Mitä elämänohjeita ja vinkkejä olisit toivonut kuulevasi 14-vuotiaana?

Käytä kalenteria. Olet älykäs ja pystyt kyllä monenlaiseen, kun vain keskityt. Älä anna miesten tulla omien suunnitelmiesi tielle, älä anna kenenkään kävellä ylitsesi ja olla sinulle paha.

Vierailija kirjoitti:

Laihduta saatanan läski

Ole fiksumpi kuin tämän kommentin kirjoittaja.

Tässä vaiheessa olin yläasteen 8. luokalla. Minua alettiin kiusata. Tämä jatkui 1,5 vuotta yläasteen loppuun asti. Mikään ohje tai vinkki ei olisi tilannetta korjannut, tosi-elämässä. Muuten olen tehnyt haluamiani asioita omien mieltymyksieni mukaan. Näin keski-ikäisenä olen aika tyytyväinen niihin harvoihin OIKEISIIN valintoihin, joita olen voinut tehdä. Elämääni rajoittavat tekijät ovat olleet kapitalistinen systeemi ja äärioikeiston ideologinen köyhien syrjintä, joille en tietenkään ole voinut tehdä mitään.

Sain teininä todella hyviä ohjeita mm. opiskeluihin, raha-asioihin, tulevaan työuraan, kodin ostoon ja puolison valintaan liittyen. Niissä olen pärjännyt ja tehnyt hyviä päätöksiä. 

Se mitä olisin enemmän kaivannut oli henkinen ja sanaton tuki. Olisin halunnut kuulla, että minua rakastetaan ja valintojani tuetaan, eikä minun tarvitse selviytyä joka asiasta yksin. Vanhempani osoittivat välittämistä materian, ei läsnäolon ja puheen kautta. Hoidin pienestä pitäen asiani itse, sillä vanhemmat olivat aina töissä. Lupalappu vaan taskuun ja tuulta päin. Kyllähän siinä oppi selviytymään, mutta omia lapsia ei tulisi mieleenikään lähettää esimerkiksi isoon yliopistosairaalaan vieraaseen kaupunkiin nielurisojen poistoon omin päin ja mennä sitten vaan illalla katsomaan heräämöön 😬 Ajat oli erit 90-luvulla. Ei sellainen onneksi enää varmasti onnistuisikaan. 

Älä auta, huolehdi ja tee asioita muiden puolesta, päädyt vain hyväksikäytettäväksi.

Seuraa unelmiasi. Jos joku kertoo, että unelmasi ovat mahdottomia saavuttaa, älä usko heitä, vaan tee suunnitelma niiden toteuttamiseksi ja tee joka päivä jotain, joka vie sinua kohti unelmiasi.

Vierailija kirjoitti:

En olisi kuunnellut.

Ihan sama mitä viisauksia mulle olisi tuolloin lausuttu. Mut oli jätetty ihan itse selviytymään, ja neljäntoista ikäisenä tärkeintä oli vain pärjätä päivästä seuraavaan. Siihen aikaan ei kukaan tehnyt lasuja, ja sossullekin riitti, että käyn koulussa, enkä tehnyt rötöksia. Olihan mulla kuitenkin katto pääni päällä, eikä ulkopuoliset edes tienneet eikä nähneet, että oikeastaan olin itse itseni huoltaja. Ei mulla ollut vaihtoehtoja, mulle tuo kaikki oli normaalia. Vieläkään en sulata, jos mun asioihin puututaan. 

Usko itseesi, ole rohkea omissa valinnoissa. Opiskelee siihen mitä haluat,ei siihen mitä sinulta odotetaan. Pidä omat rajat tiukasti. 

En saanut yhtään ohjetta. Eikä minua  kannustettu yhtään mihinkään. 

Töihin piti mennä 15vuotiaana kotiapulaiseksi lähi kaupunkiin. Silloin -70 luvulla.

Eikä pärjäämiseeni  tai pärjäämättömyyteeni  koskaan  perään kyselty.

Mä olin ton ikäisenä niin vaikee jästipää että en varmaan olisi ottanut neuvoja vastaan edes itseltäni. Mutta olisin yrittänyt sanoa että kaikkea p*skaa ei tarvi sietää ja että olen hyvä sellaisena kuin olen

Enpä usko että mitkään elämänohjeet olisi siinä  iässä kiinnostaneet. enpä ole ohjeita sen jälkeenkään saanut enkä usko että olisin vastaan ottanutkaan.  Ihan itse olen tieni kulkenut ja virheeni tehnyt ja sitä kautta oppinut.  Kokemuksen kautta oppii, ei kenenkään toisen saarnoista ja opetuksista.

Kaiken laista on tullut kokeiltua ja koettua, ei aina niin viisastakaan mutta opiksi on otettu ja hyvin olen elämään sijoittunut oppimani viisauden avulla.  Ei se haittaa vaikka välillä tulikin aikamoisia kolhuja, niistä selvittiin ja niistä opittiin, ja onpa tullut havaittua että ihan tarpeeseen ovat olleet. 

Siitä se on kiinni onko järkeä ottaa opikseen ja hyötyä kokemastaan. Itselläni on ollut, ja se on kasvattaut halun pärjätä elämässä. 

Että aina ei ole pakko olla kiltti ja kohtelias.