Mies sitten nöyryytti mua tänään julkisesti..
Ihan vtun kiva, taitaa olla eron paikka. Oikeasti. Yli 15 vuoden suhde takana ja mies päätti vetää sen tänään vessanpöntöstä alas. En ole ikinä hävennyt näin paljon.
Oltiin sukulaisillani tänään kylässä, paikalla koko perheeni ja sukulaisia. Istutaan pihalla syömässä ja jutellaan normaalisti. Kunnes se tapahtui.
Mies (istui kaukana minusta, en voinut pukata sitä hiljaiseksi tai ilmeillä viestittää) alkaa kesken puheensorinan nauraa. Ja sanoo, että hänelle tuli mieleen hauska tapaus.
Ja vttu sen jälkeen mies kertoo (kaikki toki odottavat, mitä miehelle tuli mieleen) hauskan juttunsa. Jutun, joka oli nuoruuteni pahin nöyryytys.
Mies selittää nauraen homman, mutta kukaan muu ei naura. Ei vttu kukaan. Pihalle laskeutui miehen jutun jälkeen sellainen hiljaisuus, että sitä olisi voinut leikata veitsellä.
Ja ihmiset meni vain sisään, eikä kukaan sanonut mitään. Ei edes mies, joka hiljeni itsekin kun tajusi menneensä liian pitkälle. Sisällä vaihtui puheenaihe.
Näön vuoksi lähdin samaan aikaan kotiin kuin mies, mutta ilmoitin meneväni bussilla kotiin. Mies meni yksin autolla, paiskoen oven kiinni. Mies meni kaverilleen, kun ilmoitin että turha tulla kotiin tänään.
Olikohan tämä tässä?
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Loukkaan toista tahallani. Toinen suuttuu ja pahoittaa mielensä. Syytän häntä tosikoksi joka ei ymmärrä huumoriani, hahhah. Uhriudun ja lähden kaverille dokaamaan ja uhoamaan.
Tuleepi äkkiä nenä kipeäksi tuollaisella käytöksellä. Etkä ole oikeutettu itkemään asiasta yhtään, vaan katsot syvälle peiliin ja ymmärrät, että oli oma vikasi.
Vierailija kirjoitti:
No ääh. Vakavan keskustelun paikka toki, mutta että eron? Toki, jos miehelläsi on ennenkin ollut taipumusta nolata sinut ja olet mielipahasi asiasta julkituonut, mutta jos tämä oli eka kerta, on mielestäni fiksua antaa varoitus.
Oma ukkoni sortui samaan joskus avioliittomme alkuvuosina. Häivyin oitis paikalta niin, että hän hätääntyi. Kaikki nolaaminen loppui siihen paikkaan. Jotkut eivät ole saaneet kummoisiakaan eväitä kotoa, mitä käytökseen tulee. Elämä kuitenkin opettaa.
Minä olen sitä mieltä, että parisuhteeseen ryhtyessä pitää olla henkisesti ja tunne-elämältään niin kypsä, ettei mitään puolison taholta tulevaa "koulutusta" vaadita. Olen kyllästynyt tahdittomien törppöjen - yleensä miesten - hyssyttelyyn ja paapomiseen. Parisuhde on aikuisten juttu eikä keskenkasvuisilla ja empatiakyvyttömillä pitäisi olla mitään mahdollisuuksia sellaiseen. Oma pää ensin kuntoon ja ihmissuhdetaidot haltuun perhe- ja kaverisuhteissa. Sitten voi harkita sitä pariutumistakin, kun ihmissuhteissa ei mennä enää oma ego edellä.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitäkin, miten mies reagoi. Myöntääkö mitä teki.
Tämä. Jos mies pyytää anteeksi ja oikeasti myös tarkoittaa sitä, antaisin vielä mahdollisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitäkin, miten mies reagoi. Myöntääkö mitä teki.
Tämä. Jos mies pyytää anteeksi ja oikeasti myös tarkoittaa sitä, antaisin vielä mahdollisuuden.
Miksi?
Loukkaan toista tahallani. Toinen suuttuu ja pahoittaa mielensä. Syytän häntä tosikoksi joka ei ymmärrä huumoriani, hahhah. Uhriudun ja lähden kaverille dokaamaan ja uhoamaan.