Vauvan päivä

Kuukauden ikäinen on vasta todella pieni! Itse olin vauvassa kiinni ehkä kolmisen kuukautta, sitten päivään alkoi tulla rytmiä ja vauva alkoi viihtyä hetkiä itsekseenkin ja nukkua vähän pidempiä pätkiä.

Tyttö oli ekat kuukaudet oikea takiainen, aina piti olla sylissä, mutta 3-4kk iässä alkoi viihtyä yksinkin, kun osasi jo katsella leluja, kuvia tms. Meillä helpottivat rintareppu ja sitteri, esim. sitterissä otin vauvan aina suihkun viereen ja vauva rintarepussa laitoin ruokaa ym.



Uskoisin myös, että oma epävarmuus vaikuttaa asiaan, mä en ainakaan uskaltanut lähteä esim. kaupungille, koska pelkäsin, että vauva alkaa huutaa jne. mutta jossain vaiheessa tajusin, että mitäs siitä sitten! =)



Suosittelen vuokraamaan leffoja tai jotain sarjoja dvd:llä, ne olivat mun pelastus.



Nyt vauva on reilut 6kk eikä enää pitkiä aikoja viihdy sylissä, niin hassua kyllä, jotenkin kaipaan sitä, että hän nukahti syliin ja tuhisi siinä tyytyväisenä. =) Yritä nauttia siitä läheisyydestä. Vauvat kasvavat niin hurjaa vauhtia, että kohta et enää tuota aikaa muistakaan! =) Voimia!

ei kyllä varmaan lohduta, mutta meillä on ainakin edelleen hyvin sekava meininki... Neitokainen täyttää huomenna 5kk ja kyllä tässä pikkuhiljaa rupee hyväksymään että ei tää tästä taida juurikaan helpottaa... Meillä on alusta asti nukuttu yöt hyvin, minkä takia sitä unta ei taida päiväks juuri riittääkään. Yleensä on 2-3 tuntia kerralla hereillä ja sen jälkeen nukkuu puolisen tuntia. Lattialla tai sitterissä viihtyy ehkä hetken. Ja sylissä viihtyy oikeestaan vaan liikkessä... Tulee ehkä joka kolmas päivä semmonen olo että mitenköhän tästä selvii hengissä.=) Telkkariakaan ei voi kattoa kun ei oo hyväks vauvan näölle (meiän vauva tuijottaa lumoutuneena telkkaria jos se on päällä).

Kyllä se rytmi sieltä vielä tulee ja pikkuhiljaa alkaa viihtymään yksinkin...



Mun pelastus ensimmäisillä kuukausilla oli KANTOLIINA! Vauva viihtyi siinä hyvin äidin lähellä ja itse sai tehdä käsillä ruokaa, käydä vessassa yms. suosittelen.

Meillä oli tyttö pienenä vauvana täysin samanlainen. Yöt nukkui hyvin, tosin meni nukkumaan vasta puolen yön aikaan, joten omaa aika ei jäänyt. Päivällä veteli sellaisia max puolen tunnin tirsoja, ja hereillä ei viihtynyt muualla kuin sylissä. Liina helpotti elämää sitten, kun sitä sai käyttää, mutta 8 ensimmäistä viikkoa meni lonkkalastassa.



Kolmen kuukauden iässä tyttö alkoi vähitellen itse siirtämään yöunille menoa aikaisemmaksi, niin, että viiden kuukauden iässä meni nukkumaan n. puoli kymmeneltä. Päiviin alkoi tulla rytmiä, kun alettiin syödä kiinteitä säännöllisesti. Ensin alkoi nukkua säännölliset aamupäivä päikkärit, ja vähitellen päiväunien määrä vakiintui kolmeen n. tunnin mittaiseen sessioon. Reilun 7 kk iässä siirryttiin kaksiin päikkäreihin, ja nyt 9,5 kk iässä nukutaan kahdet n. 2 tunnin päikkärit ja mennään yöunille 20:30-21:30. Aamulla herätään seitsemän ja kahdeksan välillä. Ja sylissä ei enää malteta olla ollenkaan...



Jaksamista! Toivottavasti teillä löytyy rytmit aikaisemmin.

Meillä oli pari ensimmäistä kuukautta ihan samanlaista. Vauva täyttää kohta 3 kuukautta ja tilanne on helpottunut jo jonkun verran.



Meillä siis nukutaan yöt hyvin, mutta päivällä ei olla juuri koskaan nukuttu kunnon päiväunia. Nyt olen oppinut nukuttamaan vauvan, mutta hän herää silti puolen tunnin pätkän jälkeen, eikä mikään auta. Neuvolassa yrittivät diagnosoida refluksia, mutta itse en usko, että se aiheuttaa tällaisia päiväuniongelmia.



Mitä tulee muualla viihtymiseen, meilläkin vauva oli aikamoinen sylivauva aika pitkään, mutta heti, kun lelut alkoivat kiinnostaa, alkoi viihtyä leikkimatollakin. Sinä aikana, kun hän katselee leluja, minä ehdin tehdä aamupalan tai käydä vessassa. Vieläkään ei ole mitenkään ruhtinaallisesti aikaa, en esimerkiksi juuri ehdi tekemään mitään kotitöitä, mutta ehdin pestä hampaat ja syödä, se on jo paljon ;)



Siispä, odota vielä vähän aikaa, koeta kestää. Kohta vauvasi kiinnostuu ympäristöstään, eikä sitten ole enää kiinnostavaa maata äidin sylissä. Kantoliinaa tai -reppua tosiaan kannattaa kokeilla myös, meillä valitettavasti vauva ei viihdy liinassa kuin korkeintaan tunnin.



Tiedän oikein hyvin, miten raskaalta välillä tuntuu, että istuu koko päivän sohvalla yöpaita päällä, mutta olen yrittänyt asennoitua niin, että nyt minulla ei ole kiirettä minnekään ja kerrankin voin istua sohvalla yöpaita päällä koko päivän. Minun ainoa velvollisuuteni on hoitaa lastani ja jos hoitaminen on jatkuvaa sylissäpitämistä, sitten se on sitä. Tosiaan, muutaman kuukauden päästä vauvaasi kiinnostaa kaikki muu paitsi syli. Ja käsilihakset vahvistuvat uskomattoman paljon, kun kantelee alati kasvavaa punttia koko päivän ;)

Välistä tuntuu, että ne neljän tunnin päiväunia vetävät vauvat ovat ihan urbaania legendaa. Mun esikoinen on nyt kohta 8 kk ja kyllä se tuosta alkaa helpottamaan. Minusta alkoi tuntua joskus 3-4 kk aikaan, että tajuan paremmin lastani ja silloin alkoi ne rytmitkin selkiytyä. Tosin ne muuttuvat aina vähän päästä uudestaan.



Mutta: mitä jos nukkuisit päiväunet vauvasi kanssa yhdessä? Monet vauvat nukkuvat oikein hyvin äidin kainalossa vaikka yksinään vaunuissa tai sängyssä eivät niin hyvin nukkuisikaan. Ota vaikka tavaksi nukkua iltapäivällä lapsen kanssa yhdessä. Ja mikäänhän ei estä esikoisen kanssa makaamasta vaikka koko päivää sängyssä. Niin minä ainakin tein jos takana oli huono yö.



Noin pienellä vauvalla ei ole oikein edellytyksiä säännölliseen päivärytmiin, mutta sinä voit auttaa sen löytymistä. Lähde vaikka aina aamupäivällä vaunulenkille samoihin aikoihin, monet vauvat nukahtavat liikkeeseen. Iltarytmiä voit myös alkaa valmistelemaan, laita vauva samoilla rutiineilla nukkumaan. Sinun tehtäväsi on opettaa lapsi nukkumaan, löydät ne tavat joilla vauva nukkuu ja nukahtaa parhaiten. Ja samoin kannattaa opettaa yön ja päivän ero, yöunille menossa vaikka eri rutiinit kuin päivällä. Ihan vastasyntyneethän nukahtavat itsestään ihan mihin vain, mutta aika pian vanhempien pitää opettaa vauvalle, että miten nukahdetaan ja nukutaan.



Ja sitten yksi oikea oivallus minulle oli jossain vaiheessa, että vauvan ei tarvitse nukkua silloin kun ollaan menossa. Me kuljemme lähijunalla, otan vauvan usein syliin junassa ja hyvin viihtyy. Jos kuljet bussilla, niin opettele käyttämään kantoliinaa tai reppua, bussissa kun ei oikein viitsi pitää vauvaa sylissä kun meno on sellaista töyssyistä. Yleensä vauvat viihtyvät oikein hyvin kantoliinassa tai -repussa. Vaunut voivat olla silti mukana, mutta voit vaikka heränneen vauvan nostaa kantoliinaan. Kantoliinasta on paljon apua kotonakin, mä teen edelleenkin usein kotitöitä niin, että vauva on siinä.



Muutenkin kannattaa opetella siihen, että vauvan nukkumisajat ovat äidin omaa aikaa, hereilläoloajat ovat sitten kotityöaikaa ja lapsen kanssa oloa.



Vauvaperheessä vanhempien yhteinen aika on silloin kun lapsi nukkuu ja ekoina kuukausina sitä voi olla vähemmän kuin normaalisti.



Ja siis, mä en ole mikään supermamma eikä mun vauva ole hyvä nukkuja. Edelleenkin saattaa nukkua kaikki päiväunet lyhyissä pätkissä. Mutta sen vauvan elämän tajuaminen helpottaa omaa oloa ja ajatuksia.

Haluan vaan sanoa että olen itsekkin jo pitkän linjan palstalainen, ja jotkut nimim. jäävät mieleen, syystä tai toisesta ;) Sinä siitä, että mun mielestä sun "neuvot ja mielipiteet" on aina niin ihanan järkeviä :) Siis sellasia maanläheisiä, simppeleitä :) Olet varmasti ihana äiti :) Iso hali ja kaikkea kaunista elämääsi!



priscilla

Kiva kuulla, että muilla on ollut vauvan kanssa ihan samanlaista. Vertaistukea tällä viestilläni lähinnä hainkin. Nyt hyvin nukutun yön jälkeen olo on muutenkin ihan erilainen. Kai se vain on niin, että vaikka olisi etukäteen kuinka "realistinen" käsitys vauvaelämästä, todellisuus yllättää silti. Kun on 30 vuotta elänyt vain itselleen, noin vaativa kropan jatke tuntuu aika oudolta. :)



Olen tosiaan ajatellut, että kantoliina täytyy hankkia. Reppu meillä jo on, mutta vauva ei vielä hirveästi viihdy siinä. Sitterinkin saan pian, niin voin ottaa vauvan siinä kylppäriin seuraamaan aamutoimiani. Tallentava digiboxi auttaa myös paljon. :)

Meillä nyt poika vähän päälle 3 kk ja edelleen päivät on päiväunien osalta rikkonaisia ja rytmittömiä. Nyt kuitenkin jo saan pojan päiväunille edes kymmeneksi minuutiksi, mutta 3 vkon ikäisestä lähes 2 kk:n ikään saakka poika ei päivisin nukkunut lähes lainkaan.



Muistan, kuinka pojan silmänaluset oli ihan mustina ja hän kitisi väsymystään, mutta ei nukahtanut sitten millään ja jos nukahti niin nukkui vain muutaman minuutin. Edes vaunulenkin päättyessä ei nukkunut vaan havahtui jo siinä vaiheessa, kun käännyttiin kotikadulle. Yöt meni kuitenkin hyvin yhdellä syötöllä.



Olin tuolloin todella huolissani pojan voinnista, kun kaikissa opuksissa todetaan, että vastasyntyneet vain nukkuvat ja syövät. Neuvolasta sanoivat joidenkin vauvojen olevan niin aktiivisia etteivät ne kertakaikkiaan halua nukkua vaikka kuinka väsyttäisi. Mun mielestä perhevalmennuksissa ym. voitaisiin puhua myös siitä, että kaikki vauvat eivät nuku päivisin. Nyt vanhoja vauvalehtiä selatessani on löytynyt artikkeleita joissa mainitaan myös siitä, että jotkut vauvat nukkuvat päivisin vain 10 minuutin pätkiä.



En tuolloin ensimmäisinä viikkoina tosiaan muuta tehnyt kuin istuin sohvalla vauva sylissä enkä uskaltanut edes vessaan mennä. Nyt myöhemmin huvittaa se, etten oikeasti osannut laskea vauvaa lattialle edes hetkeksi mennäkseni vessaan. Oma äitini opetti minulle sitten sen, että vauvan voi ihan hyvin hetkeksi laskea käsistään =)



Mutta tosiaan nyt 3 kk:n iässä poika on hiukan alkanut olla rytmissä kiinni. Nukkuu aamupäivällä yhdet pidemmät päiväunet vaunuissa vaunulenkin päätteeksi ja iltapäivällä sekä illalla vielä puolen tunnin pienet tirsat. Yöunille menee noin klo 21.



Tosin tänään on taas hiukan erilainen päivä kun ei yöllä herännyt syömään, nukkuu tällä hetkellä kun alkuviikon on nukkunut vasta 11-13 eli saa nähdä mitä jatkossa seuraa =)



t: Vilmis



Ps. Pakko sanoa, että kadehdin niitä äitejä joiden vauvat nukkuvat päivisin säännöllisiä pitkiä unia. Mutta kyllä kai päivät säännöllistyy viimeistään kun vauva tulee puolen vuoden ikään ja alkaa säännöllisten ateria-aikojen opettelu.

Olet saanut jo paljon vastauksia, mutta samaa sanon minäkin, että hyvin tutulta kuulostaa. Tuollaista se vain on ihan pienen vauvan kanssa. Ehkä tärkein neuvoni on, että siihen pitää vain asennoitua ja hyväksyä, että tällaista tämä on - niin tyhmältä kuin se kuulostaakin. Itselläni ainakin auttoi, kun hyväksyin sen, että aikaa itselle, miehelle ja kodille on todellakin minimaalisesti, ja kaikki muu aika menee vauvan kanssa.



Meillä vauva nukkui levottomasti yönsäkin n. 4kk ikään asti, ja päiväunet olivat mitä tahansa 50min ja 2,5h välillä. Lisäksi (mikä oli kaikista rasittavinta) vauvaa piti nukuttamalla nukuttaa niin päikkäreille kuin yöunille, ja sitten vahtia, ettei heti herää. Lisäksi vauvamme suostui nukkumaan ihan ekojen viikkojen jälkeen vain ja ainoastaan vaunuissa parvekkeella. Siellä hänet piti keinuttaa uneen. Mikään muu ei todellakan kelvannut, vaikka yritettiin millä keinolla tahansa. Joten mulla meni ekat 5kk sitten aika paljon partsilla istuen. 5,5kk iässä sitten päätti vihdoinkin nukahtaa päikkäreille omin neuvoin, ja nykyään hän nukkuu sisällä kolmet eri mittaiset päikkärit ja aikaa alkaa olla vähän muuhunkin kuin hoitamiseen.



Tässä muutamia käytännönneuvoja jotka auttoivat mun päätä kestämään.

-Hyväksy, että tällaista tämä elämä nyt jonkin aikaa on, mutta jossain vaiheessa se ehdottomasti alkaa helpottaa. Yritä löytää hyviä puolia tilanteesta, esim. voit tosiaankin katsella telkkaa ja videoita paljon, lukea lehtiä, laistaa kotitöistä hyvällä syyllä...

-älä siis ota stressiä kotitöistä! Ei kodin tartte olla tiptop kun talossa on vastasyntynyt, sen tajuavat vieraatkin. Nakita suurin osa hommista miehellesi (ja jos sulla sattuu olemaan sukulaisia lähellä, osa hommista heille)

-sitten kun vauva nukahtaa, pidä mielessä seuraava sääntö: syömään, suihkuun, siivoamaan =) Eli muista aina ekaksi syödä, kun sulla vaan siihen on pienikin mahdollisuus, imettäessä tarttee tosi tosi paljon ruokaa ja energiaa, ja nälkäisenä kaikki tuntuu vieläkin kurjemmalta. Kasaa pakastin ja jääkaappi eineksiä täyteen, ja jos ja kun aikaa on, tee pakastimeen esim. pataruokia yms. nopeasti lämmitettäviä ruokia.



Suihkussa käynti on prioriteetti nro kakkonen, muistan hyvin miten suihkussa käynti tuntui siinä alkuvaiheessa aina ihan luksukselta, kuin olisi kylpylään päässyt =)



Ja vasta näitten jälkeen: siivoa, jos aikaa jää, voimia löytyy ja saat siitä mielenrauhan. Ja tee tosiaan vain välttämätön.



Ja lisäkysymys: onko teillä mahdollisuus nukuttaa vauvaa ulkona? Monet vauvat nukkuvat hyvin ja pitkään ulkoilmassa. Esim. pihalla/parvekkeella. Jos teillä ei ole ns. parvekevaunuja, kehotan hankkimaan. Me saimme ilmaiseksi yhdet puolirisat vaunut, joilla ei voisi liikkua kaduilla, mutta parvekkeella ne ovat täysin toimivat. Ja meille tosiaan oli pelastus se ulkona nukuttaminen. Sunkin vauva voi olla sellainen, että tarttee keinuttamista ja heijaamista ja raitista ilmaa nukkuakseen hyvin. Ja vaunuissa nukuttamisessa on sekin hyvä puoli, että kun vauva herää puolen tunnin päästä nukuttamisesta, hänet voi helposti heiluttaa takaisin uneen. Tämä toimii erinomaisesti siis pienillä vauvoilla, 4-5kk ikäiset vauvat eivät tähän lankaan enää mene =) Mutta, uskon että meidän melko hyvä päikkärirytmi on peruja tuosta vaunu-nukutuksesta, vauva oppi vähitellen rytmin, että päikkäreillä tosiaan nukutaan enemmän kuin 30min.



Meillä alkoi helpottaa 3kk:n kohdalla. Aika monilla alkaa helpottaa jo 2kk jälkeen mutta meillä allergia ja refluksi sotkivat hieman kuviota. Nyt 5kk iässä kaikki on todellakin paljon, paljon helpompaa.

Muutenkin kannattaa opetella siihen, että vauvan nukkumisajat ovat äidin omaa aikaa, hereilläoloajat ovat sitten kotityöaikaa ja lapsen kanssa oloa.

Tästä mä olen vähän eri mieltä, sillä meillä ei ainakaan (edelleenkään) onnistu se, että vauva viihtyisi pitkiä pätkiä esim. leikkimatolla ja äiti siivoaisi ja tekisi kotitöitä sillä aikaa. Meillä ainakin alkaa kitinä heti, eikä mun mielestä ole järkevää huudattaa noin pientä (5,5kk) vauvaa. Itse olen ajoittanut kotityöt ja ruoanlaiton aina vauvan nukkumisaikoihin, ja jättänyt kotityöt vähemmälle jos vauva ei ole pitkiä pätkiä nukkunut. Meidän vauvan kohdalla tuntuu myös toimivan se, että kun saa paljon huomiota ja virikettä hereillä ollessaan, niin nukkuu paremmin. Lisäksi musta olisi jotenkin tympeä ajatus tehdä kotitöitä tarkoituksellisesti silloin, kun vauva on hereillä ja vauvan nukkuessa sitten viettää omaa "laatuaikaa". Mutta mielipiteitä ja tapoja on teitenkin erilaisia.

Kiitokset Priscilla kehuista, kyllä lämmitti.



En mä tarkoittanutkaan, että jättää lapsen jonnekin leikkikehään kun itse tekee toisessa huoneessa kotitöitä. Ja kai harva lapsi nyt niin viihtyykään. Eikä tietenkään itkevää lasta yksin.



Mä teen esimerkiksi niin, että viikkaan pyykit yleensä samaan aikaan kuin lapsi on hereillä ja leikkii siinä vieressä lattialla. Puhtaan pyykin kanssa keksii helposti leikkejä (äiti piilossa paidan takana, tyynyliinalla heiluttaa ilmaa jne) ja samalla voi jutella ja laulella lapselle. En mä ainakaan ihan tyhjästä keksi lapselle puhuttavaa, helpottaa kun voi puhua vaikka siitä, että äiti nyt viikkaa puklurättejä tms.



Samoin mä otan lapsen keittiöön, kun teen ruokaa. Lapsi pyörii jaloissa (mulla on jo siis sen ikäinen) ja mä pesen vaikka perunoita. Keittiöstä löytyy monta hyvää lelua (muovikauha, leivinpaperi, kattilan kansi ja taas voi kertoa, että äiti nyt silppuaa sipulia ja laittaa kupin tiskikoneeseen. Siivoan yleensä niin, että lapsi on kantorepussa.



Lapsen kanssa saa tietenkin unohtaa sen, että saa aina kulloinkin aloitetun kotityön kerralla valmiiksi. Mutta kun koko ajan tekee, niin aina vähän edistyy. Ja eipä tällaisessa rivarissa ja kolmihenkisessä perheessä nyt niin paljoa ole kotitöitä, että niillä päivä tulisi täyteen. Joka päivä meilläkin lauletaan körö körö kirkkoa ja köllitään lapsen kanssa yhdessä lattialla.



Mä olen itse isohkosta perheestä ja luulen, että mun äiti teki kanssa aina noin. Toki vauvat viihtyvät kai usein niin, että voivat seurata isompien sisarustensa leikkejä.



Kellä on sellainen joka päivä neljä tuntia yhtäsoittoa nukkuva lapsi, niin siinä nyt ehtii siivoamaan vaikka talonkin ja vielä itse vetään hyvät unetkin. Mutta jos lapsi nukkuu 30-45 minuutin pätkiä, niin mä kyllä suositan ajoittamaan omat ateriat ja lepohetket niihin kohtiin ja vaikka lohtusoiton kaverille eikä kaivamaan imuria esiin.