Kun on kokenut rankemman elämän, saako ajatella olevansa kokeneempi?

Ainakin niiden rankempien kokemusten osalta.

Mikä sitten on rankempi elämä?

Saahan sitä ajatella mitä vain

Onhan tuo hyvin yksinkertaista ajattelua. 

Vanhempien pelkkä olemassaolo ei tarkoita että elämä olisi hyvää.

Kokemusta on erilaista. Olet kokeneempi niissä asioissa, joita muut eivät ole kohdanneet.

Yleensä rankkaan elämään löytyy syyllinen peilistä. Jos on paskonut elämänsä, en minä ainakaan sellaisen "elämänkokemusta" voi arvostaa.

Vierailija kirjoitti:

Kokemusta on erilaista. Olet kokeneempi niissä asioissa, joita muut eivät ole kohdanneet.

Eihän kokemukset ole samanlaisia, vaan kaikki riippuu olosuhteista. 

Kokemuksia kertyy kaikille monenlaisia. Jos on onnistuneesti selättänyt pahoja ongelmia omalla järkevällä käytöksellä ja kovalla työllä, se on arvostettavaa. Jos se rankka elämä on sitä että on vaan alkanut ryypätä, eikä ole hankkinut apua tai yrittänyt mitään, niin en arvosta, vaikka rankkaa sekin on. 

Muut kuvittelevat, että mun elämän rankka paikka on eräs onnettomuus, joka vaikutti terveyteen ja työkykyyn ja oli tietysti tapahtumakin traumatisoiva. Saa  tähän liittyen paljon empatiaa.

Mutta ei se mun elämäni kuormittavin ja haitallisin asia ole ollut. Se taas on juurikin sellainen epädramaattinen juttu, vanhempien kasvatustyyliin ja perheen ilmapiiriin liittyvä asia.

Pointtini on, että kun yrittää sivusta arvioida mikä on kenellekin rankkaa ja mikä ei,niin suurella todennäköisyydellä arvioi väärin. Joten itse e  harrasta sellaista.

Ajatella saa mitä vaan. Usein vaan kovia kokeneet ovat myötätuntoisempia toisia kohtaan.

Toki saa, mutta kannattaako on toinen.

Pitää olla kiitollinen raskaasta elämän taakasta, sillä niinhän se on, että mikä ei tapa, vahvistaa vain. Tähän stoalaiset aikoinaan uskoivat, ja stoalaisin voimin Rooman valtakuntakin rakennettiin. 

Kokemukset ovat arvokkaita vain sille, jolla ne on. Muita ei kiinnosta.

Mummoni tapasi usein sanoa: "Kokenut kaiken tietää, vaivainen kaiken kokee." Eli vähän juuri tuota ajattelua, että jos vaikeuksista huolimatta selviää ja sinnittelee, niin oppiihan siinä matkan varrella yhtä sun toista ihmisistä ja elämästä yleensä

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksia kertyy kaikille monenlaisia. Jos on onnistuneesti selättänyt pahoja ongelmia omalla järkevällä käytöksellä ja kovalla työllä, se on arvostettavaa. Jos se rankka elämä on sitä että on vaan alkanut ryypätä, eikä ole hankkinut apua tai yrittänyt mitään, niin en arvosta, vaikka rankkaa sekin on. 

"on vaan alkanut ryypätä" 

Ei ihminen ala alkoholiongelmaiseksi ja avun hankkimista vieroksuvaksi ihan vaan koska voi, vaan kyllä siellä on jotain juttuja taustalla jotka saa nuo näyttään ihmiselle jotenkin mahdollisilta vaihtoehdoilta. Arvostaa ei tarvi, mutta jos sen verran sisäistäis että tuskin kenenkään rankka elämä alkaa sillä, että ryyppää ja on hankkimatta apua.

Vierailija kirjoitti:

Toki saa, mutta kannattaako on toinen.

Ehkä ei kannata. Jossain oli hieno elämänviisaus, että kannattaa suhtautua toisiin ihmisiin ajatellen, että ne tietää jotain mitä itse ei vielä tiedä. Tälleen ihminen pysyy avoimena. Toki jos muut valittaa niin silloin sieltä ei kai kamalasti hyödyllistä informaatiota löydy, mutta tuli vaan aihetta hipoen mieleen tämä

Itse ainakin jo kaiken kokeneena mikään ei jaksa yllättää

Saa ajatella olevansa kokeneempi. Siitä yksinkertaisesta syystä, että useimmille ei tapahdu mitään hirveän järkyttävää elämän aikana. Tai ainakaan kovin monia sellaisia. Toki kaikilta ennemmin tai myöhemmin esimerkiksi vanhemmat menehtyvät, mutta on täysin eri asia, menettääkö ne vaikkapa 10v iässä vai vasta 50v, kun on jo oma perhe perustettu. Eka voi jättää pysyvät arvet ja toka ei juuri hetkauta. Arpapeliäkin välillä. Ei niillä kokemuksilla välttämättä leveillä kannata, tai jatkuvasti tuoda niitä esille. Lähinnä ärsyttää, kun jonkun pissaliisan katkennut kynsi on "maailmanloppu" tai vastaavaa. Tuollaista ei jaksaisi kuunnella, jos on tyyliin tulossa vanhemman hautajaisista tms.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä rankkaan elämään löytyy syyllinen peilistä. Jos on paskonut elämänsä, en minä ainakaan sellaisen "elämänkokemusta" voi arvostaa.

Sitä valitsee itse vanhemmat ja syntymäolosuhteet, aivan.