukea, ei ollut pakko ottaa opintolainaa
Suvivirsi kuului kevätjuhlaan
Sossusta ei saanut rahaa eikä apua helposti, ei edes lapsiperhe, saati että rahaa olisi saanut uuden pesukoneen hankintaan tai lemmikkieläimen (kissan) hoitoon. Mitään rahaa silmälasien ostoon ei saanut ja melkoista nöyryytystä ja kyykytystä oli, että sieltä yleensä sai apua ruokaan, tai asumiseen.
Toisaalta töihin pääsi jo 12-vuotiaana tuttavankauppaa ja 14-v moneen kunnon työhön mistä tienasi kivasti.
Niin että rahaa kyllä ansaitsi jos vain halusi. Ja ulkomaanmatkoillekin pääsi. Säästettiin ja odotettiin. Matkaa suunniteltiin vaikka vuoden verran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavaratalot. Esim Stockmann oli tyylikäs, oikeasti elämys käydä. Kaikki oli hiottu visuaalista ilmettä myöten.
Ylipäänsä vauraus näkyi Helsingin katukuvassa eloisuutena, väreinä, tarjonnan runsautena kaupoissa, kahviloissa, ravintoloissa. Eli ikävöin kaupunkimaista elinvoimaa. Myös pukeuduttiin kivemmin,yksilöllisyys ja ikäryhmät erottuivat selvästi pukeutumisessa.
Tämä on siis niin totta kuin vain voi olla!
Täysin ilman sarvia & hampaita, nykyajan 2- tai 3-kymppinen hieraisisi silmiään useampaankin kertaan nähdessään vaikka Stockan joulusomistukset vuodelta 1987!
Nykyään ihan kaikki tehdään pelkkänä bulkkina, niin halvalla kuin mahdollista. Tuohon aikaan rahaa käytettiin yksityiskohtien hiomiseen aivan eri tavalla kuin tänään.
Maisemasta on tullut harmaa, pelkistetty, halpa ja
Totta kyllä. Kaupunkinäkymät ovat standardoituja ja harmaita nykyään. Lähiötunnelmaa ja ketjumyymälöitä kaikkialla keskustoja myöden. Se pitää myöntää, että ruokaravintoloista on nykyään enemmän valinnanvaraa sekä määrällisesti että laadullisesti kuin 80-luvulla.
Tavattiin ihmisiä livenä. Kyläiltiin toisten luona. Busseissa, junissa ja metroissa katsottiin maisemia tai luettiin lehteä. Kaveriporukoissa juteltiin toisille. Pihalla lapset leikkivät pihaleikkejä, sisällä sisäleikkejä. Kun halusi kaverin seuraa, piti kävellä kaverin kotiin ja soittaa ovikelloa.
Kellään ei ollut älykännyköitä. Ei eletty somessa, ei tehty someprofiileja mihin kuvataan itseä eri kulmista ja kalastellaan tykkäyksiä.
Voi että kaipaan sitä aikaa!
Vierailija kirjoitti:
Koulut ei täynnä S2-oppilaita häiritsemässä toisten oppimista.
Apukoulu oli tuohon aikaan heikommille oppilaille. Ei sielläkään ollut kuin muutama oppilas, eikä heidän järjenjuoksussa tai käytöksessä
tainnut mitään vikaa edes olla. He olivat vain muuten sellaisia ettei koulunkäynti oikein kiinnostanut.
Nyt on kyllä koulut puolillaan vaikka minkälaista pelleä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulut ei täynnä S2-oppilaita häiritsemässä toisten oppimista.
Apukoulu oli tuohon aikaan heikommille oppilaille. Ei sielläkään ollut kuin muutama oppilas, eikä heidän järjenjuoksussa tai käytöksessä
tainnut mitään vikaa edes olla. He olivat vain muuten sellaisia ettei koulunkäynti oikein kiinnostanut.
Nyt on kyllä koulut puolillaan vaikka minkälaista pelleä.
inkluusio
ettei kellekään vaan vahingossakaan tuu paha mieli
omaa laiskuutta ja typeryyttä ei selitelty tekosyyllä nimeltä adhd
Suomi oli uskomaton junttila ennen Eu:ta. Etenkin nuoret nostalgisoivat 80-lukua turhaan, koska he eivät ymmärrä kuinka takahikiä Suomi oli tuolloin. Nostetaan esille jotain pukeutumista ja musikkia, mikä on ihan ok, mutta unohdetaan että Suomi oli Neuvostoliiton naapurina ja ilmapiiri oli poliittisesti ummehtunutta. Nostetaan ikään kuin rusinat pullasta, mutta unohdetaan maan yleinen takapajuisuus.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki jotka eivät olleet juoppoja tai mt ongelmaisia saivat töitä. Olipa koulutus mikä vain tai ilman koulutusta.
Naiset olivat luonnollisen kauniita, ei ollut silinkonitissejä tai pepputäytteitä, huulitäytteitä, ripsipidennyksiä tai hiusten tuuhennoksia. Eikä perse**en esittelyä julkisesti.
Duunarin palkalla elätti perheen
Juopot ja omituiset hiipparit olivat vielä 80-luvulla monasti vakituisessa työsuhteessa. Omien kesätyökokemusten mukaan ei ollut harvinaista, että joillain päivä lähti "kunnolla käyntiin" vasta kun tehtaan vieressä ollut E-myymälä aukesi ja pääsi hakemaan keppanaa. Toiset taas parantelivat oloaan salapulloista ja tekivät työaikana omia hommia - esim. vaikka pomoille kotiin remppoja tai huonekaluja kossupalkalla. Omituiset höpöttäjät taas saattoivat kadota koko päiväksi tekemään mukamas jotain tärkeää eikä kukaan koskaan nähnyt mitä he oikeasti mukamas olisivat tehneet. Erityisesti valtionyhtiöt vaikuttivat silloin olevan osittain kuin päiväkerhoja moniongelmaisille ja vajaataitoisille.
Kyllä sitä sitten sattui ja tapahtui. Eniten pelästytti kun parin metrin päässä siitä missä itse olin yksi faneeritehtaan juopoista kaatoi trukin ja samalla pudotti metrin korkuisen pinon junanvaunujen pohjaan tarkoitettuja n. 2x3 m x 2,5 cm filmivaneeria 4 m korkeudesta taukokopin päälle. Taukokopista ei paljoa jäänyt jäljelle, mutta onneksi kukaan ei juuri silloin ollut röökillä tai muuten vetämässä lonkkaa.
Onneksi avointa kaljan kittaamista ja viinan juontia ei nykyään katsota työpaikoilla hyvällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Passin sai 10 vuodeksi. Ilman sormenjälkiä.
Tosi harva 80-luvulla kävi Ruotsia kauempana. Joten ei monella passia ollut. Kielitaito oli yleisesti heikko mikä sekin rajoitti matkailuintoa.
älä viitti jauhaa paskaa
Kyllä se on totisinta totta. 80-luvulla lentokoneella lentäminen on erittäin kallista verrattuna nykyaikaan. Ei tuolla Thaimaan hiekkarannoilla tavallisia suomalaisia duunareita näkynyt makoilemassa. Nykyisin tuntuu, että on vaikea löytää ketään joka ei olisi käynyt kaukomaissa.
taidat olla sitten köyhästä perheestä
Suurin osa perheistä oli köyhiä siihen aikaan. T
Tuloerotkin oli pienempiä 80-luvulla, valtaosan elintaso oli melko samankaltainen, tietysti riippui mihin ne rahat käytti. Mekään ei matkailtu ulkomailla, rahamme kuluivat ok-talon maksamiseen ja ylläpitoon. Vanhemmat ei tupakoineet eikä ryypänneet niin duunariammattien tuloilla pärjäsi.
Itsekään en polta enkä juo, mutta en ole kuitenkaan päässyt lähellekään vanhempieni elintasoa, ok-talosta ei kannata minun tässä elämässä edes haaveilla.
80-luvulla huumeiden käyttö oli aivan minimaalista. Tosin pultsareita oli nykyistä enemmän kaduilla.