Kuinka rankaisisit 6-vuotiasta poikaa tällaisesta rötöksestä?
Ostimme viime viikolla uuden nojatuolin olohuoneeseen. Kalleimman huonekalun sitten koko avioliittomme ajalta...Lapsille on oma sohva, jolla saavat peuhata, mutta uusi nojatuoli on alusta alkaen ollut täysi TABU ja vain meidän vanhempien haaveiden täyttymys.
Tänään pojalle tuli kaveri kylään ja leikkivät pihalla. Yhtäkkiä huomasin uuden nojatuolin puuttuvan. Juoksin ulos ja sinnehän se oli yhteisvoimin roudattu ja poikani seisoi kuraiset kengät jalassa sen päällä ja toinen työnsi hiekkaisilla käsillä vauhtia (nojatulissa pyörät). Selkänojaan oli tullut selkeitä naarmuja ja muutenkin olin pyörtyä raivosta...
Huusin paljon, passitin toisen pojan kotiinsa ja oman poikani huoneeseensa ainakin tunniksi (paiskasin myös oven tiukasti perässä kiinni). Höyryän vieläkin raivosta ja taisin huutakin, etten osta hänelle mitään tavaroita enää vuoteen.
Kuinka sinä toimisit samassa tilanteessa?
Kommentit (28)
Vedä henkeä ja yritä rauhoittua. Mieti, että voit käyttää tätä tarinaa tulevaisuudessa, kun pidät pojallesi ylioppilas- tai hääpuhetta.
Kun olet rauhoittunut, puhu pojan kanssa pitkään siitä, kuinka pitkään olette tuota tuolia havitelleet, kuinka teistä se on hieno ja kuinka paha mieli sinulle tuli, kun poikasi näin tahallaan vanhingoitti jotain, minkä tiesi sinulle tärkeäksi. Ota lisäksi lapsen tärkein lelu (ei kuitenkaan unilelua) takavarikkoon pariksi päiväksi.
Ei kannata kuitenkaan ylireagoida, se on kuitenkin vain tuoli.
jos kerran tuoli oli lapsille tabu (eivät ilmeisesti saa edes istua siinä), niin olit kyllä aika pahan paikan eteen lapsenne laittaneet.
Ostatte kotiin uuden huonekalun ja sanotte. " tähän lapset ette sitten saa koskea". Tottakai tekee pienellä pojalla heti mieli koskea, kun vartavasten kielletään. No, koskeminen meni vähän liian pitkälle:-)
Aika "hyvän" rangaistuksen oot jo saanut aikaiseksi. Reuhaaminen ja huoneeseen passitus ja tavaranostokielto?!?
Olisko nyt sitten rauhallisen ja asiallisen keskutelun paikka?
Niin, en oikein voi käsittää sitä, että lasta keilletään koskemasta johonkin huonekaluun tai istumasta tuoliin, kun se kerran on vanhempien. Älytöntä.
Jos meidän nappuka olisi tehnyt moista, olisi reaktioni ollut aika pitkälle sama...
Uhkailu ei tietenkään ole kasvatusoppaiden mukaista, mutta siihenkin lankeaa joskus.
Huonekalujen raijaamine ulos ei nyt kuitenkaan ole sama juttu kuin tulissa istuminen - tuskinpa kukaan ap on lapselta siinä istumista kieltänyt.
Paras lopputulos tullee kuitenkin rauhallisella keskustelulla kun höyryt on päästetty ulos. USkon että lapsikin ymmärtää ettei homma ollut oikein hyvin hallussa.
Meillä ainakin lapset saavat joka tuolissa olla, sen mukaan on huonekalut valittu.
Ja eiköhän poikasi ole jo rangaistuksen saanut, kun olet sille jo huutanut ja uhkaillut. Nyt voisit olla aikuinen ja selittää miksi suutuit asiasta niin paljon. Ja se olisi nyt oltava vuosi ostamatta pojallesi mitään, mitenköhän onnistut
Kyllä lapsien täytyy oppia mihin ei saa koskea. Meillä on sohva joka on kallein huonekalu meillä ja ainoa jota haalin erityisen tarkasti. Siihen lapset on kasvaneet eikä mitään ongelmia. Mutta alussa kun tekivät tyhmyyksiä niin kyllä saivat satikutia, ei sanaa siis jankutettiin varmaan ensimmäiset kuukaudet miljoona kertaa päivässä. Onneksi ei tapahtunut mitään noin kamalaa, olisin varmaan nyhtänyt hiukseni päästä (huom! omani) !!
Olisit laittanut tosiaan pojat putsaamaan tuolin perusteellisesti. Mutta eiköhän oppi mennyt perille jos sait raivarit ; ). Kyllä tuollaisesta saa hermostuakin...tuohan on ihan ilkivaltaa ja kyllä lapsen täytyy tajuta ettei niin saa tehdä. Jos sitä ei mitenkään noteeraisi niin arvaapa kun poikasi olisi tehnyt naapurissa kaverin kanssa samoin....huhhuh...aika nolo....ihan oikein kun nostit metakan. Pojat siis varmaan tehnyt sen ihan tajuamattaan mutta tajuavat nyt varmaan ettei ollut fiksu juttu ; ) !
ymmärrän raivosi aivan täysin, ap! Itsekin olisin ollut pyörtymispisteessä. Hassua, että jotkut ottavat asian näin "rauhallisesti". Mielestäni on hyvä, että lapsikin oppii, että tiettyihin asioihin ei kosketa tai tiettyjä asioita ei tehdä. Ja 6-vuotias on jo iso, joten uskon, että osittain tehnyt "tahallaan". Mun mielestä tuo minkä itse sanoit, että lapselle ei vähään aikaan osteta mitään, olisi ihan sopiva rangaistus. Voisi myös auttaa tuolin putsaamisessa.
Meillä vaikka sohva on ns. TABU, saa siinä toki lapset olla, istua ja temmeltää, mutta tietyt asiat on kielletty esim. syöminen, piirtely tai mikä tahansa mikä voi pilata sohvan tai vaurioittaa sitä....tuskin nyt kellään on lapsiperheessä mitään sohvaa tai istuinta mihin lapset EI saa mennä koskaan, milloinkaan, ikinä...vai onko !?!?!?
Eiks teillä ole ollut sääntöä "sisätavarat ei kuulu ulos ja ulkotavarat ei kuulu sisälle?" Melkoisen tempauksen on poikasi keksinyt, mistä ihmeestä???
Mä en kans tajua, että miksei lapsi ole saanut tuoliin koskea, sehän yksinomaan ruokkii mielenkiintoa sitä kohtaan. Ei ole reilua, että kodin uusi tavara ei kuulu kaikille. Siis minusta.
Pidäpä nyt kiinni tuosta uhkauksestasi olla ostamatta mitään vuoteen. Muista joulu!! Ei pidä suutuspäissäänkään karjua sellaista, mitä ei tarkoita.
Keskustelkaas nyt ihmisittäin. Laitat pojan siivoamaan ja päätätte yhdessä jonkun rangaistuksen. Pelikielto, karkkipäivät pois tms.. Ole aikuinen!
Mitään päänsilityksiä ja lässytyksiä...
Vaikka meilläkin lapset käyttävät kaikkia huonekaluja mitä talosta löytyy, joku raja sentään. Penniä venytämällä on sisustusta laitettu ja täytyy lasten nyt vähän kunnoittaa materiaa. En ymmärrä sellaista tyyliä, että lapset saa koluta tavaroille miten lystää. Ei heitellä, ei kaadeta tahalleen, ei hakata millään eikä taatusti ulos vielä yhtään sisäkalustetta.
huonekalua kuin mitä ap osti, joten tuollainen tilanne meillä on mahdoton. Ja ap:nkin juttu on provo. Miettikää nyt vähän mammat...
ymmärrän raivosi aivan täysin, ap! Itsekin olisin ollut pyörtymispisteessä. Hassua, että jotkut ottavat asian näin "rauhallisesti". Mielestäni on hyvä, että lapsikin oppii, että tiettyihin asioihin ei kosketa tai tiettyjä asioita ei tehdä. Ja 6-vuotias on jo iso, joten uskon, että osittain tehnyt "tahallaan". Mun mielestä tuo minkä itse sanoit, että lapselle ei vähään aikaan osteta mitään, olisi ihan sopiva rangaistus. Voisi myös auttaa tuolin putsaamisessa.
Älytöntä, että huonekalu on lapsille tabu. Tottakai voi olla henkilökohtaisia tavaroita, joihin ei saa koskea. Esimerkiksi minun käsilaukulleni ei mene edes mun mies, saatikka lapset.
sun pojasta tulisi mun pojalle hyvä kaveri. jekut mielessä ja hyvä mielikuvitus.
oikeesti sua jo huomenna naurattaa tää juttu.
pieni vinkki tässä. lapset siirtelevät kaikkea missä on pyörät alla eli ei pyöriä minkään huonekalujen alle.
huonekalua kuin mitä ap osti, joten tuollainen tilanne meillä on mahdoton. Ja ap:nkin juttu on provo. Miettikää nyt vähän mammat...
Saadaan ainakin keskustelua aikaiseksi. Musta ihan turhaa huudella aina sitä provoa. Näillä keskustelupalstoilla, jokainen voi kertoa mitä lystää.
Onhan lapsilla se heidän oma sohvansa (useimmissa perheissä lapsilla ei varmasti ole täysin omaa sohvaa). Mielestäni minulla on oikeus pitää tiettyjä asioita tabuina siinä missä lapsillakin: Jos koskisin sormellanikaan poikani rakentamaan hiekkalinnaan vesivalleineen, muureineen ja portteineen, niin lapsi sekoaisi varmaan täysin. Entäs vanhempien sänky? Saavatko teillä lapset hyppiä kavereineen sielläkin?
Ja tottakai meillä on selkeät säännöt kotona, enkä olisi voinut edes kuvitella moista tempausta. Siksi tässä nyt vertaistukea ja neuvoja haenkin...
Eiks teillä ole ollut sääntöä "sisätavarat ei kuulu ulos ja ulkotavarat ei kuulu sisälle?" Melkoisen tempauksen on poikasi keksinyt, mistä ihmeestä???
Mä en kans tajua, että miksei lapsi ole saanut tuoliin koskea, sehän yksinomaan ruokkii mielenkiintoa sitä kohtaan. Ei ole reilua, että kodin uusi tavara ei kuulu kaikille. Siis minusta.
aikuinen!
Ja toinen asia: jos tämä tapaus oikeasti on totta (mitä en usko), niin siinä tapauksessa mä en ap:nä rankaisisi poikaa mitenkään, sillä lapsen täytyy siinä tapauksessa olla jälkeenjäänyt imbesilli eikä siis tajuaisi rangaistuksesta yhtään mitään.
heh , no anyway, sovi vielä joku hyvitysteko pojan kanssa ja anna sitten anteeksi ja pyydä anteeksi että raivostuit mutta että säännöt on sääntöjä ja tällaista ei sitten enää tapahdu. Kyllä rajoja pitää olla ja kotona on tavaroita, joita lapset eivät raijaa ulos leikkeihinsä, sehän on selvä, ei lapset voi elää anarkian tilassa, kyllä ap voi ostaa vastedeskin tabu-tavaroita.
Ensinnäkin lapsi puhdistaa tuolin aikuisen valvovan silmän alla.
Sitten keskustelu lapsen kanssa, miten kohdellaan toisen omaisuutta. Onko se nojatuoli mäkiauto, jolla voi ajella pitkin pihaa.
Sen jälkeen sopiva rangaistus, eli jotain lapselle tärkeää pois. Harvoin mikään lelu on kovin tärkeä, mutta esim. ei kuukauteen (tai kahteen viikkoon, mikä tuntuu parhaalta) yhtään kaveria kylään. Tai karkkipäivät peruttu muutamalta kerralta (aina parempi, jos sisarukset saavat pitää karkkinsa), tai pelikone takavarikkoon (mikäli on), seuraava mummolareissu väliin. Jotain, mikä todella harmittaa lasta.
Muista painottaa, että sinulle tuli tosi paha mieli, kun tuoli on pilalla. Kukaan lapsi ei oikeasti halua pahoittaa vanhempiensa mieltä.
Kyllä mä ymmärrän täysin, meilläkin suunnitelmissa n. 3000-4000 e hintainen nojatuoli ja jos sen joku raahaisi ulos....
[
i]Meillä ainakin lapset saavat joka tuolissa olla, sen mukaan on huonekalut valittu.
Ja eiköhän poikasi ole jo rangaistuksen saanut, kun olet sille jo huutanut ja uhkaillut. Nyt voisit olla aikuinen ja selittää miksi suutuit asiasta niin paljon. Ja se olisi nyt oltava vuosi ostamatta pojallesi mitään, mitenköhän onnistut
Meillä ainakin lapset saavat joka tuolissa olla, sen mukaan on huonekalut valittu.
Ja eiköhän poikasi ole jo rangaistuksen saanut, kun olet sille jo huutanut ja uhkaillut. Nyt voisit olla aikuinen ja selittää miksi suutuit asiasta niin paljon. Ja se olisi nyt oltava vuosi ostamatta pojallesi mitään, mitenköhän onnistut
tapahtuvan meillä, jos meillä olisi tuoli, jossa pyörät ja talon etuportaat eivät olisi sen verran hankalat kuin ovat. Ja meidän 5-vuotias ei ole jälkeenjäänyt imbesilli, vaan oikein nokkela poika ja kaikinpuolin normaalisti kehittynyt eläväinen lapsukainen.
Ja toinen asia: jos tämä tapaus oikeasti on totta (mitä en usko), niin siinä tapauksessa mä en ap:nä rankaisisi poikaa mitenkään, sillä lapsen täytyy siinä tapauksessa olla jälkeenjäänyt imbesilli eikä siis tajuaisi rangaistuksesta yhtään mitään.
Ja toinen. Miksi teit turhan uhkauksen? Et osta vuodeksi mitään, vaikka kuitenkin ostat.
Olisin pannut pojat yhdessä siivoamaan penkin ja nuollut sitten haavani.